Sosiaali- ja terveysministeriön päätös tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta

Sosiaali- ja terveysministeriö on 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain 18 a §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 10 päivänä heinäkuuta 1981 annetussa laissa (526/81) , päättänyt:

1 § Yleiset määräykset

Tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetun yleisen haitan suuruuden määrittämistä varten vammat ja sairaudet jaetaan niiden aiheuttaman haitan vaikeusasteen mukaan 20 haittaluokkaan siten kuin jäljempänä tässä päätöksessä määrätään. Luokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja luokka 1, jota käytetään ainoastaan silmien ja sormien vammoissa ja sairauksissa, pienintä haittaa. Haitat, jotka muussa kuin silmä- ja sormivammaisuudessa ovat lievempiä kuin luokassa 2, eivät vähäisyytensä takia ole tarkoin arvioitavissa.

Haittaluokka määritetään etsimällä 3 §:n mukaisesta haittaluokkataulukosta sairautta tai vammaa tarkoin tai läheisesti vastaava tai siihen verrattava nimike. Jos sairauden tai vamman laajuuden tai erityisen laadun vuoksi tällaista nimikettä ei voida soveltaa, käytetään yleisempää nimikettä (yläraaja kokonaisuutena, alaraajat kokonaisuutena, yleinen toiminnanvajavuus). Jos sairaudesta tai vammasta aiheutuu erityisen kivulloisuuden, huonon amputaatiotyngän tai muun vastaavan syyn vuoksi enemmän toiminnanvajavuutta kuin siihen sen laadun vuoksi muuten kuuluisi, haittaluokkaa voidaan korottaa.

Haittaluokkaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.

2 § Yhteinen haitta

Kahden tai useamman sairauden tai vamman aiheuttama yhteinen haitta on yleensä pienempi kuin yksittäisten haittojen summa. Tällöin arvioinnissa voidaan käyttää sekä sopivaa yleisempää nimikettä että yleisen toiminnanvajavuuden käsitettä (A. 16. Yleinen toiminnanvajavuus). Kohtuullinen pienennys on eräissä tapauksissa pääteltävissä kaavasta

Kaavassa K on kokonaishaitan luokka sekä A ja B ovat eri sairauksien tai vammojen taulukon mukaiset haittaluokat.

Jos sairaudet tai vammat kohdistuvat toisiaan korvaaviin parillisiin elimiin ja aiheuttavat kumpaankin huomattavan toiminnanvajavuuden, voi kokonaishaitta olla yksittäisten haittojen summa tai suurempikin.

Uutta sairautta tai vammaa erikseen arvioitaessa aikaisempi sairaus tai vamma voi aiheuttaa haittaluokan korottamisen, jos sairaudet tai vammat kohdistuvat toisiaan korvaaviin parillisiin elimiin aiheuttaen niihin molempiin huomattavan toiminnanvajavuuden. Haittaluokkaa voidaan korottaa myös, jos uusi sairaus tai vamma kohdistuu elimeen tai toimintaan, joka ennestään on vammautuneelle henkilölle poikkeuksellisen tärkeä hänen vammaisuutensa takia.

3 § Haittaluokkataulukko

A. SOMAATTISTEN SAIRAUKSIEN, VIKOJEN JA VAMMOJEN AIHEUTTAMA TOIMINNANVAJAVUUS

Luokitus tarkoittaa oikeaa tai parempaa kättä. Vasemman tai huonomman käden haitta on yhtä luokkaa alempi, paitsi luokassa 1, jota ei alenneta.

Sormien osat: Sormien III–V kukin jäsen vastaa 1/3 sormea, joten laskemalla yhteen menetetyt sormien jäsenet ja jakamalla 3:lla saadaan luku, joka osoittaa, monenko kokonaisensormen III–V menetystä vamma vastaa. Peukalon ja etusormen jäsenten menetykset käsitellään erikseen.

Jäykkä sorminivel vastaa amputaatiota tästä nivelestä, paitsi peukalossa, jossa haittaluokka on 0–2. Tunnoton osa sormea vastaa sen menetystä. Vähintään puoleksi menetetty sormijäsen vastaa koko jäsenen menetystä.

Haittaluokat tarkoittavat oikeaa tai parempaa yläraajaa. Vasemman tai huonomman yläraajan haittaluokat ovat yhtä luokkaa alemmat, paitsi luokassa 2, jota ei alenneta.

Alaraajat kokonaisuutena

Näitä arvioperusteita käytetään vain, ellei yksityiskohtaiseen vammaluetteloon vertaamalla voida haitan suuruutta selvittää. Haitta voi aiheutua yhden tai molempien alaraajojen toiminnan vajavuudesta.

Kallonmurtumasta aiheutuva haitta arvioidaan siihen liittyvän aivovamman perusteella.

Aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa selvitetään aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. On pyrittävä tarkastelemaan aivovamman aiheuttamaa kokonaishaittaa, jossa toimintakyvyn kannalta ovat tärkeimpiä psyykkiset kyky- ja persoonallisuusmuutokset sekä tunne-elämän häiriöt. Näiden lisäksi esiintyy erityishaittoina osalla aivovammaisista neurologisia pesäkeoireita ja epilepsiaa. Subjektiivisia oireita kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Ne eivätole suorassa suhteessa vamman vaikeuteen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja. Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivovamman jälkitilan vaikeuden arvioinnille.

Käsitteellä kehitysvamma tarkoitetaan erilaisia fyysisiä ja mentaalisia häiriöitä, jotka ovat syntyneet kehitysiän (ylärajana 16 vuotta) aikana. Sillä ei tarkoiteta vain henkisen suorituskyvyn jälkeenjääneisyyttä, josta tässä yhteydessä käytetään nimikettä "psyykkinen kehitysvamma" ja joka Maailman terveysjärjestön luokituksen mukaisesti jaetaan lievästä syväasteiseen.

Tarkoitus on, että haittaluokituksen tämän kohdan avulla voidaan arvioida sellaisten synnynnäisten tai kehitysiässä saatujen vammojen haitta-aste, joihin muita luokituksen kohtia on vaikea soveltaa, kuten vaikeat hahmotushäiriöt, synnynnäiset lihastaudit, selkäydinkohju sekä vesipää. Kehitysvammaisuuden aiheuttaman haitta-asteen arvioinnissa voidaan soveltuvin osin käyttää yksittäisten vammatyyppien luokitusta, esimerkiksi aivovammojen ja näkökyvyn osalta.

Jos huonomman korvan kuulo on alueella 500–2 000 Hz keskimäärin vähintään 35 dB parempaa korvaa heikompi, lisätään yllä olevan taulukon mukaiseen haittaan yksi haittaluokka.

Jos 4 000 Hz kohdalla on mitattu vähintään 20 dB suurempi kuulonvajavuus kuin taajuuksien 500, 1 000 ja 2 000 keskiarvokuulo paremmassa korvassa, lisätään haittaa yhdellä haittaluokalla. Vaihtoehtoisesti puheaudiometrialla todettu 20–39 prosentin erottamisvajavuus aiheuttaa saman ja yli 40 prosentin vajavuus kahden haittaluokan korotuksen.

Kuulonvajavuuteen liittyvä puhehäiriö

Verenkiertoelinten sairauksien aiheuttamaa toiminnanvajavuutta arvioitaessa on lähtökohtana yleisen suorituskyvyn aleneminen. Toiminnanvajavuutta aiheuttavia oireita ovat kipu, hengenahdistus, rytmihäiriö, katkokävely jne. Arvioinnin tulee pohjautua tutkimuksilla varmistettuun, pysyvään ja riittävästi hoidossa seurattuun sairauteen. Erilaisten suorituskykyä mittaavien tutkimusten kuten ergometriarasituskokeen tulokset voivat olla lisäperusteina toiminnanvajavuutta määritettäessä. Seuraavaan ohjeelliseen arvioluokitukseen on otettu esimerkkejä eräiden verenkiertoelinten sairauksien tai niiden jälkitilojen aiheuttaman toiminnanvajavuuden arvioinnista.

Hedelmättömäksi tekevä sukuelinten vika, vamma tai sairaus

Jos haitan suuruutta ei voida määrittää edellä esitettyjä yksityiskohtaisia nimikkeitä käyttäen tai jos kysymyksessä on useiden sairauksien, vikojen tai vammojen aiheuttaman kokonaishaitan määrittäminen, voidaan arviointi tehdä henkilön yleiseen toimintakykyyn perustuen. Täten voidaan arvioida sellaista pysyvää haittaa, jonka aiheuttavat muun muassa verenpainetauti, sokeritauti, munuaistaudit, veritaudit, krooniset korvaushoitoa vaativat hormonihäiriöt, eräät leikkausten jälkitilat (esim. dumpingsyndrooma), lihasheikkoutta aiheuttavat sairaudet, epilepsia, johon ei liity aivokudoksen rakenteellista tai aineenvaihdunnallista häiriötä jne. Oheisessa luokituksessa on esimerkinomaisesti kuvattu eräitä sairauden, vian tai vamman aiheuttamia toiminnanvajavuuksia sekä niitä vastaavat haittaluokat.

B. MIELISAIRAUKSIEN JA MUIDEN MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖIDEN AIHEUTTAMA TOIMINNANVAJAVUUS

Toiminnanvajavuuden arvion tulee perustua pitkäaikaiseen sairaustilan tuntemiseen tai alan erikoislääkärin suorittamiin tutkimuksiin.

Kun mielisairaus tai muu mielenterveyden häiriö on aiheuttanut pitkäaikaisesti ja edelleen aiheuttaa toistuvaisluontoisesti yksilön osallistumista ja toimintakykyä rajoittavia tilanteita, voidaan vaikeusaste arvioida seuraavasti:

4 § Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987 ja sillä kumotaan tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta 30 päivänä joulukuuta 1981 annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätös (1078/81) .