Valtioneuvoston asetus keskisuurten energiantuotantoyksiköiden ja -laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla:

1 § Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta käyttäviin energiantuotantoyksiköihin, joiden polttoaineteho on vähintään 1 megawatti, mutta alle 50 megawattia (keskisuuri energiantuotantoyksikkö) sekä energiantuotantolaitoksiin, joihin kuuluu yksi tai useampi asetuksen soveltamisalaan kuuluva keskisuuri energiantuotantoyksikkö (keskisuuri energiantuotantolaitos).

Tätä asetusta sovelletaan myös uusiin keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin, jotka kuuluvat sellaiseen ympäristönsuojelulain 106 c §:ssä tarkoitettuun kokonaisuuteen, jonka yhteenlaskettu polttoaineteho on vähintään 50 megawattia, mutta johon ei sovelleta suuria polttolaitoksia koskevia säännöksiä.

Asetusta sovelletaan toimintaan, joka rekisteröidään ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla. Lisäksi asetusta sovelletaan ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksena toimintaan, johon tarvitaan ympäristönsuojelulain nojalla ympäristölupa.

Asetusta ei sovelleta:

1) keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin, joihin sovelletaan suuria polttolaitoksia koskevia säännöksiä;

2) keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin, joihin sovelletaan jätteen polttamista koskevia säännöksiä;

3) keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin, joihin sovelletaan liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden pakokaasu- ja hiukkaspäästöjen rajoittamista koskevia säännöksiä;

4) keskisuuriin maatilojen energiantuotantoyksiköihin, joiden kokonaispolttoaineteho on enintään 5 megawattia ja joiden polttoaineena käytetään yksinomaan muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 9 artiklan a alakohdassa tarkoitettua siipikarjan käsittelemätöntä lantaa;

5) keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin, joissa palamisessa syntyviä kaasumaisia tuotteita käytetään esineiden tai aineiden suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai muuhun käsittelyyn, kuten uudelleenlämmitysuuneihin ja lämpökäsittelyuuneihin;

6) keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin, jotka käyttävät palamisessa syntyviä kaasumaisia tuotteita suoraan kaasulämmitykseen, jota käytetään sisätilojen lämmittämiseen työolojen parantamiseksi;

7) jälkipolttoyksiköihin, jotka on suunniteltu puhdistamaan teollisten prosessien poistokaasuja polttamalla ja joita ei käytetä itsenäisinä energiantuotantoyksikköinä;

8) ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen käytettäviin teknisiin laitteisiin;

9) merialueella olevilla lautoilla käytettäviin kaasuturbiineihin, kaasumoottoreihin eikä dieselmoottoreihin;

10) katalyyttisiä krakkauskatalyyttejä regeneroiviin laitteisiin;

11) laitteisiin joilla rikkivety muunnetaan rikiksi;

12) kemianteollisuudessa käytettäviin reaktoreihin;

13) koksaamoihin;

14) Cowperin ilmakuumentimiin;

15) krematorioihin;

16) keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin, jotka käyttävät jalostamopolttoaineita yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa energiantuotantoon öljyn- ja kaasunjalostamoissa;

17) selluntuotantolaitosten soodakattiloihin;

18) keskisuuriin energiantuotantoyksiköihin liittyvään tutkimukseen, kehittämiseen ja testaukseen;

19) ympäristönsuojelulain 31 §:ssä tarkoitettuun koeluonteiseen lyhytaikaiseen toimintaan.

2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) typen oksideilla (NOx) typpioksidia ja typpidioksidia ilmaistuina typpidioksidina (NO 2);

2) hiukkasilla muodoltaan, rakenteeltaan tai tiheydeltään kaikenlaisia hiukkasia, jotka ovat sekoittuneena kaasumaisessa olomuodossa näytteenottopaikan olosuhteissa ja jotka voidaan kerätä suodattamalla määritellyissä olosuhteissa analysoitavan kaasun edustavan näytteenoton jälkeen ja jotka jäävät ennen suodatinta keräyslinjaan ja suodattimen pinnalle määritellyissä olosuhteissa tapahtuvan kuivauksen jälkeen;

3) energiantuotantoyksiköllä kattilaa, kaasuturbiinia, polttomoottoria tai mitä tahansa muuta teknistä laitetta, jossa polttoaineet hapetetaan, jotta näin syntyvää lämpöä voidaan käyttää;

4) energiantuotantolaitoksella yhtä tai useampaa samalla laitosalueella sijaitsevaa energiantuotantoyksikköä ja niiden toimintaan kiinteästi liittyviä muita toimintoja;

5) olemassa olevalla energiantuotantoyksiköllä energiantuotantoyksikköä, joka on otettu käyttöön ennen 20 päivää joulukuuta 2018 tai jolle on myönnetty ympäristölupa tai joka on rekisteröity ennen 19 päivää joulukuuta 2017 edellyttäen, että yksikkö on otettu käyttöön viimeistään 20 päivänä joulukuuta 2018;

