Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään jätelain (646/2011) nojalla:

1 § Tarkoitus

Tässä asetuksessa säädetään käytettyjen pakkausten erilliskeräystä, uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja muuta jätehuoltoa sekä Suomen markkinoille saatettavien pakkausten ominaisuuksia ja merkitsemistä koskevista vaatimuksista.

2 § Soveltamisalan rajaukset

Tämän asetuksen 10–11, 13–20 sekä 21 §:ää ei sovelleta juomapakkausten tuottajaan, joka huolehtii juomapakkausten tuottajavastuuta koskevista velvollisuuksistaan perustamalla jätelaissa (646/2011) tarkoitetun juomapakkausten palautusjärjestelmän tai liittymällä tällaiseen järjestelmään.

Asetuksen 10 §:ää ei sovelleta jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (978/2021), jäljempänä jäteasetus, 4 §:ssä tarkoitetun jäteluettelon nimikkeessä 15 01 10 tarkoitettuun vaaralliseen jätteeseen.

Liikevaihdoltaan 1 000 000 euroa pienempää pakkausten tuottajaa koskevasta soveltamisalan rajauksesta säädetään jätelain 48 §:n 2 momentissa.

3 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) pakkauksella kertakäyttöistä tai muuta tuotetta, joka on tarkoitettu säilyttämään tai suojaamaan ainetta tai esinettä, helpottamaan sen esillepanoa taikka mahdollistamaan sen käsittely tai kuljetus tuottajalta kuluttajalle tai muulle käyttäjälle ja joka täyttää liitteen 1 mukaiset myynti-, ryhmä- tai kuljetuspakkauksia koskevat lisäperusteet ja muut lisäperusteet;

2) pakkausjätteellä pakkausta tai pakkausmateriaalia, joka on jätelaissa tarkoitettua jätettä, lukuun ottamatta pakkauksen valmistuksessa syntyvää jätettä;

3) käytetyllä pakkauksella uudelleenkäyttöön toimitettavaa pakkausta sekä pakkausjätettä;

4) uudelleenkäytettävällä pakkauksella pakkausta, joka on tarkoitettu, suunniteltu ja saatettu markkinoille kestämään elinkaarensa aikana useita käyttökertoja ja joka täytetään tai käytetään uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu;

5) yhdistelmämateriaalipakkauksella pakkausta, joka on tehty kahdesta tai useammasta eri materiaalia olevasta kerroksesta, joita ei voi erottaa käsin ja jotka muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden, ja joka koostuu sisemmästä säiliöstä ja ulommasta suojuksesta ja joka täytetään, varastoidaan, kuljetetaan ja tyhjennetään sellaisenaan;

6) muovilla materiaalia, joka koostuu kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 3 artiklan 5 alakohdassa määritellystä polymeeristä, johon on saatettu lisätä lisäaineita tai muita aineita ja joka soveltuu lopputuotteiden päärakenneosaksi, lukuun ottamatta luonnonpolymeerejä, joita ei ole kemiallisesti muunnettu.

4 § Pakkauksen perusvaatimukset

Markkinoille saatettavan pakkauksen on täytettävä liitteessä 2 olevat pakkausten valmistusta, koostumusta, uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä koskevat perusvaatimukset.

Pakkauksen katsotaan täyttävän perusvaatimukset, jos se on yhdenmukaistetun standardin tai pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti komissiolle ilmoitetun standardin mukainen ja standardin viitenumero on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 § Pakkauksen raskasmetallipitoisuus

Markkinoille saatettava pakkaus tai sen käsin tai yksinkertaisin fysikaalisin menetelmin irrotettava osa saa sisältää lyijyä, kadmiumia, elohopeaa ja kuudenarvoista kromia yhteensä enintään 100 milligrammaa kilogrammassa mitattuna pakkauksen tai sen osan painosta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta:

1) pakkaukseen, joka koostuu kokonaan kristallilasia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 69/493/ETY tarkoitetusta kristallilasista;

2) muoviseen laatikkoon tai muoviseen kuormalavaan, joka edellytyksistä poikkeukselle muovisille laatikoille ja muovisille kuormalavoille pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY vahvistettujen raskasmetallien pitoisuustasojen osalta annetun komission päätöksen 2009/292/EY mukaisesti otetaan käyttöön ja pidetään suljetussa ja valvotussa tuotekierrossa ja jonka käytössä muutoinkin noudatetaan mainitussa päätöksessä säädettyjä vaatimuksia;

3) lasipakkaukseen, joka kuuluu edellytyksistä poikkeuksen myöntämiseksi lasipakkauksille pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa direktiivissä 94/62/EY säädetyistä raskasmetallien pitoisuustasoista annetun komission päätöksen 2001/171/EY soveltamisalaan.

