Asetus alukselle annettavista pysähdysmerkeistä

Sisäasiainministerin esittelystä säädetään 18 päivänä heinäkuuta 1966 annetun poliisilain (84/66) 31 §:n, 8 päivänä syyskuuta 1939 annetun tullilain 17 §:n 2 momentin, sellaisena kuin se on 4 päivänä heinäkuuta 1969 annetussa laissa (450/69), ja 165 §:n, 10 päivänä tammikuuta 1975 rajavartiolaitoksesta annetun lain (5/75) 17 §:n ja 28 päivänä helmikuuta 1969 annetun veneliikennelain (151/69) 11 §:n nojalla:

1 §

Valvontaviranomainen voi pysäyttää aluksen Suomen vesialueella, aluemereen liittyvällä tullialueella, kalastusvyöhykkeellä ja mannermaajalustaan liittyvällä merialueella antamalla sille jäljempänä säädettyjä pysähdysmerkkejä tai muulla sopivalla tavalla.

2 §

Pysähdysmerkkejä ovat näkö-, kuulo- ja radioviestivälineellä annetut kansainväliset pysähdysmerkit sekä erityinen pysähdysmerkkilevy.

3 §

Alukselle annettavaa pysähdysmääräystä voidaan tarvittaessa tehostaa antamalla äänimerkki, valaisemalla valonheittimellä, ampumalla valkoinen valoraketti tai laukaus taikka muulla sopivalla tavalla.

4 §

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) valvontaviranomaisella rajavartio-, poliisi-, tulli-, merenkulku-, kalastus-, metsästys- ja sotilasviranomaista;

2) aluksella myös venettä ja muuta vesillä liikkuvaa kulkuneuvoa; sekä

3) pysähdysmerkkilevyllä ympyränmuotoista merkkiä, jonka keskusta on keltainen ja jota ympäröi punainen reunus. Merkkilevyn halkaisija on vähintään 200 millimetriä ja punaisen reunuksen leveys 1/3 ympyrän säteestä. Merkkilevyssä voi olla sana STOP tai viranomaista osoittava merkintä. Käytettäessä levyä pimeän aikana sen on oltava valaistu. (Kuva 1).

5 §

Tämän asetuksen 2 §:ssä tarkoitetuista kansainvälisistä pysähdysmerkeistä on ensisijaisesti käytettävä L-kirjainta, joka viestilippuna on kelta-mustajakoinen (kuva 2) ja morsemerkkinä lyhyt-pitkä-lyhyt-lyhyt (. –..).

6 §

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa sisäasiainministeriö.

7 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1976.

Tällä asetuksella kumotaan 20 päivänä kesäkuuta 1930 annettu asetus (237/30), joka sisältää tarkemmat määräykset siitä, miten tulli- tai poliisivalvontaa toimittavasta vartioaluksesta annetaan pysähdysmääräys matkalla olevalle alukselle.