Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehualan toiminnanharjoittamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään rehulain (1263/2020) nojalla:

1 luku. Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään rehualan toimijan ilmoitus-, omavalvonta- ja tietojen kirjaamisvelvollisuudesta sekä hyväksymisestä. Tässä asetuksessa säädetään myös rehujen merkinnöistä sekä hakemusmenettelystä toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa sijaitsevan laboratorion nimeämiseen ja hyväksymättömän rehun lisäaineen käyttämiseen.

2 § Suhde eräisiin säädöksiin

Rehualan toiminnanharjoittamisesta säädetään tämän asetuksen lisäksi rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 183/2005, jäljempänä rehuhygienia-asetus sekä lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/167/ETY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/4, jäljempänä lääkerehuasetus.

Eläimistä saatavia rehuja koskevasta toiminnanharjoittamisesta säädetään tämän asetuksen lisäksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus. Sivutuoteasetuksen toimeenpanosta säädetään muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 142/2011 sekä laissa eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015).

Myös tiettyjen spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001, jäljempänä TSE -asetus, säädetään eläimistä saatavia rehuja koskevasta toiminnanharjoittamisesta.

Eläinten terveystilanteen muutosten vuoksi sisämarkkinakauppaa, sisämarkkina-alueen kautta tapahtuvia kuljetuksia sekä tuontia ja vientiä koskevista rajoituksista säädetään Euroopan komission antamissa suojapäätöksissä.

Rehuaineiden ja rehuseosten pakollisista merkinnöistä säädetään tämän asetuksen lisäksi rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 79/373/ETY, komission direktiivin 80/511/ETY, neuvoston direktiivien 82/471/ETY, 83/228/ETY, 93/74/ETY, 93/113/EY ja 96/25/EY ja komission päätöksen 2004/217/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 767/2009, jäljempänä markkinoille saattamista ja käyttöä koskeva asetus sekä eläimistä saatavia rehuja koskevista merkinnöistä myös sivutuoteasetuksessa ja TSE -asetuksessa.

Siipikarjalle tarkoitettujen rehuseosten energia-arvon laskentaperusteista säädetään näytteenotto- ja määritysmenetelmistä rehujen virallista valvontaa varten annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 152/2009.

Rehujen haitallisten aineiden enimmäispitoisuuksista ja toimintarajoista jäsenvaltioiden tutkimusten käynnistämiseksi säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston haitallisista aineista eläinten rehuissa antaman direktiivin 2002/32/EY liitteiden I ja II muuttamiseksi annetuissa komission asetuksissa ja niiden liitteissä, jäljempänä haitallisten aineiden asetukset. Kasvinsuojeluainejäämien enimmäispitoisuuksista rehuissa säädetään tämän lisäksi torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 sekä sen liitteissä.

Rehun lisäaineista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista (EY) N:o 1831/2003. Yksityiskohtaiset vaatimukset lisäaineen hyväksymiseksi edellytettävistä tiedoista annetaan komission asetuksessa (EY) N:o 429/2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hakemusten laadinnan ja esittämisen sekä rehun lisäaineiden arvioinnin ja hyväksymisen osalta.

Eläinlääkkeiden valmistuksesta, markkinoille saattamisesta, tuonnista ja viennistä, toimittamisesta ja jakelusta sekä käytöstä ja luovutuksesta säädetään eläinlääkkeistä ja direktiivin 2001/82/EY kumoamisesta annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta 2019/6/EU, jäljempänä eläinlääkeasetus.

Lääkerehun määräämisestä säädetään laissa eläinten lääkitsemisestä (387/2014).

3 § Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan rehulain (1263/2020) määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) täydennysrehulla ja täysrehulla täydennysrehua ja täysrehua siten kuin ne määritellään markkinoille saattamista ja käyttöä koskevassa asetuksessa;

2) päiväannoksella päiväannosta siten kuin se määritellään eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 2 artiklan 2 f kohdassa;

3) rehualan yrityksellä voittoa tuottavaa tai tuottamatonta, julkista tai yksityistä yritystä, siten kuin se määritellään elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 5 kohdassa;

4) hyväksytyllä laboratoriolla rehulain 34 §:ssä tarkoitettua salmonellan varalta otettuja lainsäädännön edellyttämiä omavalvontanäytteitä tutkimaan hyväksyttyä laboratoriota;

5) nimetyllä laboratoriolla rehulain 37 §:ssä tarkoitettua salmonellan varalta otettuja lainsäädännön edellyttämiä omavalvontanäytteitä tutkimaan nimettyä laboratoriota;

