Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä, säädetään terveydensuojelulain (763/1994) 4 a §:n 3 momentin, elintarvikelain (23/2006) 47 §:n 3 momentin, eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 8 §:n 2 momentin, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain (75/2004) 14 §:n 2 momentin, tupakkalain (693/1976) 14 §:n 5 momentin sekä kemikaalilain (744/1989) 7 a §:n 6 momentin, sellaisena kuin niistä ovat terveydensuojelulain 4 a §:n 3 momentti laissa 285/2006, tupakkalain 14 §:n 5 momentti laissa 1538/2009 ja kemikaalilain 7 a §:n 6 momentti laissa 491/2008:

1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään ympäristöterveydenhuollon yhteisestä valtakunnallisesta valvontaohjelmasta ja ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä tarkoitetuista toimialakohtaisista valtakunnallisista valvontaohjelmista.

2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) *ympäristöterveydenhuollon lainsäädännöllä * kansanterveyslain (66/1972) 1 §:ssä mainittuja lakeja;

2) keskusviranomaisella ympäristöterveydenhuollon valvontaviranomaisia, jotka ovat Elintarviketurvallisuusvirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto;

3) ympäristöterveydenhuollon yhteisellä valtakunnallisella valvontaohjelmalla keskusviranomaisten yhteisesti laatimaa ohjelmaa, jossa määritellään yhteiset periaatteet kunkin keskusviranomaisen toimialakohtaisen valtakunnallisen valvontaohjelman laatimiselle;

4) toimialakohtaisella valtakunnallisella valvontaohjelmalla terveydensuojelulain 4 a §:n, elintarvikelain 47 §:n, eläinlääkintähuoltolain 8 §:n, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 14 §:n, tupakkalain 14 §:n ja kemikaalilain 7 a §:n mukaista keskusviranomaisen valtakunnallista valvontaohjelmaa;

5) kunnan valvontasuunnitelmalla terveydensuojelulain 6 §:n, elintarvikelain 48 §:n, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 15 §:n, tupakkalain 14 a §:n ja kemikaalilain 7 b §:n mukaista kunnan valvontasuunnitelmaa;

6) tarkastuksella valvontaviranomaisen tai tämän valtuuttaman ulkopuolisen asiantuntijan säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti tekemää valvontakohteen tarkastusta, jossa arvioidaan valvontakohteen vaatimustenmukaisuus; tarkastus voi sisältää myös näytteiden ottoa ja mittauksia kohteen, kohteessa harjoitettavan toiminnan tai siellä valmistettavien tuotteiden taikka tarjottavien palveluiden terveyshaittojen, turvallisuuden ja määräystenmukaisuuden arvioimiseksi;

7) valvontakohdetyypillä valvontakohteita, joiden toiminnot vastaavat luonteeltaan ja laajuudeltaan toisiaan;

8) riskiluokalla luokkaa, johon valvontakohdetyyppi luokitellaan siinä harjoitettavasta toiminnasta ja siellä valmistettavista tuotteista mahdollisesti aiheutuvan terveydellisen ja taloudellisen riskin perusteella; sekä

9) tarkastustiheydellä sitä, kuinka monta kertaa vuodessa valvontakohdetyyppiin kuuluvia kohteita tarkastetaan.

3 § Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman laatiminen ja sisältö

Keskusviranomaisten tulee laatia ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä edellytetyn valvonnan kattava yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma.

Yhteisessä valtakunnallisessa valvontaohjelmassa määritellään ympäristöterveydenhuollon keskusviranomaisten yhteiset periaatteet:

1) tarkastusten sisällöstä;

2) valvontakohdetyyppien riskinarvioinnista ja riskiluokituksesta sekä tarkastustiheydestä;

3) tarkastukseen keskimääräisesti käytettävästä ajasta;

4) näytteenoton ja valvontaprojektien ohjauksesta;

5) kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnista; sekä

6) raportoinnista.

4 § Toimialakohtaisen valtakunnallisen valvontaohjelman laatiminen

Toimialakohtaista valtakunnallista valvontaohjelmaa laadittaessa keskusviranomaisen on kuultava kuntia ja aluehallintovirastoja.

5 § Toimialakohtaisen valtakunnallisen valvontaohjelman vähimmäissisältö

Toimialakohtaisessa valtakunnallisessa valvontaohjelmassa tulee ainakin määritellä:

1) tarkastusten yleinen sisältö;

2) valvontakohdetyyppien riskinarvioinnin perusteet ja riskiluokitus sekä tarkastustiheys;

3) valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika;

4) näytteenoton ja valvontaprojektien ohjaus;

5) ohjeet kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioimiseksi; sekä

6) raportointiohje.

Valvontaohjelmasta tulee käydä ilmi, mitkä ohjelman osat ovat lakisääteisiä ja mitkä ohjeellisia.

6 § Tarkastuksen yleinen sisältö

Tarkastuksen sisällön yleisen määrittelyn tulee sisältää erityyppisten tarkastusten tavoitteet ja siitä tulee käydä ilmi, mitä kuhunkin valvontakohdetyyppiin kuuluvan valvontakohteen tarkastukseen tulee ainakin sisältyä.

7 § Valvontakohdetyypin riskiluokitus ja tarkastustiheys

Riskiluokan määrittelyssä tulee ottaa huomioon valvontakohdetyyppiin kuuluvien kohteiden toiminnan laajuus ja luonne. Kuhunkin valvontakohdetyyppiin kuuluvien kohteiden tarkastustiheys tulee määritellä riskiluokan perusteella.

8 § Valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika

Valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä tulee ottaa huomioon tarkastuksen tarkoitus, tarkastuksen valmistelu, tarkastuksen sisältö sekä tarkastuskertomuksen laatiminen.

9 § Ohjeet kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioimiseksi

Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioimiseksi laadittavissa ohjeissa on kuvattava keinot valvonnan kattavuuden ja kohdentumisen arvioimiseksi.

10 § Raportointiohje

Raportointiohjeesta on käytävä ilmi, kuinka kunnan tulee toimittaa valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnista tulokset aluehallintovirastolle ja keskusviranomaiselle.

11 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä helmikuuta 2011.

Tällä asetuksella kumotaan ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista annettu valtioneuvoston asetus (664/2006).