Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain (1360/2014) 5 §:n 10 momentin nojalla:

1 luku. Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklassa tarkoitetun maatalouden ympäristö- ja ilmastotuen, jäljempänä ympäristökorvaus, tilakohtaisten ja lohkokohtaisten toimenpiteiden teknisestä toteuttamisesta maatilalla.

2 luku. Vähimmäisvaatimukset

2 § Typpilannoitus

Käytettyihin ravinnemääriin on laskettava mukaan sekä epäorgaanisten että orgaanisten lannoitevalmisteiden ja kotieläinten lannan sisältämät ravinteet sekä muiden lohkoille levitettävien aineiden ravinteet, jos ne on ilmoitettava lannoitevalmisteen tuoteselosteessa. Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden sisältämä liukoinen typpi otetaan kokonaan huomioon lannoituksessa.

Typpilannoitusmääriä voidaan lisätä rajoitetusti saavutetun satotason perusteella. Lohkolla saavutettu satotaso määritetään jakamalla koko maatilalta saatu kyseisen viljelykasvin sato niille lohkoille, joilla kyseistä kasvia on viljelty, tai osoittamalla muulla tavalla, että satomäärä on saatu kyseiseltä lohkolta. Jos viljelijä käyttää enemmän typpilannoitusta kuin ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (235/2015) liitteessä 2 säädetään, lannoitusmäärän perusteena olevan satotason on oltava sellainen, että se on saatu lohkolta jonain viidestä aiemmasta satovuodesta. Saavutetun korkeamman satotason perusteella on mahdollista käyttää viljojen ja öljykasvien viljelyssä ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 2 mukaisten typpimäärien lisäksi ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 3 mukaista lisätyppimäärää. Jos lohkolla on saavutettu jollain kasvilla ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 3 mukaiseen lisäykseen oikeuttava satotaso, vastaavaa satotasokorjausta voidaan käyttää myös muilla liitteen 3 mukaisilla kasveilla. Satotasokorjausta voidaan soveltaa portaattomasti. Syyskylvöisillä kasveilla satotasokorjauksen mukaista lisätyppeä ei saa antaa kylvövuoden syksyllä.

Avokesantoa, sänkikesantoa ja yksivuotista viherkesantoa ei saa lannoittaa. Jos kesannolle perustetaan 15 päivän heinäkuuta jälkeen syysvilja- tai muu vastaava kasvusto tai yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklassa tarkoitetulla ekologisella alalla viljellään satokasvia, lohkoa voidaan lannoittaa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden 2, 4 ja 6 mukaisesti.

Jos yksivuotisilla puutarhakasveilla käytetään kerääjäkasvia, typpilannoitusta voidaan lisätä 20 kiloa hehtaaria kohden. Kerääjäkasvi on tällöin kylvettävä viimeistään 15 päivänä elokuuta. Edellä mainittua typpilannoituksen lisäämismahdollisuutta ei ole kerä- ja ruusukaalilla, palkokasveilla ja purjolla eikä kerä- ja lehtisalaatilla silloin, kun kasvatetaan kaksi satoa.

3 § Fosforilannoitus

Käytettyihin ravinnemääriin on laskettava mukaan sekä epäorgaanisten että orgaanisten lannoitevalmisteiden ja kotieläinten lannan sisältämät ravinteet sekä muiden pelloille levitettävien aineiden ravinteet, jos ne on ilmoitettava lannoitevalmisteen tuoteselosteessa ja ravinteissa levitetään fosforia enemmän kuin kilo hehtaarille vuodessa. Mukaan ei lasketa fosforin pidättämiseen tarkoitetuissa kemiallisissa aineissa levitettävää fosforia.

Yli viiden hehtaarin suuruisilla lohkoilla lannoituksen on perustuttava kahteen tai useampaan maanäytteeseen. Viljelijä voi suunnitella ja toteuttaa lannoituksen joko maanäytteitä edustavien lannoituslohkojen mukaisesti tai laskea lannoituksen käyttäen sallittujen enimmäismäärien keskiarvoa tai painotettua keskiarvoa. Fosforilannoitusta ei voida laskea keskiarvona koko lohkolle, jos jonkin maanäytteen fosforin viljavuusluokka on niin korkea, että fosforilannoitusta ei voida lainkaan antaa viljeltävälle kasville.

Ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 6 lantapoikkeuksessa mainittuja fosforimääriä saa käyttää silloin, kun fosforilannoituksessa käytetään pelkästään kotieläinten lantaa. Lantapoikkeukseen saa soveltaa fosforin tasausta mutta ei satotasokorjauksia.

Jos lohkolla 2 §:n 2 momentin mukainen saavutettu satotaso on viljoilla korkeampi kuin 4000 kiloa hehtaaria kohden vuodessa, rukiilla enemmän kuin 3000 kiloa hehtaaria kohden vuodessa ja öljykasveilla enemmän kuin 1750 kiloa hehtaaria kohden vuodessa, ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 esitettyihin lukumääriin saa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 7 mukaisesti lisätä 3 tai 6 kiloa fosforia. Satotasokorjausta saa soveltaa portaattomasti. Jos ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 ei ole fosforilannoitukselle lukuarvoa, satotasokorjausta ei voi käyttää.

Avokesantoa, sänkikesantoa ja yksivuotista viherkesantoa ei saa lannoittaa. Jos kesannolle perustetaan 15 päivän heinäkuuta jälkeen syysvilja- tai muu vastaava kasvusto tai yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklassa tarkoitetulla ekologisella alalla viljellään satokasvia, lohkoa saa lannoittaa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden 2, 4 ja 6 mukaisesti.

Jos maatilan lohkolla, jolla viljellään vilja-, öljy- tai palkokasveja, käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten lantaa, sitä voidaan käyttää ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 tarkoitetun lantapoikkeuksen mukaisesti viljavuusluokissa tyydyttävä ja hyvä. Jos yksi- ja monivuotisten rehunurmikasvien lohkolla käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten lantaa, sitä saa käyttää vuosittain ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 tarkoitetun lantapoikkeuksen mukaisesti viljavuusluokissa välttävä, tyydyttävä ja hyvä. Lantapoikkeusta ei saa käyttää 25 metriä lähempänä vesistöä.

Jos sato jää korjaamatta, peltoon levitetty fosfori on huomioitava seuraavana vuonna täysimääräisesti lannoituksessa.

4 § Fosforintasaus

Fosforintasaus on tehtävä kasvulohkokohtaisesti. Jos peruslohkolla olevien kasvulohkojen sijoittelu muuttuu tasauskauden aikana, fosforintasausta on seurattava peruslohkotasolla. Vuotuinen peruslohkon kuluttama fosforimäärä lasketaan tällöin kertomalla kunkin kasvulohkon kasville käytetty fosforimäärä hehtaaria kohden kyseisen kasvulohkon pinta-alalla ja laskemalla nämä summat yhteen. Kyseisille kasveille sallittu enimmäisfosforimäärä peruslohkolle lasketaan vastaavalla tavalla. Fosforintasauksen seurannassa käytetään sallitun enimmäisfosforimäärän ja käytetyn fosforimäärän erotusta.

3 luku. Tilakohtainen toimenpide

5 § Viljelysuunnitelma

Kirjallisessa, viisivuotisessa viljelysuunnitelmassa on esitettävä viljelijän hallinnassa ensimmäisenä sitoumusvuonna olevien korvauskelpoisten peruslohkojen eri kasvulohkoilla viljeltäviksi suunnitellut kasvilajit viiden vuoden aikana. Vuosittaisessa viljelysuunnitelmassa esitetään kasvilajien lisäksi suunniteltu lannoitus lannoitemäärien ja -lajien osalta. Viljelysuunnitelma on aiesuunnitelma ja sen sisältöä tulee tarkentaa lohkokohtaisiin muistiinpanoihin kylvöjen jälkeen.

6 § Viljavuustutkimus

Viljelijän on tehtävä viljelysuunnittelua ja seurantaa varten viljavuustutkimukset viljelyssä olevista peltoaloista. Viljelemättömistä lohkoista ja kesannoista sekä muista viljelyyn otettavista ja viljelijän hallintaan tulevista lohkoista on otettava näytteet sen kasvukauden aikana, jona satokasvin viljely aloitetaan. Viljelijän hallintaan tulevista lohkoista voidaan käyttää myös voimassa olevaa, aiemman haltijan tekemää viljavuustutkimusta, jos se on käytettävissä.

