Eläintautilaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku. Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Tässä laissa säädetään seuraavien eläintautien vastustamista koskevien Euroopan unionin säädösten ja niiden nojalla annettujen säädösten täytäntöönpanosta siltä osin kuin niiden täytäntöönpanosta ei säädetä muun lain nojalla:

1) tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429 (" eläinterveyssäännöstö "), jäljempänä eläinterveyssäännöstö;

2) virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU)2016/429 ja (EU)2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625 (virallista valvontaa koskeva asetus), jäljempänä valvonta-asetus;

3) tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, jäljempänä TSE-asetus;

4) salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003, jäljempänä zoonoosiasetus;

5) tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY, jäljempänä zoonoosidirektiivi;

6) lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, jäljempänä lemmikkieläinasetus;

7) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus.

Tässä laissa säädetään lisäksi 1 momentissa mainittujen asetusten sallimista kansallisista toimenpiteistä, lisätoimenpiteistä ja tiukemmista toimenpiteistä eläintautien vastustamiseksi.

2 § Suhde muuhun lainsäädäntöön

Elintarviketurvallisuuteen vaikuttavasta eläintautien vastustamisesta säädetään myös elintarvikelaissa (23/2006).

Väestön suojaamisesta eläimistä ihmisiin tarttuvilta taudeilta säädetään myös tartuntatautilaissa (1227/2016).

3 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) eläinterveyttä koskevalla säädöksellä tätä lakia, tämän lain nojalla annettua säädöstä sekä tällä lailla täytäntöön pantavaa Euroopan unionin säädöstä;

2) eläintaudilla eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 16 kohdassa määriteltyä tautia;

3) a-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tautia;

4) b-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tautia;

5) c-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tautia;

6) d-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua tautia;

7) e-luokan taudilla eläinterveyssäännöstön 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua tautia;

8) toimijalla eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 24 kohdassa tarkoitettua toimijaa;

9) taudille alttiilla lajilla eläinlajia, johon muun eläintaudin kuin eläinterveyssäännöstössä tarkoitetun luetteloidun taudin tieteellisen selvityksen perusteella tiedetään tai oletetaan voivan tarttua;

10) eläinlääkärillä henkilöä, jolla on eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) nojalla oikeus harjoittaa eläinlääkärinammattia Suomessa;

11) eläinterveysviranomaisella Ruokavirastoa, aluehallintovirastoa ja kunnaneläinlääkäriä;

12) jäsenvaltiolla Euroopan unionin jäsenvaltiota sekä valtiota, joka Euroopan unionin sisämarkkinoiden toimintaa koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä sovellettaessa rinnastetaan Euroopan unionin jäsenvaltioon Euroopan unionin ja kyseisen valtion välillä tehdyn sopimuksen perusteella.

Muista kuin 1 momentissa mainituista tässä laissa käytettävistä määritelmistä säädetään eläinterveyssäännöstön 4 artiklassa ja valvonta-asetuksen 3 artiklassa.

4 § Eläintautien luokitus

Eläinterveyssäännöstössä ja sen nojalla säädetään luetteloiduista taudeista ja luetteloiduista lajeista sekä luetteloitujen tautien jakautumisesta a–e-luokan taudeiksi. Eläinterveyssäännöstön 6 artiklassa säädetään uusista taudeista.

Muu eläintauti kuin a–c-luokan tauti voidaan nimetä:

1) muuhun kuin a–c luokkaan kuuluvaksi torjuttavaksi eläintaudiksi, jäljempänä muu torjuttava eläintauti, jos eläintauti merkittävästi vaikeuttaa eläintuotannon toimintaedellytyksiä, merkittävästi vahingoittaa luonnonvaraisia eläinkantoja, merkittävästi estää tai haittaa eläinten tai tuotteiden vientiä ja kauppaa taikka voi tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen vakavan sairauden; tai

2) valvottavaksi eläintaudiksi, jos eläintauti ei täytä 1 kohdassa säädettyjä kriteereitä, mutta aiheuttaa sellaista taloudellista vahinkoa eläintenpidolle, vahinkoa luonnonvaraisille eläinkannoille, vaaraa ihmisten terveydelle taikka vahinkoa eläinten tai tavaroiden viennille ja kaupalle, että eläintaudin leviämisen estäminen on näiden suojaamiseksi perusteltua.

Eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi, jos sen esiintymiseen voidaan vaikuttaa eläintautien vastustamisella. Jos eläintaudin aiheuttamien haittojen taikka eläintaudin vastustamistoimenpiteiden tehokkuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella taikka tiettyjen eläinlajien tai tuotantomuotojen osalta. Eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi, vaikka sen tarttuvuudesta, leviävyydestä tai eläintaudin aiheuttamista haitoista ei ole varmuutta, jos eläintaudin katsotaan aiheuttavan välitöntä uhkaa eläinten tai ihmisten terveydelle.