Pakkauksen markkinoille saattajan on huolehdittava siitä, että Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle toimitetaan 2 momentissa tarkoitettujen poikkeuksien valvontaa varten:

1) muovisista laatikoista tai muovisista kuormalavoista 2 momentin 2 kohdassa mainitun päätöksen mukainen selvitys vuosittain maaliskuun loppuun mennessä;

2) lasipakkauksista tarvittaessa 2 momentin 3 kohdassa mainitun päätöksen mukainen raportti.

6 § Pakkaukseen tehtävät merkinnät

Markkinoille saatettava pakkaus saadaan merkitä siinä käytettyjen materiaalien tunnistamiseksi. Merkintä on tehtävä pakkaukseen tai sen etikettiin liitteen 3 mukaisesti. Merkinnän on oltava selvästi nähtävissä ja luettavissa myös sen jälkeen, kun pakkaus on avattu.

Lisäksi pakkaus saadaan merkitä pakkauksen uudelleenkäytön ja käytöstä poistetun pakkauksen etusijajärjestyksen mukaisen lajittelun ja hyödyntämisen helpottamiseksi.

Tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden ja niiden myynti- ja ryhmäpakkausten merkintävaatimuksista säädetään eräistä muovituotteista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (771/2021).

7 § Käytettyjen pakkausten uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevat kokonaistavoitteet

Pakkausten tuottajien ja juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjien on huolehdittava siitä, että seuraavat tavoitteet saavutetaan vuosittain:

1) käytettyjä pakkauksia käytetään uudelleen tai kierrätetään yhteensä vähintään 90 painoprosenttia markkinoille saatettujen ja uudelleenkäyttöön toimitettujen pakkausten kokonaismäärästä;

2) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2025 markkinoille saatettavien pakkausten määrää vastaavasta määrästä pakkausjätettä kierrätetään (kierrätysaste) vähintään 65 painoprosenttia;

3) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2030 markkinoille saatettavien pakkausten määrää vastaavasta määrästä pakkausjätettä kierrätetään vähintään 70 painoprosenttia.

Arvioitaessa 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden toteutumista, saadaan tavoitteiden tasoa mukauttaa enintään viisi prosenttiyksikköä vähentämällä edeltävän kolmen vuoden aikana ensimmäistä kertaa markkinoille saatettujen uudelleenkäytettävien myyntipakkausten keskimääräinen osuus kaikista markkinoille saatetuista myyntipakkauksista.

Jätelain 68 §:n mukaisen juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän katsotaan täyttävän 1 momentissa asetetut tavoitteet, jos se täyttää juomapakkausten palautusjärjestelmästä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (526/2013) säädetyt kierrätysvelvollisuudet. Muiden kuin juomapakkausten palautusjärjestelmään kuuluvien pakkausten tuottajien tulee osaltaan vastata, että 1 momentissa asetetut kierrätystavoitteet saavutetaan.

8 § Pakkausjätteen kierrätystavoitteet pakkausmateriaaleittain

Pakkausten tuottajan ja juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän on järjestettävä pakkausjätteen erilliskeräys ja kierrätys pakkausmateriaaleittain siten, että kierrätetyn pakkausjätteen määrä suhteessa kaikkien markkinoille saatettujen kyseistä materiaalia olevien pakkausten määrään on vuosittain:

1) 1 päivästä tammikuuta 2025:

2) 1 päivästä tammikuuta 2030:

Arvioitaessa 1 momentissa säädettyjen tavoitteiden toteutumista, saadaan tavoitteiden tasoa mukauttaa enintään viisi prosenttiyksikköä vähentämällä edeltävän kolmen vuoden aikana ensimmäistä kertaa markkinoille saatettujen uudelleenkäytettävien myyntipakkausten osuus kaikista kyseistä materiaalia sisältävistä markkinoille saatetuista myyntipakkauksista.

Jätelain 68 §:n mukaisen juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän katsotaan täyttävän 1 momentissa asetetut tavoitteet, jos se täyttää juomapakkausten palautusjärjestelmästä annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyt kierrätysvelvollisuudet. Muiden kuin juomapakkausten palautusjärjestelmään kuuluvien pakkausten tuottajien tulee osaltaan vastata, että 1 momentissa asetetut kierrätystavoitteet saavutetaan.