6) viranomaisnäytteenotto-ohjeella Ruokaviraston ohjetta rehujen näytteenotosta;

7) tuotantosuunnalla taloudellisesti merkittävintä alkutuotannon tuotantosuuntaa;

8) varastointiliikkeellä varastointipalveluja tarjoavaa rehualan toimijaa, joka varastoi rehuja, myös erillistä varastoa tai varastointilaitosta;

9) kuljetusliikkeellä kuljetuspalveluja tarjoavaa rehualan toimijaa;

10) osanäytteellä näytemäärää, joka on otettu tutkittavan rehuerän tai sen osan yhdestä kohdasta;

11) tuotantoympäristönäytteellä tuotantotilasta ja -laitteistosta, myllyautosta, kuljetuskalustosta, varastotilasta tai muusta niihin verrattavasta kohteesta otettavaa sively- tai pölynäytettä, joka voi sisältää myös rehua;

12) kostealla rehulla rehuainetta ja rehuseosta, jonka kuiva-ainepitoisuus on alle 50 prosenttia;

13) asiakasnumerolla Ruokaviraston rehualan toimijalle rehuhygienia-asetuksen mukaisen rekisteröinnin yhteydessä antamaa numeroa;

14) ristikontaminaatiolla ristikontaminaatiota siten kuin se määritellään lääkerehuasetuksen 3 artiklan 2 d kohdassa;

15) käsitellyllä eläinvalkuaisella eläinvalkuaista siten kun se määritellään muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla annetun komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteen I kohdassa 5.

16) puhdistuskäsittelylaitoksella markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen liitteen VIII 1 kohdan mukaista laitosta, joka puhdistaa sellaista rehua, jossa haitallisten aineiden enimmäispitoisuus on ylittynyt.

2 luku. Rehualan toimijan rekisteröinti ja hyväksyminen

4 § Ilmoitus rekisteröintiä varten

Rehualan toimijan tulee rehulain 19 §:n mukaisessa rekisteröinti-ilmoituksessaan ilmoittaa sen lisäksi, mitä rehulain 19 §:ssä säädetään, seuraavat tiedot:

1) alkutuotannon toimijan tulee ilmoittaa tuotantosuunta ja tämän asetuksen liitteen 1 luvun I mukaiset toiminnot;

2) muun kuin alkutuotannon toimijan tulee ilmoittaa tämän asetuksen liitteen 1 luvun II mukaiset toiminnot ja liitteen 1 luvun III mukaiset tuotetyypit.

Rehualan toimijan on ilmoitettava Ruokavirastolle rekisteröinti-ilmoituksessa annettujen tietojen pysyvästä muutoksesta tai muusta merkittävästä muutoksesta Ruokaviraston määräämällä tavalla.

5 § Eräitä alkutuotannon toimijoita koskevat poikkeukset

Poronhoitolain (848/1990) 6 §:n mukainen paliskunta voi tehdä rekisteröinti-ilmoituksen porotaloutta harjoittavan rehualan toimijan puolesta. Ilmoitukseen tulee liittää tämän asetuksen 4 §:ssä tarkoitetut tiedot.

6 § Rehualan toimijan hyväksymishakemus

Rehualan toimijan on liitettävä hyväksymistä koskevaan hakemukseen rehulain 20 §:n mukaiset tiedot. Hakemus hyväksymistä varten tulee tehdä Ruokavirastolle tätä tarkoitusta varten julkaistulla lomakkeella viimeistään kaksi kuukautta ennen suunnitellun toiminnan aloittamista. Hyväksymistä hakevan rehualan toimijan tulee lisäksi tehdä tämän asetuksen 4 §:ssä tarkoitettu rekisteröinti-ilmoitus.

Rehuhygienia-asetuksen mukaisen hyväksynnän peruuttamisesta säädetään rehuhygienia-asetuksen 14 ja 15 artikloissa.

7 § Rehualan laitoksen hyväksyntä- ja tunnistenumero

Ruokaviraston tulee antaa tämän asetuksen liitteen 2 A osan mukaisessa muodossa oleva hyväksyntänumero hyväksytylle laitokselle, joka harjoittaa toimintaa, jota tarkoitetaan

1) rehuhygienia-asetuksen 10 artiklassa;

2) rehuhygienia-asetuksen liitteen II 10 kohdassa;

3) markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa;

4) markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen liitteen VIII 1 kohdassa tai

5) lääkerehuasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa pois lukien 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut laitokset.