6) uudella energiantuotantoyksiköllä muuta kuin olemassa olevaa energiantuotantoyksikköä;

7) pienellä olemassa olevalla energiantuotantoyksiköllä olemassa olevaa polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin, mutta alle 5 megawatin energiantuotantoyksikköä, joka kuuluu valtioneuvoston asetuksen (750/2013) soveltamisalaan;

8) monipolttoaineyksiköllä energiantuotantoyksikköä, jossa voidaan polttaa samanaikaisesti kahta tai useampaa polttoainetta lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysjaksoja;

9) polttomoottorilla kaasumoottoria, dieselmoottoria tai kaksoispolttoainemoottoria;

10) kaasumoottorilla polttomoottoria, joka toimii ottosyklin mukaisesti ja käyttää kipinäsytytystä polttoaineen polttamiseen;

11) dieselmoottorilla polttomoottoria, joka toimii dieselsyklin mukaisesti ja käyttää puristussytytystä polttoaineen polttamiseen;

12) kaksoispolttoainemoottorilla polttomoottoria, joka käyttää puristussytytystä ja toimii diesel-syklin mukaisesti poltettaessa nestemäisiä polttoaineita ja ottosyklin mukaisesti poltettaessa kaasumaisia polttoaineita;

13) kaasuturbiinilla pyörivää konetta, joka muuntaa lämpöenergian mekaaniseksi työksi ja koostuu pääasiassa kompressorista, lämpölaitteesta, jossa polttoaine hapetetaan työaineen kuumentamiseksi, ja turbiinista;

14) polttoaineella kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista poltettavaa materiaalia;

15) jalostamopolttoaineella raakaöljyn jalostamisen tislaus- ja konversiovaiheesta saatavia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita, mukaan lukien jalostamon polttokaasu, synteesikaasu, jalostamon öljyt ja öljykoksi;

16) biomassalla :

17) kevyellä polttoöljyllä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 2 §:n 16 kohdassa tarkoitettua kevyttä polttoöljyä;

18) raskaalla polttoöljyllä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 2 §:n 18 kohdassa tarkoitettua raskasta polttoöljyä;

19) maakaasulla luonnossa esiintyvää metaania, jonka tilavuudesta enintään 20 prosenttia on inerttejä kaasuja ja muita aineosia;

20) käyttötunneilla tunteina ilmaistua aikaa, jona energiantuotantoyksikkö on käynnissä ja aiheuttaa päästöjä ilmaan, lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysjaksoja.

3 § Toiminnan sijoittaminen

Toiminnan sijoittamisesta säädetään ympäristönsuojelulain 11 ja 12 §:ssä.

4 § Rekisteröinti-ilmoituksen tekeminen ja sisältö

Keskisuuren energiantuotantolaitoksen toimintaa koskevan rekisteröinti-ilmoituksen tekemisessä noudatettavasta määräajasta säädetään ympäristönsuojelulain 116 §:n 2 momentissa.

Rekisteröinti-ilmoituksen tulee sisältää:

1) toiminnanharjoittajan nimi, kotipaikka ja yhteystiedot;

2) laitoksen sijaintiosoite, mikäli kyse on muusta kuin siirrettävästä energiantuotantoyksiköstä;

3) tiedot laitoksen ympäristöstä ja alueen kaavoituksesta, mikäli kyse on muusta kuin siirrettävästä energiantuotantoyksiköstä;

4) tiedot laitoksen ympäristöluvasta sekä muista voimassaolevista luvista, sopimuksista, päätöksistä ja ilmoituksista;

5) tiedot toimialaluokasta sekä yksikkökohtaiset tiedot polttoainetehosta, tyypistä (dieselmoottori, kaasuturbiini, kaksoispolttoainemoottori, muu moottori tai muu energiantuotantoyksikkö), käytettävistä polttoaineista ja niiden osuuksista, päästöjen vähentämistekniikoista, arvioiduista vuotuisista käyttötunneista ja keskimääräisestä tehotasosta käytössä;

6) tiedot päästöistä ilmaan;

7) tiedot savupiipun korkeudesta ja sen mitoituksen perusteista;

8) tiedot jätevesien ja sade- ja sulamisvesien (hulevesien) käsittelystä sekä päästöistä veteen tai viemäriin;

9) tiedot polttoaineiden varastoinnista;

10) tiedot toiminnassa syntyvistä jätteistä ja jätehuollosta;

11) tiedot toiminnassa käytettävistä kemikaaleista;

12) tiedot toiminnan melupäästöistä, niiden vaikutuksista sekä meluntorjuntatoimista;

13) tarkkailusuunnitelma, josta säädetään 17 §:ssä;

14) poikkeuksellisia tilanteita koskeva toimintasuunnitelma, josta säädetään 16 §:ssä;

15) tiedot yksiköiden käyttöönottopäivistä tai, jos tarkka käyttöönottopäivä ei ole tiedossa, todisteet siitä, että yksikön toiminta on alkanut ennen 20 päivää joulukuuta 2018.