9 § Kierrätysasteen laskenta

Arvioitaessa 7 §:n 1 momentissa ja 8 §:n 1 momentissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista kierrätetyn pakkausjätteen painossa saadaan ottaa huomioon ainoastaan sellaiset Suomessa käytöstä poistetut pakkaukset, jotka tulevat tosiasiallisesti kierrätetyiksi ja käsitellyiksi uusiksi tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi Suomessa tai toisessa maassa ja joista on tarvittavin esikäsittelytoimin poistettu kierrätykseen soveltumattomat jätemateriaalit. Laskennassa saadaan kuitenkin ottaa huomioon uudelleenkäyttöä varten korjattujen puupakkausten paino sekä jätteen polton jälkeen erotettujen ja kierrätettyjen metallien paino sen mukaisesti mikä on pakkausjätteen osuus poltetusta jätteestä.

Yhdistelmämateriaalipakkaukset ja muut useammasta kuin yhdestä materiaalista valmistetut pakkaukset on laskettava ja ilmoitettava pakkauksen sisältämän kunkin materiaalin mukaan. Tästä saadaan poiketa, jos tietyn materiaalin osuus pakkauksessa on enintään viisi painoprosenttia pakkauksen kokonaismassasta. Tällöin pakkauksen kokonaispaino lasketaan ja ilmoitetaan pakkauksen päämateriaalin mukaan.

Euroopan unionin ulkopuolelle uudelleenkäyttöön valmistelua tai kierrätystä varten viety pakkausjäte saadaan ottaa huomioon uudelleenkäyttöön valmistellun tai kierrätetyn pakkausjätteen painon laskennassa, jos jätteestä saadaan kierrätysasteen laskentaa varten tarvittavat tiedot ja jos viejä voi jätelain 117 b §:n mukaisesti osoittaa jätteen siirron asianmukaisuuden.

Kierrätysasteen laskennassa on lisäksi noudatettava 4 §:n 2 momentissa mainitun direktiivin 6 a artiklassa sekä tietokantajärjestelmään liittyvien taulukoiden vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti annetussa komission päätöksessä 2005/270/EY, jäljempänä tietokantataulukoista annettu komission päätös, säädettyjä laskentasääntöjä.

10 § Vastaanoton järjestäminen

Tuottajan on asumisessa syntyvän pakkausjätteen jätelain 49 §:n 1 momentin mukaisesti järjestämässään vastaanotossa huolehdittava siitä, että palvelutasoa ja saavutettavuutta koskevat seuraavat vähimmäisvaatimukset täyttyvät:

1) vastaanottopaikkojen verkosto kattaa koko maan siten, että vastaanottopaikkoja on myös muualla kuin alueilla, joilla keräys ja jätehuolto on kannattavinta;

2) vastaanottopaikkoja on alueittain tasapuolisesti huomioon ottaen väestötiheys ja alueella jätelain 49 a §:n mukaisesti järjestetty pakkausjätteen erilliskeräys kiinteistöiltä;

3) vastaanottopaikat sijoitetaan päivittäistavarakauppojen tai muiden tavanomaisesti käytettävien palvelujen yhteyteen taikka yleisesti käytettyjen kulkureittien varrelle;

4) lasi-, metalli-, muovi- sekä paperi- ja kartonkipakkausjätteen erilliskeräystä varten on vähintään 1 000 vastaanottopaikkaa siten, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin kiinteistöjä, jotka jäävät jäteasetuksen 18 §:n tai jätelain 91 §:n 3 momentin nojalla tapahtuvan kiinteistöittäisen erilliskeräyksen ulkopuolelle.

Tuottajan on lisäksi järjestettävä jätelain 49 §:n mukaisesti koko maassa riittävä määrä vastaanottopaikkoja muun kuin asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräystä sekä asuinkiinteistöiltä erilliskerätyn pakkausjätteen vastaanottoa varten. Vastaanottopaikat on sijoitettava alueittain tasapuolisesti niin, että ne palvelevat hyvin kiinteistöiltä kerätyn pakkausjätteen vastaanottoa.

Kuntien ja pakkausten tuottajayhteisön velvollisuudesta pakkausjätteen kiinteistöittäisen erilliskeräyksen järjestämiseksi säädetään jätelain 49 a §:ssä ja jäteasetuksen 18 §:ssä. Jätteen vastaanottopaikkojen perustamista, ylläpitoa ja hoitoa koskevista yleisistä vaatimuksista säädetään jäteasetuksen 10 §:ssä.

11 § Käytettyjen pakkausten erillään pitämistä koskevat velvollisuudet

Käytettyjen pakkausten erilliskeräys on järjestettävä siten, että:

1) erilliskeräykseen toimitettava pakkaus tyhjennetään ja tarvittaessa puhdistetaan siten, ettei se sisällä merkityksellisiä määriä elintarvikkeiden tai muiden aineiden jäämiä;

2) erilliskeräykseen yhdistetään muita jätteitä vain, jos käytetyt pakkaukset vastaanottava tuottaja on sallinut tällaisten jätteiden vastaanoton.