Uusi viljavuustutkimus on tehtävä, kun edellisestä analyysista on kulunut viisi vuotta paitsi linjanäytteenotossa, jossa näytteet on otettava joka kolmas vuosi. Uusien viljavuustutkimusten tulosten on oltava käytettävissä ennen seuraavaa lannoituskertaa. Aiemmin ympäristötukijärjestelmään sitoutuneen maatilan viljavuustutkimusten on oltava ympäristökorvausjärjestelmän ehtojen mukaiset sen jälkeen, kun edellisestä analyysista on kulunut viisi vuotta. Viljelijällä, joka antaa ympäristösitoumuksen, eikä hän ole aiemmin ollut sitoutuneena ympäristötukijärjestelmässä, on oltava ehdot täyttävät viljavuustutkimukset ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä.

Jos lohkosta ei ole vielä viljavuustutkimusta, lannoituksessa käytetään typelle ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 2, 4 ja 5 tarkoitettuja runsasmultaisten maiden arvoja ja fosforille ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 ja 8 tarkoitettuja hyvän viljavuusluokan arvoja. Jos peruslohkolta on otettu useampia maanäytteitä kuin 2 momentissa tarkoitettu vähimmäisnäytteenottotiheys edellyttäisi, lannoituksen perusteena on käytettävä uusimpia maanäytteitä.

Viljavuustutkimuksen on oltava perustutkimus, jossa on määritetty maalaji, multavuus, happamuus, johtokyky, vaihtuva kalsium, helppoliukoinen fosfori, vaihtuva kalium ja vaihtuva magnesium. Analyysituloksista on käytävä ilmi analyysipäivämäärä tai päivämäärä, jolloin näyte on toimitettu analysoitavaksi. Tutkimus on teetettävä laboratoriossa, joka on erikoistunut maa-analyysien tekemiseen. Näytteisiin on liitettävä lohkotunnukset.

7 § Näytteenotto

Viljavuustutkimukseen sisältyviä näytteitä on otettava vähintään yksi näyte peruslohkoa kohti, jos peruslohko on yli 0,5 hehtaarin suuruinen. Jos peruslohko on suurempi kuin viisi hehtaaria, on otettava yksi näyte jokaista alkavaa viittä hehtaaria kohti. Peruslohkoilla, jotka ovat 0,5 hehtaarin suuruisia tai tätä pienempiä, voi käyttää samaa viljavuusnäytettä kuin viereisellä lohkolla. Viereisellä peruslohkolla tarkoitetaan peruslohkoa, jolla on yhteistä rajaviivaa peruslohkon kanssa tai peruslohkoja erottaa tie tai oja. Yksittäisiltä peruslohkoilta, jotka ovat 0,5 hehtaarin suuruisia tai tätä pienempiä on otettava näyte tai käytettävä typpilannoituksessa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 2, 4 ja 5 tarkoitettuja runsasmultaisten maiden arvoja ja fosforilannoituksessa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 ja 8 tarkoitettuja hyvän viljavuusluokan mukaisia arvoja. Linjanäytteenotossa näytteenoton tiheydeksi riittää yksi näyte jokaista alkavaa kymmentä hehtaaria kohti.

Kunkin viljavuustutkimukseen sisältyvän näytteen on koostuttava vähintään seitsemästä osanäytteestä. Näytteiden on edustettava tasaisesti koko lohkoa. Näytteet on otettava koko muokkauskerroksen syvyydeltä.

8 § Peltomaan laatutesti

Peltomaan laatutesti on tehtävä täyttämällä peltomaan laatutestin itsearviointilomake tai Maaseutuviraston hyväksymä vastaava lomake. Laatutesti on tehtävä kaikista yli 0,5 hehtaarin suuruisista peruslohkoista. Jos kaikki peruslohkot ovat tätä pienempiä, viljelijän on tehtävä laatutesti yhdestä valitsemastaan peruslohkosta.