Lisäksi rekisteröinti-ilmoituksen tulee sisältää tieto siitä, sitoutuuko toiminnanharjoittaja rajoittamaan uuden energiantuotantoyksiön toiminta-aikaa korkeintaan 500 käyttötuntiin vuodessa kolmen vuoden liukuvana keskiarvona tai olemassa olevan energiantuotantoyksiön toiminta-aikaa korkeintaan 500 tai 1 000 käyttötuntiin vuodessa viiden vuoden liukuvana keskiarvona.

5 § Päästöraja-arvot ilmaan johdettaville päästöille

Uusien energiantuotantoyksiköiden rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteen 1A taulukoiden 4 ja 5 mukaisia päästöraja-arvoja.

Olemassa olevien polttoaineteholtaan yli 5 megawatin energiantuotantoyksiköiden rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteen 1A taulukoiden 2 ja 3 mukaisia päästöraja-arvoja.

Olemassa olevien polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin, mutta enintään 5 megawatin energiantuotantoyksiköiden rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteen 1A taulukoiden 1 ja 3 mukaisia päästöraja-arvoja 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen. Siihen saakka 2 §:ssä tarkoitettujen pienten olemassa olevien energiantuotantoyksiköiden sekä olemassa olevien polttoaineteholtaan 5 megawatin energiantuotantoyksiköiden edellä mainitut päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteen 1B mukaisia päästöraja-arvoja.

Monipolttoaineyksiköiden rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöraja-arvot määritetään liitteen 1A osan 3 mukaisesti.

Jos pääasiallista polttoainetta ei ole saatavissa ja energiantuotantoyksikkö siirtyy käyttämään yksinomaan varapolttoainetta, yksikön päästöihin sovelletaan varapolttoaineen päästöraja-arvoja.

Energiantuotantoyksiköiden käynnistys- ja pysäytysjaksot on pidettävä mahdollisimman lyhyinä.

6 § Päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi

Päästöraja-arvoja katsotaan liitteen 3 mukaisissa määräaikaismittauksissa tai muissa toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymissä mittauksissa noudatetun, jos:

1) minkään mittaussarjan tulokset eivät ylitä päästöraja-arvoja;

2) muiden sellaisten menettelyjen tulokset, jotka kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai, jos toiminta on luvanvaraista ja toimivaltainen lupaviranomainen on Lupa- ja valvontavirasto, Lupa- ja valvontavirasto on hyväksynyt, eivät ylitä päästöraja-arvoja.

Päästöraja-arvojen noudattamista arvioitaessa ei huomioida energiantuotantoyksikön käynnistys- ja pysäytysjaksoja eikä ympäristönsuojelulain 106 d §:ssä tarkoitettuja polttoaineen saatavuushäiriöihin liittyviä poikkeuksellisia tilanteita.

7 § Savupiipun korkeus

Energiantuotantoyksikön savupiipun korkeus on mitoitettava liitteen 2 taulukon perusteella, leviämismallilaskelmalla tai polttoainekohtaisen pienten polttolaitosten piipun korkeuden määrittämismenetelmän (piippunomogrammin) avulla.

Uuden polttoaineteholtaan vähintään 5 megawatin energiantuotantoyksikön, joka käyttää polttoaineena muuta kuin puupellettejä tai muita kuin rikittömiä kaasumaisia polttoaineita, savupiipun korkeus on kuitenkin aina mitoitettava leviämismallilaskelmalla, jos savupiipun korkeus on pienempi kuin 2,5 kertaa tuotantorakennuksen korkeus tai jos alle 500 metrin etäisyydellä energiantuotantoyksiköstä rakennuksen, maastoesteen tai maanpinnan korkeus kohoaa yli 30 metriin mitattuna tuotantorakennuksen viereisestä maanpinnan tasosta;

Olemassa olevan energiantuotantoyksikön savupiippu on riittävän korkea, jos sen korkeus on vähintään 75 prosenttia liitteen 2 taulukossa säädetystä vähimmäiskorkeudesta.

