Laki päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensoimisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku. Yleiset säännökset

1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala

Tässä laissa säädetään tuesta, jolla kompensoidaan päästökaupasta johtuvaa sähkön hinnan nousua sellaisille toimialoille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille. Nämä toimialat ja alatoimialat luetellaan tuotteittain liitteessä 1.

2 § Suhde muuhun lainsäädäntöön

Tämän lain nojalla maksettavaa tukea ei pidetä valtionavustuslaissa (688/2001) tarkoitettuna valtionavustuksena.

3 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) toiminnanharjoittajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on tosiasiallinen määräysvalta tukeen oikeutetun laitoksen toiminnasta;

2) tarkasteluvuodella kalenterivuotta, jonka tietojen perusteella tukea haetaan;

3) tuki-intensiteetillä prosenttiosuutta tuen määrän laskemisen perusteena olevista tiedoista siten, että tarkasteluvuosina 2016–2018 tuki-intensiteetti on 40 prosenttia ja tarkasteluvuosina 2019 ja 2020 tuki-intensiteetti on 37,5 prosenttia;

4) hiilidioksidin päästökertoimella arvoa 0,67;

5) Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinnalla Euroopan unionin päästöoikeuden joulukuussa erääntyvän yhden vuoden johdannaissopimuksen päivittäisten päätöshintojen keskiarvoa euroina kaupankäyntivolyymiltaan suurimmassa Euroopan talousalueella toimivassa päästökauppapörssissä tarkasteluvuotta edeltävänä kalenterivuonna;

6) perustuotoksella keskimääräistä tukikelpoisten tuotteiden tuotantoa tonneina vuodessa viitejaksolla 2005–2011 sellaisten laitosten osalta, jotka ovat olleet toiminnassa kaikkina kyseisen viitejakson vuosina; seitsemän vuoden viitejakson ajalta yksi kalenterivuosi voidaan jättää jakson ulkopuolelle; taikka, jos laitos ei ole ollut toiminnassa kaikkina viitejakson 2005–2011 vuosina, laitoksen keskimääräistä tuotantoa tonneina vuodessa niiltä vuosilta, jotka laitos on ollut toiminnassa, kunnes laitoksen toiminnasta on tiedot seitsemän vuoden ajalta; viitejakson ajalta yksi kalenterivuosi voidaan jättää jakson ulkopuolelle; taikka, jos laitos ei ole ollut toiminnassa vähintään yhtenä vuonna vuosien 2005–2011 aikana, vuosittaista tuotantoa tarkasteluvuonna, kunnes toiminnasta on tiedot neljältä vuodelta, ja tästä lähtien kolmen edeltävän vuoden tuotannon keskiarvoa;

7) sähkönkulutuksen perustasolla keskimääräistä sähkönkulutusta megawattitunteina vuodessa viitejaksolla 2005–2011 sellaisten laitosten osalta, jotka ovat olleet toiminnassa kaikkina kyseisen viitejakson vuosina; seitsemän vuoden viitejakson ajalta yksi kalenterivuosi voidaan jättää jakson ulkopuolelle; taikka, jos laitos ei ole ollut toiminnassa kaikkina viitejakson 2005–2011 vuosina, laitoksen keskimääräistä sähkönkulutusta megawattitunteina vuodessa niiltä vuosilta, jotka laitos on ollut toiminnassa, kunnes laitoksen toiminnasta on tiedot seitsemän vuoden ajalta; viitejaksojen ajalta yksi kalenterivuosi voidaan jättää jakson ulkopuolelle; taikka, jos laitos ei ole ollut toiminnassa vähintään yhtenä vuonna vuosien 2005–2011 aikana, sähkön vuosikulutusta tarkasteluvuonna, kunnes toiminnasta on tiedot neljältä vuodelta, ja tästä lähtien niiden kolmen edeltävän vuoden sähkönkulutuksen keskiarvoa, joiden osalta toiminnasta on tiedot;

8) sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tuotekohtaista sähkönkulutusta megawattitunteina tuotostonnia kohti liitteessä 2 luetelluille tuotteille; jos tuotteen vertailuarvo ilmoitetaan hiilidioksiditonneina tuotostonnia kohti, arvo muunnetaan sähkönkulutuksen vertailuarvoksi liitteessä 2 kuvatulla tavalla;

9) toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla arvoa 0,8;

10) alkukapasiteetilla kahden suurimman kuukausittaisen tuotantomäärän keskiarvoa tammikuun 1 päivän 2005 ja joulukuun 31 päivän 2011 välisenä aikana olettaen, että laitoksen osa on toiminut tällä teholla 720 tuntia kuukaudessa 12 kuukautena vuodessa; ellei asetettua alkukapasiteettia voida määrittää edellä mainitun mukaisesti, laitoksen osan kapasiteetti todennetaan kokeellisesti Energiaviraston ja todentajan valvonnassa sen varmistamiseksi, että käytetyt muuttujat ovat kyseiselle toimialalle tyypillisiä ja että kokeellisen todennuksen tulokset ovat edustavia.