9 § Koulutus

Koulutukseen on sisällyttävä riittävät tiedot muuttuneista korvauksen ehdoista ja ympäristökorvausjärjestelmästä. Korvauksen hakijan on saatava koulutuksesta käsitys siitä, miksi ympäristötoimet ovat tärkeitä ja miten viljelijä voi toimillaan vaikuttaa ympäristön tilaa edistävästi. Koulutuksessa on esiteltävä myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 neuvontatoimenpide ja tuotava esiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 mahdollisuudet vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden ja luonnonsuojelulain (1096/1996) 64 §:ssä tarkoitettujen Natura-alueiden hoidon edistämiseen.

10 § Lohkokohtaisten muistiinpanojen sisältö

Viljelijän on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin lohkon perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä sitoumuskauden alusta lähtien. Lohkon perustietoihin on merkittävä tietoja lohkon sijainnista ja maalajista sekä kalkituksesta, pientareista, suojakaistoista, monimuotoisuuskaistoista, kastelusta, salaojituksesta, valtaojien kaivuusta ja muista toteutetuista ympäristönhoitotoimenpiteistä sekä muista vastaavista tiedoista. Eri lähteistä koottavat tiedot voidaan säilyttää ja tallentaa erikseen omina asiakirjoina tai karttoina.

Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on merkittävä vuosittaisista viljelytoimenpiteistä seuraavat tiedot:

1) lohkon tunnus ja pinta-ala;

2) lohkon muokkauspäivä ja -tapa;

3) kylvö- tai istutuspäivä;

4) kasvilaji ja siemen- tai taimimäärä;

5) lannoituspäivä tai -päivät;

6) väkilannoitteiden ja orgaanisten lannoitteiden lajit ja määrät;

7) fosforin ja typen määrä, tarvittaessa merkintä fosforintasauksen alkamisesta ja tasausvuodesta;

8) kasvinsuojeluaineen täydellinen nimi, käyttömäärä, ajankohta, käyttökohde, havaitut taudit ja tuholaiset, syy kasvinsuojeluaineiden käyttöön sekä muut toteutetut kasvinsuojelutoimenpiteet;

9) laidunnus, sadonkorjuun tai niiton päivämäärä sekä satotaso tarpeellisine perusteluineen;

10) valitun lohkokohtaisen toimenpiteen ja ympäristösopimuksen ehdoissa edellytetyt asiat.

Taimitarhaviljelyssä lohkokohtaiset muistiinpanot on tehtävä kasviryhmittäin. Kasviryhmiä ovat puut, pensaat ja perennat.

11 § Suojakaistat ja monimuotoisuuskaistat

Suojakaistan on oltava monivuotisen nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuuden peittämä. Suojakaistaa ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Kasvuston hävittäminen ja uusiminen ovat poikkeuksellisesti sallittuja vaikeissa rikkakasvitilanteissa kasvinsuojeluaineen käyttörajoitusten mukaisesti pesäketorjuntana. Vaikealla rikkakasvitilanteella tarkoitetaan tuulen mukana tai muuten helposti muille peltolohkoille leviävien rikkakasvien laajamittaista esiintymistä, puuvartisten kasvien tai pensaiden taimettumista lohkolle, haitallisten vieraslajikasvien esiintymistä tai muuta vastaavaa tilannetta.

Jos suojakaistan kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu talven aikana, rikkakasvien pesäketorjuntaa tehtäessä, ojien kunnostustyön tai valtaojien perkauksen yhteydessä tai muulla vastaavalla tavalla, uusi nurmikasvillisuus on kylvettävä suojakaistalle heti olosuhteiden salliessa. Suojakaistalla tehtävistä toimenpiteistä on merkittävä tieto lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Suojakaistalta voidaan korjata sato ja sitä voidaan hoitaa laiduntamalla.

Monimuotoisuuskaista voidaan perustaa nurmi-, heinä-, niitty-, riista- tai maisemakasvien siemenillä kylväen. Monimuotoisuuskaistalla voi myös kasvaa samaa viljelykasvia kuin lohkon muulla osalla, mutta tällöin monimuotoisuuskaistaa hoidetaan jättämällä keskimäärin enintään kolme metriä leveä kaista lohkon reunalla tai reunoilla korjaamatta. Monimuotoisuuskaistaa on hoidettava 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla.