Ruokaviraston on lisäksi pyynnöstä annettava markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen 17 artiklan 1 c kohdassa tarkoitetulle rehualan laitokselle liitteen 2 B osan mukaisessa muodossa oleva tunnistenumero.

8 § Luettelo rehualan toimijoista ja hyväksytyistä laboratorioista

Ruokavirasto julkaisee luettelon rehualan toimijoista ja hyväksytyistä laboratorioista internetsivuillaan. Luettelot on pidettävä ajan tasalla.

Ruokaviraston on jokaisen toiminnon ja tuotetyypin osalta eriteltynä merkittävä luetteloon ne laitokset, jotka se on rekisteröinyt tämän asetuksen 4 tai 5 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, kunkin rehuhygienia-asetuksen mukaan hyväksytyn toimijan osalta luetteloon tulee merkitä tämän asetuksen 7 §:n mukainen hyväksyntänumero.

3 luku. Tuonti

9 § Tuontinäytteenotto ja näytteiden tutkiminen

Rehujen virallista salmonellavalvontaa varten tulee erityisen riskialttiista rehuista ottaa näytteitä rehuerän tuonnin yhteydessä rehulain 40 §:ssä tarkoitetun valvontasuunnitelman mukaisesti.

Elintarviketuotantoeläinten, lemmikkieläinten ja turkiseläinten ruokintaan tarkoitetuista erityisen riskialttiista rehuista tutkitaan yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, suoraan rahtisekoittajalle tai maatilalle elintarviketuotantoeläinten ruokintaan ilman rehuerän Suomessa tapahtuvaa kuumennuskäsittelyä tarkoitetusta rehusta tutkitaan yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 25 000 kilogrammaa kohti.

Ruokaviraston valtuuttama tarkastaja ottaa 2 ja 3 momentissa tarkoitetut näytteet viranomaisnäytteenotto-ohjeen mukaisesti.

10 § Rehualan toimijan ilmoitusvelvollisuus tuonnista

Rehualan toimijan on tehtävä ilmoitus erityisen riskialttiin rehun tuonnista viimeistään 24 tuntia ennen kyseisen rehuerän saapumista Suomen alueelle ilmoittamalla siitä Ruokavirastolle tämän asetuksen 9 §:ssä tarkoitettua riskiperusteista näytteenottoa varten. Jos tuontia edeltävä päivä ei ole arkipäivä, ennakkoilmoitus on tehtävä viimeistään edellisenä arkipäivänä.

Liitteessä 4 mainittuja rehun lisäaineita, esiseoksia ja niistä valmistettuja rehuseoksia saa tuoda vain sellaisista tuotantolaitoksista, joilla on Suomeen sijoittunut edustaja. Edustajan on toimitettava Ruokavirastolle ilmoitus, jossa edustaja sitoutuu takaamaan, että kolmannessa maassa sijaitseva tuotantolaitos täyttää rehuhygienia-asetuksessa säädetyt vaatimukset.

Ruokavirasto pitää yllä kolmansien maiden tuotantolaitoksia koskevaa luetteloa, johon merkitään sekä tuotantolaitoksen että edustajan nimi ja osoite sekä liitteessä 4 tarkoitetut hyväksyntää vaativat tuotteet, jotka on saatettu markkinoille Suomessa.

4 luku. Rehualan toimijan laadunvarmistus

11 § Haitallisten aineiden, tuotteiden ja eliöiden enimmäispitoisuudet

Rehuksi tarkoitettua tuotetta, joka sisältää rehulain 6 pykälässä tarkoitettua haitallista ainetta tai tuotetta yli haitallisten aineiden asetuksissa mainitun sallitun enimmäispitoisuuden, ei saa sekoittaa toiseen rehuun haitallisten aineiden tai tuotteiden laimentamistarkoituksessa.

Jos haitallisten aineiden tai tuotteiden enimmäispitoisuutta ei ole asetettu täydennysrehulle, täydennysrehu ei saa, ottaen huomioon sen käyttöohjeen mukainen päiväannostus, sisältää haitallisia aineita tai tuotteita pitoisuuksina, jotka ylittävät täysrehulle vahvistetun pitoisuuden.

12 § Rehuaineita valmistavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rehualan toimijan, joka valmistaa markkinoille saatettavaksi rehuaineita liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuista, tulee ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte viikossa, tai yksi näyte kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti, mutta kuitenkin vähintään kolme näytettä vuodessa.