Jos energiantuotantoyksikön savupiipun korkeus mitoitetaan leviämismallilaskelmalla tai piippunomogrammin avulla, savupiippu on mitoitettava siten, että energiantuotantoyksikkö ei aiheuta yli 20 prosenttia ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (480/1996) määritellystä ilmanlaadun vuorokausittaisesta ohjearvosta. Lisäksi savupiipun korkeuden ja savukaasun virtausnopeuden savuhormissa tai -hormeissa on oltava sellaiset, että savupainaumaa ei synny normaaleissa käyttöolosuhteissa.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta:

1) siirrettäviin kevyttä polttoöljyä tai kaasumaisia polttoaineita käyttäviin energiantuotantoyksiköihin, joita käytetään lyhytaikaiseen varaenergian tuottamiseen;

2) uusiin varavoimayksikköinä käytettäviin polttomoottoreihin ja kaasuturbiineihin, joiden toiminta-aika on enintään 500 käyttötuntia vuodessa kolmen vuoden liukuvana keskiarvona;

3) olemassa oleviin varavoimayksikköinä käytettäviin polttomoottoreihin ja kaasuturbiineihin, joiden toiminta-aika on enintään 500 käyttötuntia vuodessa viiden vuoden liukuvana keskiarvona;

4) olemassa oleviin polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin, mutta alle 5 megawatin energiantuotantoyksiköihin, jotka eivät ole 2 §:n 7 kohdassa tarkoitettuja pieniä olemassa olevia energiantuotantoyksiköitä.

8 § Meluntorjunta

Energiantuotantolaitoksen toiminta ja siihen liittyvät liikenne-, purkaus- ja lastaustoiminnot sekä polttoaineen käsittely on suunniteltava ja sijoitettava siten, että niiden aiheuttamia meluhaittoja voidaan ehkäistä. Toiminnan melupäästöjä on vähennettävä parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaisesti, valitsemalla käyttöön koneita ja laitteita joiden tuottama äänitehotaso on mahdollisimman pieni sekä melulähteitä vaimentamalla. Toiminnan aiheuttaman melun leviämistä on estettävä rakennusteknisesti sekä suuntaamalla ja sijoittamalla melulähteet melun leviämisen kannalta mahdollisimman haitattomasti.

Energiantuotantolaitoksen toiminta on järjestettävä siten, että toiminnasta ja siihen liittyvästä liikenteestä aiheutuva melu laitoksen tavanomaisissa käyttötilanteissa ei ylitä melulle altistuvissa kohteissa päivällä (klo 7–22) melutasoa LAeq 55 dB eikä yöllä (klo 22–7) melutasoa LAeq 50 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, luonnonsuojelualueilla, leirintäalueilla ja taajaman ulkopuolella olevilla virkistysalueilla toiminnan aiheuttama melu ei saa ylittää päivällä (klo 7–22) melutasoa LAeq 45 dB eikä yöllä (klo 22–7) melutasoa LAeq 40 dB. Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen sen vertaamista raja-arvoon. Melutilanteen arvioinnissa on otettava huomioon myös alueen muiden lähteiden aiheuttama melutaso.

9 § Puhdistinlaitteiden jätevesien käsittely ja johtaminen

Toiminnanharjoittajan on selvitettävä energiantuotantolaitoksen jätevesien määrä ja laatu. Jos toiminnassa syntyy tai käytetään aineita, jotka sisältävät vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä I mainittuja aineita, on varmistuttava, ettei niitä pääse pohjavesiin, vesiympäristöön tai viemäriin.

Energiantuotantolaitokselta jätevesiviemäriin ja vesistöön johdettavat savukaasupesurissa ja savukaasujen lauhdutuksessa muodostuvat jätevedet (lauhdevedet) on ennen johtamista neutraloitava, selkeytettävä ja suodatettava. Ojaan johdettavat lauhdevedet on ennen johtamista saostettava kemiallisesti, selkeytettävä ja suodatettava. Lauhdevedet voidaan käsitellä myös muilla toimivaltaisen viranomaisen hyväksymillä menetelmillä, jos toiminnanharjoittaja osoittaa, että siten saadaan vastaava tai parempi tulos kuin edellä mainituilla menetelmillä. Toimivaltainen viranomainen on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai, jos toiminta on luvanvaraista ja toimivaltainen lupaviranomainen on Lupa- ja valvontavirasto, Lupa- ja valvontavirasto.

Energiantuotantolaitoksella muodostuvat elvytysvedet on neutraloitava täyssuolanpoiston jälkeen.

Energiantuotantolaitoksella kertaluonteisesti muodostuvat nuohousvedet on esikäsiteltävä neutraloimalla ja selkeyttämällä ennen niiden johtamista viemäriin tai ne on kerättävä talteen ja toimitettava käsiteltäviksi asianmukaisen käsittelyluvan omaavaan paikkaan.

Energiantuotantolaitoksella muodostuvat peittausvedet on käsiteltävä neutraloimalla ennen niiden johtamista viemäriin tai ne on kerättävä talteen ja toimitettava käsiteltäviksi asianmukaisen käsittelyluvan omaavaan paikkaan. Peittauksen huuhteluvedet voidaan johtaa suoraan maastoon.

10 § Öljyisten jätevesien käsittely ja johtaminen