4 luku. Lohkokohtaiset toimenpiteet

12 § Lietelannan sijoittaminen peltoon

Lietelanta, virtsa ja vastaavat liitteessä 1 tarkoitetut aineet on levitettävä laitteella, joka leikkaa lohkon pintaan viillon ja valuttaa tai ruiskuttaa lietelannan tai virtsan viiltoon. Lisäksi voidaan käyttää multaavaa laitetta, joka on kytketty aineita levittävään yksikköön. Lietelannan levitys on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Levitettyjen aineiden sisältämät typpi- ja fosforimäärät on otettava huomioon ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa typpi- ja fosforimäärissä.

13 § Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen

Levitettävän orgaanisen aineksen tyyppi ja levitysmäärä on merkittävä lohkoittain lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Orgaanisella lannoitevalmisteella tarkoitetaan liitteessä 2 määriteltyjä valmisteita. Viljelijän on kyettävä osoittamaan maatilan ulkopuolelta tulevan materiaalin hankinta ja määrä luovutussopimuksen, maksukuitin tai rahti- tai kuormakirjan avulla. Levitettyjen orgaanisten materiaalien sisältämät typpi- ja fosforimäärät on otettava huomioon ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa typpi- ja fosforimäärissä.

14 § Valumavesien hallinta

Säätösalaojitetulla lohkolla vedenpinnan säätöä on toteutettava nostamalla tai laskemalla padotuskorkeutta kokoojaojaan asennetuissa säätökaivoissa tai muilla padotuslaitteilla. Säätökastelussa peltoalueen vesitaloutta on säädeltävä kokonaisvaltaisesti salaojaojastojen kautta tapahtuvan kastelun ja säädetyn kuivatuksen avulla. Kuivatusvesien kierrätyksessä peltoalueelta kertyvät valumavedet on varastoitava kevätvalunnan ja rankkasateiden aikana erilliseen altaaseen, josta ne kuivana kautena johdetaan kasteluvetenä takaisin pellolle.

Säätösalaojituksen hoitotoimenpiteisiin kuuluvaa padotusta on hoidettava sää- ja kasvuolosuhteiden ja viljelytoimenpiteiden mukaan. Padotuksessa on otettava huomioon kylvö- ja korjuukoneiden vaatima maan kantavuus, kevätkosteuden varastoiminen peltoon, kasvien vesitaloudesta huolehtiminen sekä varastotilavuuden lisääminen ennen rankkasateita ja syyssateita. Talvella on käytettävä pientä padotusta. Viljelijän on säädettävä padotuskorkeutta ja mahdollista kasteluveden käyttöä asianmukaisesti ja huolehdittava laitteiden kunnosta.

Säätökastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen hoitotoimenpiteenä ojastoihin on johdettava kasteluvettä luonnonvesistä pumppaamalla tai painovoimaisesti johtamalla. Kasteluvesi voidaan johtaa salaojaojastoon joko ojaston ylä- tai alapäästä. Vesi on padottava säätökaivojen tai muiden padotuslaitteiden avulla alueen salaojaojastoihin, joista se imeytyy maaperään. Kasteluveden johtamisessa alueelle on otettava huomioon sää- ja kasvuolosuhteet sekä viljelytoimenpiteet. Kuivatusvesien kierrätyksessä lisäveden hankintapaikasta tai erillisestä varastoaltaasta peräisin oleva vesi on johdettava peltoalueelle säätökastelujärjestelmän avulla sää- ja kasvuolosuhteet sekä viljelytoimenpiteet huomioiden.

Säädön toteutuksesta on pidettävä kirjaa, johon on merkittävä säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet. Tiedot voidaan merkitä myös lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Turve- ja multamaat on todettava 6 §:n mukaisen viljavuustutkimuksen perusteella. Happamat sulfaattimaat on todettava laboratorion tekemän maa-analyysin perusteella. Näytteenotossa on noudatettava 7 §:ssä säädettyä näytteenottotiheyttä. Korvauksen hakijan on toimitettava viljavuustutkimus tai analyysitulos kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 30 päivänä syyskuuta sen kasvukauden aikana, jolloin hakija ensimmäisen kerran hakee ympäristökorvausta valumavesien hallinnasta. Jos Geologian tutkimuskeskus on ottanut lohkolta näytteen ja todennut sen perusteella lohkon happamaksi sulfaattimaaksi, erillistä näytteen analysointia ei tarvita.

15 § Suojavyöhykkeet