Mikäli rehuaineen valmistukseen sisältyy kuumennuskäsittely, tulee tuotantoympäristönäytteitä ottaa soveltuvin osin jäähdytysjärjestelmästä.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tulee lopputuotteesta ottaa vähintään yksi näyte kutakin alkavaa 100 000 kilogrammaa kohti. Näytteenottovaatimus lopputuotteesta ei koske kosteaa rehua.

Näytteenottovelvoite tuotantoympäristöstä tai lopputuotteesta ei koske toimijaa, joka valmistaa yksinomaan turkis- tai lemmikkieläinten rehuihin tarkoitettuja rehuaineita tai toimijaa, joka käsittelee yksinomaan mekaanisesti liitteen 3 rehuaineluokkaan viljojen jyvät, öljykasvien siemenet ja hedelmät tai palkokasvien siemenet kuuluvia rehuaineita niiden olomuotoa muuttamatta.

13 § Rehuseoksia valmistavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rehualan toimijan, joka valmistaa markkinoille saatettavaksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia, tulee ottaa vähintään kerran viikossa tuotantoympäristönäyte kustakin sellaisesta vastaanotto- ja valmistuslinjasta erikseen, jolla vastaanotetaan rehuaineita tai valmistetaan rehuseoksia liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista.

Toimijoiden, jotka käyttävät höyryä rehun kuumennuksessa, tulee ottaa näyte jokaisesta seuraavasta kohteesta:

1) irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat tai vastaanottomonttu;

2) vastaanottolinjan keskuspölynpoisto tai pölynpoistojärjestelmä;

3) jäähdytin;

4) jäähdyttimen pölynpoistojärjestelmä;

5) jäähdyttimen sijaintitila tai jäähdytysilman ottotila;

6) irtolastauslinja

Muiden kuin edellä 2 momentissa tarkoitettujen toimijoiden tulee ottaa vähintään kerran viikossa näyte jokaisesta seuraavasta kohteesta:

1) irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat;

2) sekoituslinja;

3) pölynpoistojärjestelmä;

4) lastauslinja

Näytteenottokohtia voi muuttaa laitoskohtaisesti toimijan tekemään riskinarviointiin perustuen. Muutoksesta ja sen perusteista tulee ilmoittaa Ruokavirastolle.

Sen lisäksi, mitä 1–3 momentissa säädetään tuotantoympäristönäytteiden otosta, tulee toimijan ottaa näytteitä lopputuotteesta irtorehun lastauksen yhteydessä.

Edellä 1–4 momentissa säädetty ei kuitenkaan koske toimijaa, joka valmistaa maatilalla markkinoille saatettaviksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia pelkästään kyseisellä tilalla tuotetuista liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista. Kyseisen toimijan tulee ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti, mutta kuitenkin vähintään kolme näytettä vuodessa.

14 § Rahtisekoittajien näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rahtisekoittajan, joka valmistaa markkinoille saatettavaksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista, tulee laadunvarmistuksessaan ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte kuukaudessa kustakin myllyautosta. Näytteet tulee ottaa rehun valmistuksen jälkeen ennen myllyauton puhdistusta.

15 § Kuljetusliikkeiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Elintarviketuotantoeläinten ruokintaan tarkoitettuja, liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvia erityisen riskialttiita rehuaineita sekä näitä sisältäviä rehuseoksia kuljettavan kuljetusliikkeen tulee ottaa vähintään joka toinen kuukausi yksi tuotantoympäristönäyte jokaisen auton lastitilasta. Näytteet tulee ottaa ennen auton puhdistusta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu näytteenottovelvoite ei kuitenkaan koske toimijoita, jotka kuljettavat yksinomaan pakattuja rehuja tai liitteen 3 rehuaineluokkaan viljojen jyvät kuuluvia rehuaineita.

16 § Varastointiliikkeiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Elintarviketuotantoeläinten irtorehua varastoivien varastointiliikkeiden tulee ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte tyhjästä varastosta ennen seuraavaa liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvaa erityisen riskialttiin rehuaine-erän vastaanottamista.

Näytteenottovelvoite koskee myös liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvia erityisen riskialttiita rehuaineita varastoivia rehutehtaita, ennen kyseisten rehuerien tutkimista ja hyväksymistä tuotaviksi tai markkinoille saatettaviksi.

Näytteenottovelvoite ei kuitenkaan koske toimijoita, jotka varastoivat liitteen 3 rehuaineluokkaan viljojen jyvät, öljykasvien siemenet ja hedelmät tai palkokasvien siemenet kuuluvia rehuaineita.

17 § Sisämarkkinakauppaa harjoittavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten