Valtioneuvoston päätös maatilatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden avustamisesta

Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä päättänyt:

1 §

Maatilatalouden vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarvion rajoissa avustuksia siten kuin tässä päätöksessä määrätään.

Jollei tästä päätöksestä muuta johdu, sovelletaan avustuksen myöntämisessä, käyttämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa valtioneuvoston päätöstä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65).

2 §

Avustusta voidaan myöntää kustannuksiin, jotka aiheutuvat maatilakiinteistöjen tuotantorakennuksiin liittyvien lantavarastojen, virtsakaivojen ja säilörehun puristenestevarastojen korjaamisesta tai laajentamisesta taikka uusien varastojen rakentamisesta jo käytössä olevien tuotantorakennusten yhteyteen.

Mikäli edellä tarkoitettuihin toimenpiteisiin on myönnetty maatilalain (188/77) mukaista rakentamisavustusta, avustusta ei voida myöntää tämän päätöksen nojalla.

3 §

Avustuksia myönnetään 2§:ssä mainittuihin hankkeisiin ensisijaisesti sellaisilla yhdyskuntien vedenhankinta-alueilla, joilla vesi- ja ympäristöhallituksen määräyksestä on lannan, virtsan ja säilörehun puristenesteen varastoinnissa noudatettava tavanomaista tiukempia vesiensuojeluvaatimuksia. Varastointitilojen tulee täyttää maatilahallituksen sekä vesi- ja ympäristöhallituksen mainituille alueille uusien varastojen rakentamista varten asettamat vähimmäisvaatimukset.

Avustuksia voidaan tarvittaessa myöntää myös muilla kuin 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla, kun avustuksensaajalle on painavista vesiensuojelusyistä asetettu tavanomaista tiukempi vesiensuojeluvelvoite.

4 §

Avustusta voidaan myöntää yksityiselle henkilölle tai jakamattoman kuolinpesän osakkaalle taikka yksityisten henkilöiden maatalouden harjoittamista varten muodostaman yhtymän osakkaalle, joka harjoittaa hallitsemallaan maatilalla kotieläintuotantoa. Edellytyksenä on, etteivät saajan ja hänen puolisonsa viimeksi toimitetussa valtionverotuksessa verotetut tulot yhteensä ylitä maatilalain mukaisessa korkotukilainoituksessa noudatettavia, maatilahallituksen vuosittain vahvistamia tulorajoja.

5 §

Avustuksen suuruus on enintään 20 prosenttia asianomaisen hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Milloin avustuksen saajalle on myönnetty samaan tarkoitukseen valtion varoista lainaa tai lainaa, josta valtio maksaa korkotukea, avustuksen ja lainan yhteismäärä saa olla enintään 80 prosenttia edellä tarkoitetuista kustannuksista.

6 §

Avustuksen myöntää asianomainen vesi- ja ympäristöpiiri asianomaisen maatalouspiirin maataloustoimiston annettua hakemuksesta lausuntonsa. Jos kysymys on 3§:n 2 momentissa tarkoitetusta avustuksesta tai jos erityistietojen tarve sitä edellyttää, vesi- ja ympäristöpiirin on hankittava vesi- ja ympäristöhallituksen lausunto ennen asian ratkaisemista.

7 §

Avustukset julistaa haettaviksi vesi- ja ympäristöhallitus.

Hakemus on tehtävä vesi- ja ympäristöhallituksen vahvistaman kaavan mukaista lomaketta käyttäen sekä osoitettava ja toimitettava asianomaiselle vesi- ja ympäristöpiirille.

Hakemukseen on liitettävä:

1) työtä varten laadittu suunnitelma kustannusarvioineen,

2) rahoitussuunnitelma,

3) kunnan rakennustarkastajan lausunto,

4) hakijan verotodistus, sekä

5) vesi- ja ympäristöpiirin tarpeelliseksi katsoma lisäselvitys.

8 §

Avustus maksetaan hankkeen tultua suoritetuksi ja kunnan rakennustarkastajan annettua siitä lausuntonsa. Vesi- ja ympäristöpiirin tulee todeta ennen avustuksen maksamista, että työ on hyväksyttävällä tavalla suoritettu ja että se täyttää avustuksen myöntämispäätöksessä edellytetyt vaatimukset.

9 §

Vesi- ja ympäristöpiiri valvoo avustuksen käyttöä. Avustuksen saaja on velvollinen noudattamaan vesi- ja ympäristöpiirin hankkeen aloittamista, toteuttamista ja loppuunsaattamista koskevia määräyksiä sekä antamaan vesi- ja ympäristöpiirille valvontaa varten tarpeelliset tiedot.

10 §

Jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun kuin mihin se on myönnetty tai sen saamiseksi antanut virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut tietoja ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen, tai avustus on suoritettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti, vesi- ja ympäristöhallituksen on määrättävä avustus tai asianomainen osa siitä palautettavaksi valtiolle. Palautettavalle määrälle on suoritettava sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa, joka neljällä prosentilla ylittää Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevan peruskoron.

Milloin avustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitus muuttuu tai omaisuus luovutetaan tai siirtyy muutoin toisen omistukseen tai hallintaan eikä omaisuuden arvo ole vähäinen, on avustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta, ellei vesi- tai ympäristöhallitus avustuksen saajan hakemuksesta erityisistä syistä toisin päätä. Vastaavasti on meneteltävä myös vahinkotapahtuman sattuessa vakuutetulle omaisuudelle. Mitä edellä on sanottu omaisuuden arvosta, koskee tällöin saatavaa vakuutus- tai muuta korvausta.

Avustuksen saajan on ilmoitettava vesi- ja ympäristöhallitukselle edellä 2 momentissa tarkoitetusta olosuhteiden muutoksesta ja avustuksen kohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi tapahtuman jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa.

Milloin avustuksen saaja ei ole maksanut 1 ja 2 momentissa tarkoitettua palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai tehnyt 3 momentin mukaisesti siinä tarkoitettua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia palautettavalle määrälle eräpäivästä tai viimeksi mainituissa tapauksissa olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta lukien.

11 §

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa tarvittaessa ympäristöministeriö.

Tämä päätös tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1987. Sitä sovelletaan avustushakemuksiin, jotka koskevat päätöksen voimaan tullessa käytössä olevien kotieläintuotantorakennusten yhteyteen rakennettavia varastoja tai niiden korjaamista taikka laajentamista.