Valtioneuvoston asetus evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden maksamiseen tarvittavien varojen siirrosta ja kustannusten korvaamisesta kunnalliselle eläkelaitokselle

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiovarainministeriön esittelystä, säädetään kunnallisen eläkelain (549/2003) 137 b §:n 4 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 1177/2011:

1§ Evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden maksamiseen tarvittavien varojen siirto

Kunnalliselle eläkelaitokselle siirretään evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden maksamiseen tarvittavat summat arvion perusteella kuukausittain.

Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos siirtävät kunnalliselle eläkelaitokselle eläkemenon maksuun tarvittavat varat etukäteen siten, että varat ovat katteen veloituspäivänä kunnallisen eläkelaitoksen käytettävissä. Varat siirretään kaksi kertaa kuukaudessa. Kuukauden ensimmäinen erä maksetaan ennen eläkkeiden yleistä maksupäivää. Kuukauden toinen erä maksetaan ennen kuin ennakonpidätykset edellisen kuukauden aikana maksetuista eläkkeistä on tilitettävä veroviranomaisille. Kuukauden ensimmäisen erän suuruus on arviolta se, mikä tarvitaan eläkkeiden maksuun yleisenä maksupäivänä. Kuukauden toisen erän suuruus on arviolta se, mikä tarvitaan eläkkeiden ennakonpidätykseen ja sellaisten erien maksamiseen, joita ei makseta eläkkeiden yleisenä maksupäivänä.

Valtiovarainministeriö vahvistaa kunnallisen eläkelaitoksen esityksestä ennen kutakin vuotta seuraavana vuonna kussakin varojen siirrossa maksettavat summat ja niiden maksupäivät. Ennen vahvistamista valtiovarainministeriö pyytää Kirkon keskusrahastolta ja Kansaneläkelaitokselta lausunnot. Tilinpäätösten valmistuttua valtiovarainministeriö vahvistaa edellisen vuoden toteutuneiden eläkemenojen perusteella maksettavan tai hyvitettävän korjauserän suuruuden ja maksu tai hyvitys suoritetaan huhtikuun ensimmäisen maksuerän yhteydessä. Liikaa tai liian vähän maksettujen erien yhteismäärälle lasketaan heinäkuun 1 päivän ja maksupäivän väliselle ajalle korko, joka on suuruudeltaan sama kuin valtion talousarviosta annetun asetuksen (1243/1992) 56 §:ssä tarkoitettu valtion euromääräisen pitkäaikaisen lainanoton efektiivinen nimellinen korkokustannus.

2 § Evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen maksama kustannusten korvaus

Kunnalliselle eläkelaitokselle suoritettavan korvauksen määrä lasketaan valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettua omakustannusarvoa vastaavasti evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkejärjestelmän toimeenpanosta kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuvista kustannuksista seuraavasti:

1) Sellaiset kustannukset, jotka ovat suoraan osoitettavissa Kirkon keskusrahaston tai Kansaneläkelaitoksen kustannuksiksi, korvataan aiheutuneiden kustannusten mukaisesti;

2) Kaikkien kunnallisen eläkelaitoksen hoitamien eläkejärjestelmien aiheuttamista yhteisistä kustannuksista Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos korvaavat aiheuttamansa osuuden sillä prosenttiosuudella, jonka niiden kustannukset kunakin vuonna muodostavat kunnallisen eläkelaitoksen kustannuksista. Eläkelaitosten yhteiset kustannukset jaetaan eläketoimintoon, eläkkeiden maksutoimintoon ja tukitoimintoon ja näihin sisältyvät evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkejärjestelmän aiheuttamat kustannukset lasketaan siten kuin 3–5 kohdissa määrätään;

3) Eläketoiminnossa Kirkon keskusrahaston ja Kansaneläkelaitoksen korvausprosentti on sama kuin evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkejärjestelmistä vuoden aikana alkaneiden eläkkeiden osuus on kunnallisen eläkelaitoksen hoitamista eläkejärjestelmistä vuoden aikana yhteensä alkaneista eläkkeistä;

4) Eläkkeiden maksutoiminnossa Kirkon keskusrahaston ja Kansaneläkelaitoksen korvausprosentti on sama kuin näiden maksussa olevien eläkkeiden lukumäärän osuus on kunnallisen eläkelaitoksen hoitamien eläkejärjestelmien yhteensä maksussa olevien eläkkeiden lukumäärästä vuoden lopussa;

5) Tukitoiminnoissa Kirkon keskusrahaston ja Kansaneläkelaitoksen korvausprosentti lasketaan luvusta, joka saadaan, kun lasketaan kunnallisen eläkelaitoksen eläketoiminnon ja eläkkeiden maksutoiminnon henkilöstömäärien osuus vuoden lopussa koko kunnallisen eläkelaitoksen henkilöstömäärästä, jossa ei ole mukana tukitoimintojen henkilöstömäärää ja näin saatu luku kerrotaan 3 kohdan mukaisella luvulla.