4 § Tuen myöntämisen perusteet

Tukea voidaan myöntää vuosien 2016–2020 tietojen perusteella.

Tukea myönnetään vain sellaisen sähkön kulutuksen perusteella, jonka hintaan sisältyy hiilidioksidipäästöistä johtuva kustannus.

Tukea myönnetään vain laitoksen toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla jaetun perustuotosta vastaavan sähkönkulutuksen tai sähkönkulutuksen perustason yksi gigawattituntia ylittävältä osalta.

Tukea ei myönnetä, jos tukea hakeva laitos ei ole enää toiminnassa. Laitoksen katsotaan lopettaneen toimintansa, jos:

1) toiminnan uudelleen aloittaminen ei ole teknisesti mahdollista; taikka

2) toiminnanharjoittaja ei voi osoittaa, että laitos aloittaa toimintansa uudelleen kuuden kuukauden kuluessa toiminnan lopettamisesta.

2 luku. Tuen määrä

5 § Tuen määrän laskeminen

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille on käytettävissä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo, vuosittaisen tuen määrä lasketaan kertomalla keskenään tarkasteluvuoden tuki-intensiteetti, hiilidioksidin päästökerroin, Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta, sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo ja perustuotos. Tuen määrä lasketaan jokaisen liitteessä 2 mainitun tuotteen osalta erikseen. Kunkin laitoksessa valmistettavan tuotteen perustuotos lasketaan suhteellisena osuutena tuotannon määrän mukaan.

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille ei ole käytettävissä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, vuosittaisen tuen määrä lasketaan kertomalla keskenään tarkasteluvuoden tuki-intensiteetti, hiilidioksidin päästökerroin, Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta, sähkönkulutuksen tehokkuuden toissijainen vertailuarvo ja sähkönkulutuksen perustaso. Tällöin tuen määrä lasketaan kullekin laitokselle tuotteiden valmistuksen yhteisen sähkökulutuksen perusteella.

Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

6 § Kapasiteetin merkittävä laajentuminen

Perustuotosta tai sähkönkulutuksen perustasoa voidaan lisätä suhteessa tuotannon laajentumiseen, jos laitoksen tuotantokapasiteetti laajentuu tarkasteluvuonna merkittävästi.

Merkittävänä kapasiteetin laajentumisena pidetään laitoksen osan asetetun alkukapasiteetin merkittävää lisäämistä siten, että laitoksessa tapahtuu yksi tai useampi määritettävissä oleva, sen tekniseen laitteistoon ja toimintaan liittyvä fyysinen muutos, joka on muu kuin pelkkä olemassa olevan tuotantolinjan korvaaminen; ja että laitos voi toimia kapasiteetilla, joka on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin sen asetettu alkukapasiteetti ennen muutosta ja joka on tulosta yhdestä tai useammasta investoinnista käyttöomaisuuteen.

Tarkempia säännöksiä siitä, mitä pidetään kapasiteetin merkittävänä laajentumisena, ja alkukapasiteetin asettamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

7 § Tuotantotason lasku

Jos laitoksen tuotantotaso laskee tarkasteluvuoden aikana 50–75 prosenttia perustuotokseen taikka sähkönkulutuksen perustasoon verrattuna, se saa tukea vain puolet perustuotosta taikka sähkönkulutuksen perustasoa vastaavan tuen määrästä.

Jos laitoksen tuotantotaso laskee tarkasteluvuoden aikana 76–90 prosenttia perustuotokseen taikka sähkönkulutuksen perustasoon verrattuna, se saa tukea vain 25 prosenttia perustuotosta taikka sähkönkulutuksen perustasoa vastaavan tuen määrästä.

Jos laitoksen tuotantotaso laskee tarkasteluvuoden aikana yli 90 prosenttia perustuotokseen taikka sähkönkulutuksen perustasoon verrattuna, se ei saa lainkaan tukea.