12 § Tuottajien maksuosuudet

Kaikki tuottajan tuottajavastuuvelvollisuuden hoitamiseksi maksamat jätelain 63 a §:ssä tarkoitetut maksuosuudet tulee mahdollisuuksien mukaan määritellä pakkausmateriaalikohtaisesti seuraavien perusperiaatteiden mukaisesti:

1) maksut suhteutetaan tuottajan markkinoille saattamien pakkausten määrään siten, että tuottajan markkinoille saattamien pakkausten kokonaismäärä ei vaikuta tuotteesta maksettavaan yksikkömaksuun;

2) maksut kannustavat jätelain 8 §:ssä säädetyn etusijajärjestyksen edistämiseen erityisesti kannustamalla jätteen määrän vähentämiseen siten, että maksuosuudet ovat pienempiä pakkauksilla, jotka ovat kestäviä, korjattavia ja uudelleenkäytettäviä;

3) maksuosuuksien määrittelyssä otetaan huomioon käytöstä poistettujen pakkausten kierrätettävyys ja muut ominaisuudet;

4) maksut ovat korkeampia sellaisilla pakkauksilla, joissa on lajittelua haittaavia tekijöitä, jotka eivät ole kierrätettäviä, ovat vain osin kierrätettäviä tai sisältävät vaarallisia aineita tai vaikeuttavat olemassa olevien kierrätysjärjestelmien toimintaa;

5) maksut ovat pienempiä pakkauksilla, jotka sisältävät kierrätettyä materiaalia, ottaen kuitenkin huomioon pakkauksen muut ominaisuudet 1−4 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti;

6) uudelleenkäytettävältä pakkaukselta peritään maksu ainoastaan silloin, kun pakkaus saatetaan ensimmäistä kertaa markkinoille;

7) kaikkien tuottajayhteisöön kuuluvien tuottajien maksuosuuksien kokonaismäärä pakkausmateriaaleittain kattaa tuottajayhteisölle säädettyjen velvollisuuksien hoitamisesta aiheutuvat kokonaiskustannukset kyseisen pakkausmateriaalin osalta;

8) maksuosuuksien perusteina käytettävät kriteerit ovat julkisia, läpinäkyviä ja selkeästi tuotekohtaisesti todennettavissa olevia.

Hallinnollisiin maksuihin ei sovelleta 1 momentin 2−5 kohtaa.

Hallinnollisten maksujen osalta saadaan poiketa siitä, mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään maksujen suhteuttamisesta tuottajan markkinoille saattamien pakkausten määrään. Hallinnolliset maksut tulee tällöin määrittää siten, ettei niiden osuus ole kohtuuttoman suuri verrattuna tuottajan markkinoille saattamien pakkausten määrään ja niiden jätehuollosta ja muista tuottajavastuuvelvoitteista johtuviin maksuihin.

13 § Tiedottaminen pakkauksista ja käytetyistä pakkauksista

Tuottajan on julkisin tiedotuskampanjoin sekä muulla tiedottamisella huolehdittava, että pakkausten käyttäjät ja kuluttajat saavat tarvittavat tiedot:

1) käytettyjen pakkausten erilliskeräysvelvoitteista ja keräystä koskevista ohjeista sekä käytettävissä olevista erilliskeräys-, uudelleenkäyttö- ja hyödyntämisjärjestelmistä;

2) käytettyjen pakkausten erilliskeräykseen, uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja muuhun hyödyntämiseen osallistumisen merkityksestä;

3) 6 §:ssä tarkoitetuista merkinnöistä;

4) jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisen mahdollisuuksista sekä roskaantumisen ehkäisemisestä.

Tuottajan on lisäksi annettava käytettyjä pakkauksia kerääville toimijoille vastaanoton toimivuuden kannalta tarpeelliset tiedot käytettyjen pakkausten erilliskeräyksestä, kuljetuksesta ja käsittelystä sekä vastaanottoon liittyvistä laaduntarkastusmenettelyistä ja muista menettelyistä.

Tuottajan velvollisuudesta julkaista tietoja jätteen erilliskeräystä ja hyödyntämistä koskevien velvoitteiden täyttymisestä säädetään jätelain 54 §:ssä. Tuottajayhteisön velvollisuudesta julkaista tietoja omistajistaan ja jäsenistään sekä palveluhankinnoissaan noudatettavista yleisistä periaatteista ja menettelyistä säädetään mainitun lain 63 ja 66 §:ssä.

14 § Valtuutetun edustajan velvollisuus tiedottaa