Valtiovarainministeriö vahvistaa kunnallisen eläkelaitoksen saaman korvauksen määrän ja maksupäivät kullekin vuodelle tehtävän ennakkoarvion perusteella. Kunnallinen eläkelaitos esittää valtiovarainministeriölle laskelman korvauksen suuruudesta. Kuukausittain maksetaan yksi kahdestoista osa kyseiselle vuodelle arvioidusta korvauksesta. Korvaus maksetaan siten, että se on kunakin kuukautena kunnallisen eläkelaitoksen käytettävissä varsinaista palkanmaksupäivää edeltävänä katteen veloituspäivänä.

Viimeistään seuraavan vuoden maaliskuussa todetaan kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuneet todelliset kustannukset. Valtiovarainministeriö vahvistaa liikaa tai liian vähän maksetun ennakon määrän ja se laskutetaan tai hyvitetään maaliskuun viimeistä päivää seuraavan kunnalliselle eläkelaitokselle maksettavan hoitokulun yhteydessä. Liikaa tai liian vähän maksettujen erien yhteismäärälle lasketaan heinäkuun 1 päivän ja maksupäivän väliselle ajalle korko, joka on suuruudeltaan sama kuin valtion talousarviosta annetun asetuksen (1243/1992) 56 §:ssä tarkoitettu valtion euromääräisen pitkäaikaisen lainanoton efektiivinen nimellinen korkokustannus.

Ennen 2 ja 3 momentissa tarkoitettua vahvistamista valtiovarainministeriö pyytää Kirkon keskusrahastolta ja Kansaneläkelaitokselta lausunnot.

3 § Kunnalliselle eläkelaitokselle maksettavat korvaukset siirtymäkauden kustannuksista

Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos maksavat kunnallisen eläkelain muuttamisesta annetun lain (1177/2011) voimaantulosäännöksen 2 momentin sekä kunnallisen eläkelain muuttamisesta annetun lain (1092/2010) voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaisesti kunnalliselle eläkelaitokselle erilliset valtion maksuperustelain 6 §:ssä tarkoitettua omakustannusarvoa vastaavat korvaukset niistä kustannuksista, jotka kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuu ennen vuotta 2012 evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen eläkejärjestelmien toimeenpanon siirtämisestä kunnalliselle eläkelaitokselle. Nämä korvaukset maksetaan viimeistään huhtikuussa 2012, ja niille lasketaan syyskuun 1 päivän 2011 ja maksupäivän väliselle ajalle korko, joka on suuruudeltaan sama kuin valtion talousarviosta annetun asetuksen 56 §:ssä tarkoitettu valtion euromääräisen pitkäaikaisen lainanoton efektiivinen nimellinen korkokustannus. Kunnallisen eläkelaitoksen on esitettävä laskelmat syntyneistä kustannuksista. Valtiovarainministeriö vahvistaa korvausten suuruudet ja maksupäivät saatuaan lausunnot Kirkon keskusrahastolta ja Kansaneläkelaitokselta. Tämän korvauksen yhteydessä Kansaneläkelaitos maksaa kunnalliselle eläkelaitokselle lisäksi 20 000 euron suuruisen korvauksen mainitussa lainkohdassa tarkoitetuista aiemmin hankituista tietojärjestelmistä.

4 § Viivästyskorko

Mikäli Kirkon keskusrahaston tai Kansaneläkelaitoksen tässä valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu maksu viivästyy, on näiden suoritettava kunnalliselle eläkelaitokselle viivästyneestä erästä korkoa, jonka suuruus määräytyy korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaisesti.

5 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.

Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos maksavat jo joulukuun 2011 lopussa maksuerät, jotka tarvitaan 2 päivänä tammikuuta 2012 evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden maksuun sekä maksavat vielä tammikuussa 2012 veroviranomaiselle joulukuussa 2011 maksettavien eläkkeiden ennakonpidätykset. Sen jälkeiseltä ajalta ennakonpidätykset tilittää kunnallinen eläkelaitos. Tämä otetaan huomioon vahvistettaessa 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja kussakin varojen siirrossa maksettavia summia.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.