Tarkempia säännöksiä tuotantotason laskun määrittämisestä, määrittämistä varten ilmoitettavista tiedoista sekä laitoksen perustuotoksesta ja sähkönkulutuksen perustasosta tuotantotason laskun jälkeen voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 luku. Hakemusmenettely

8 § Viranomaistehtävät

Energiavirasto vastaa tukihakemuksen käsittelystä, tuen määrän laskemisesta, myöntämisestä, maksamisesta, valvonnasta, raportoinnista sekä muista tässä laissa säädetyistä viranomaistehtävistä.

9 § Tuen hakeminen

Tukea saadakseen toiminnanharjoittajan on toimitettava Energiavirastolle hakemus valtioneuvoston asetuksessa säädettävänä määräaikana.

Energiaviraston 13 §:n mukaisesti hyväksymän todentajan on todennettava hakemuksessa olevat tiedot:

1) laitoksessa valmistettavan tuotteen kuulumisesta lain soveltamisalaan;

2) perustuotoksesta;

3) sähkönkulutuksen perustasosta;

4) merkittävästä kapasiteetin laajentumisesta; sekä

5) alkukapasiteetista.

Tarkempia säännöksiä tuen hakemisesta, hakemuksesta ja sen liitteistä sekä todentajan todennuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

10 § Päätös tuen myöntämisestä

Energiavirasto antaa päätöksen 5–7 §:n mukaisesti lasketun tuen myöntämisestä. Energiavirasto hyväksyy hakemuksen, jos hakemuksessa on osoitettu, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja hyväksymiselle ei ole tässä laissa säädettyä estettä.

Tarkempia säännöksiä tuen myöntämisestä annettavasta päätöksestä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

11 § Tuen maksaminen

Energiavirasto maksaa tuen sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona tukea on haettu.

Tukea ei makseta, jos tuensaajaa koskee Euroopan komission valtiontukien alalla antamaan sellaiseen aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton takaisinperintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.

4 luku. Todentaminen

12 § Todentajaksi hyväksymisen edellytykset

Todentajaksi hyväksytään hakija:

1) joka on tässä laissa tarkoitetuissa todentamistehtävissä riippumaton sekä toiminnallisesti että taloudellisesti;

2) jolla on todennustehtäviä varten riittävästi ammattitaitoista, riippumatonta henkilöstöä;

3) joka pystyy toiminnassaan soveltamaan tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä;

4) jolla on toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät; sekä

5) jolla on toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä vastuuvakuutus tai muu vastaava riittäväksi katsottava järjestely.

Tarkempia säännöksiä todentajaksi hyväksymisen edellytyksistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

13 § Todentajaksi hyväksyminen

Energiavirasto hyväksyy hakemuksesta suomalaisen yhteisön tai säätiön taikka tällaisen osan todentajaksi, jos 12 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyminen on osoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetun lain (920/2005) mukaisesti.

Hyväksymispäätöksessä määritellään todentajan pätevyysalue sekä annetaan yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset todentajan toimintaa koskevat määräykset. Päätös voidaan antaa määräajaksi.

Todentajaksi voidaan hyväksyä myös päästökauppalain (311/2011) ja uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain (1396/2010) mukaisesti hyväksytty ja akkreditoitu todentaja laajentamalla todentajan pätevyysaluetta 1 ja 2 momentin mukaisesti kattamaan tämän lain mukainen toiminta.

Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa akkreditoitu todentaja rinnastetaan 1 momentissa tarkoitettuun todentajaan, jos todentaja on yhteisö tai säätiö taikka tällaisen osa ja täyttää 12 §:ssä säädetyt edellytykset sekä akkreditoinnissa on noudatettu vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa säädettyä vastaavaa menettelyä.

Tarkempia säännöksiä menettelystä, jossa todentaja hyväksytään, hyväksymisen edellytysten arvioinnista ja todentajan pätevyysalueista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

14 § Todentajan tehtävät

Todentaja antaa 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun todennuksen. Todentamisen kohteena on tuensaajan ilmoittamien tietojen kattavuus, luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus.

Todentajan on suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti pyrkien hyvään käytäntöön sekä ottaen huomioon tämän lain ja sen nojalla annetut säännökset, ohjeet ja suositukset.

Todentajan tulee seurata toimialansa säännösten ja standardien kehittymistä sekä toimia yhteistyössä toimialansa muiden todentajien kanssa siten kuin toimintatapojen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tarpeen.

Todentaja voi todentamistehtävässä käyttää apunaan ulkopuolisia henkilöitä. Todentaja vastaa myös apunaan käyttämiensä henkilöiden toiminnasta. Apuna käytettävän ulkopuolisen henkilön on täytettävä 12 §:ssä säädetyt edellytykset.

Tarkempia säännöksiä todentajan tehtävistä ja niiden suorittamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

15 § Todentajan ilmoitusvelvollisuus

Todentajan on ilmoitettava Energiavirastolle muutoksista, joilla voi olla vaikutusta todentajan hyväksymisen edellytyksiin ja 13 §:n 2 momentissa tarkoitettujen todentajan toimintaa koskeviin hyväksymispäätöksen määräyksiin.

Todentajan on vuosittain toimitettava Energiavirastolle selvitys toiminnastaan ja sen tuloksista.

Tarkempia säännöksiä todentajan selvitysvelvollisuudesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

16 § Todentajaan sovellettava muu lainsäädäntö

Todentajan on tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) , sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) , hallintolaissa (434/2003) ja kielilaissa (423/2003) säädetään.

Todentajan palveluksessa olevaan työntekijään sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä.

Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974) .

17 § Todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen ja peruuttaminen

Energiavirasto voi muuttaa todentajaksi hyväksymistä koskevassa päätöksessä määriteltyä pätevyysaluetta. Pätevyysalueen muuttamiseen sovelletaan, mitä 12 §:ssä ja 13 §:n 1 momentissa säädetään todentajaksi hyväksymisestä ja sen edellytyksistä. Energiavirasto voi myös muuttaa päätöksessä annettua määräystä, jos se on tarpeen sen varmistamiseksi, että todentajan tehtävät suoritetaan asianmukaisesti. Määräyksen muuttamiseen sovelletaan, mitä 13 §:n 2 momentissa säädetään hyväksymispäätöksen sisällöstä. Pätevyysalueen ja määräyksen muuttamista koskeva asia voi tulla vireille myös todentajan hakemuksesta.

Energiavirasto voi peruuttaa todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen, jos:

1) hakemuksessa tai sen liitteessä on annettu virheellisiä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet päätökseen liittyvään harkintaan;

2) todentaja ei enää täytä todentajaksi hyväksymisen edellytyksiä taikka todentaja on olennaisella tavalla laiminlyönyt tai rikkonut tässä laissa säädettyä velvollisuutta tai rajoitusta taikka päätöksessä annettua määräystä eivätkä todentajalle annetut huomautukset ja varoitukset ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen asetetussa määräajassa.

Todentajan hyväksymistä koskeva päätös voidaan 2 momentin 2 kohdan nojalla peruuttaa myös määräajaksi.

5 luku. Valvonta

18 § Tiedonsaantioikeus

Energiavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajalta, todentajalta, sähkön tuottajalta, joka toimittaa sähköä toiminnanharjoittajalle, sekä verkonhaltijalta.

Energiavirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muilta viranomaisilta tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömiä tietoja:

1) toiminnanharjoittajan tuotantotasosta ja sähkönkulutuksesta;

2) toiminnanharjoittajan saamista investointituista ja muista valtiontuista;

3) toiminnanharjoittajaa koskevista muista seikoista, joilla on olennaista merkitystä tässä laissa tarkoitetun tuen hyväksymisen taikka tuen määräytymisen, maksamisen tai takaisinperinnän kannalta.

Todentajat ovat salassapitosäännösten estämättä velvollisia antamaan todentajien yhteistoiminnan kannalta tarpeellisia tietoja toisilleen sekä valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja Energiavirastolle.

19 § Tietojen luovuttaminen

Energiavirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan saamiaan tietoja:

1) syyttäjälle ja poliisille rikoksen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi;

2) työ- ja elinkeinoministeriölle toimitettavaksi edelleen toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa sitä edellytetään.

20 § Viranomaisen tarkastusoikeus

Energiavirastolla on oikeus päästä toiminnanharjoittajan, todentajan, sähkön tuottajan sekä verkonhaltijan hallinnassa oleviin laitoksiin, tiloihin ja alueille, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä taikka 29 luvun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa toiminnanharjoittajan, todentajan, sähkön tuottajan ja verkonhaltijan asiakirjat ja muuta aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee palauttaa viipymättä, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.

Toiminnanharjoittajan ja todentajan tulee avustaa Energiavirastoa tarkastuksen suorittamisessa.

21 § Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen

Energiavirasto voi määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, täyttämään velvollisuutensa.

Energiavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

22 § Virka-apu