Lisäksi muu eläintauti kuin e-luokan tauti voidaan nimetä muuhun kuin e luokkaan kuuluvaksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi, jäljempänä muu ilmoitettava eläintauti, jos eläintaudin esiintymisen seuranta on tarpeen ihmisten tai eläinten terveyden suojaamiseksi taikka eläinten tai tuotteiden kaupan tai viennin turvaamiseksi. Eläintauti voidaan nimetä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi, vaikka sen tarttuvuudesta ei ole täyttä varmuutta, jos eläintaudin seuranta katsotaan tarpeelliseksi. Muihin ilmoitettaviin eläintauteihin nimetään myös e-luokkaan kuulumattomat muut torjuttavat ja valvottavat eläintaudit.

Muut torjuttavat eläintaudit, valvottavat eläintaudit ja muut ilmoitettavat eläintaudit nimetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

5 § Virallinen vahvistus eläintaudin esiintymistä

Luetteloidun ja uuden taudin esiintymisen vahvistaa eläinterveysviranomainen eläinterveyssäännöstön mukaisesti. Muun torjuttavan tai valvottavan eläintaudin esiintyminen on todettu, kun eläinterveysviranomainen yleisesti hyväksytyin eläinlääketieteellisin perustein havaitsee eläimellä olevan mainittu eläintauti.

2 luku. Taudista vapaa asema, hävittämisohjelmat ja lokerot

6 § Taudista vapaat alueet

Maa- ja metsätalousministeriö päättää eläinterveyssäännöstön II osan 4 luvun mukaisesti koko maan tai vyöhykkeen a–c-luokan taudista vapaasta asemasta tai sen hakemisesta Euroopan komissiolta.

7 § Lokerot

Ruokavirasto päättää lokeron hyväksymisestä eläinten ja tuotteiden siirtoja varten eläinterveyssäännöstön 37 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan d alakohdan mukaisesti. Lokero hyväksytään hakemuksesta.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, maa- ja metsätalousministeriö päättää sellaisen lokeron perustamisesta, jossa pidetään vesieläimiä ja niistä saatuja tuotteita.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää lokeron a–c-luokan taudista vapaasta asemasta tai sen hakemisesta Euroopan komissiolta eläinterveyssäännöstön 37 artiklan mukaisesti.

8 § Hävittämisohjelmat

Maa- ja metsätalousministeriö päättää eläinterveyssäännöstön II osan 3 luvun mukaisesti b- tai c-luokan tautia koskevan hävittämisohjelman perustamisesta koko maata taikka vyöhykettä tai lokeroa koskien sekä ohjelman toimittamisesta komissiolle hyväksyttäväksi.

9 § C-luokan tauteja koskevien säännösten soveltaminen

C-luokan taudista vapaasta asemasta päättäminen tai sen hakeminen sekä mainittua eläintautia koskevan hävittämisohjelman perustaminen edellyttää, että eläintauti on Suomen kannalta merkityksellinen ja että siitä vapaa asema on eläintaudin aiheuttamien haittojen ja torjuntatoimenpiteiden tehokkuuden kannalta tarkoituksenmukainen.

Mitä jäljempänä tässä laissa säädetään c-luokan tautien vastustamisesta, sovelletaan vain niihin alueisiin ja lokeroihin, joilla on c-luokan taudista vapaa asema tai joilla toteutetaan mainitun eläintaudin vastustamiseksi hävittämisohjelmaa, elleivät Euroopan unionin säädökset muuta edellytä.

10 § Alueiden ja lokeroiden asemaa koskevan tiedon julkaiseminen

Alueista ja 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuista lokeroista, joilla on taudista vapaa asema tai joilla toteutetaan hävittämisohjelmaa, säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Ruokavirasto julkaisee internet-sivuillaan luettelon 1 momentissa tarkoitetuista alueista ja lokeroista sekä niistä hyväksymistään lokeroista, joilla on taudista vapaa asema.

3 luku. Eläinten terveyttä koskevat vastuut

11 § Pakollinen zoonoosivalvonta

Toimijan tulee valvoa muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi nimetyn ihmisiin tarttuvan eläintaudin (zoonoosi) esiintymistä, jos pitopaikkaan liittyy erityistä kyseisen eläintaudin esiintymisen tai leviämisen vaaraa ja jos eläintaudin esiintymisen säännöllinen valvonta on välttämätöntä vastustamista koskevien Euroopan unionin säädösten täytäntöön panemiseksi taikka eläintaudin leviämisvaaran hallitsemiseksi (pakollinen zoonoosivalvonta). Pakollisessa zoonoosivalvonnassa tulee seurata eläinten terveydentilaa, ottaa tai otattaa eläimistä tarvittavat näytteet eläintaudin varalta, lähettää näytteet laboratorioon tutkittaviksi sekä pitää kirjaa näytteiden ottamisesta ja lähettämisestä. Tarvittaessa toimijan tulee lähettää eläinterveysviranomaiselle näytteiden tutkimustuloksia koskevat tiedot ja tehdä ilmoitus eläintaudin esiintymisestä pitopaikassa, pitopaikan eläinmäärästä sekä uusien eläinten ottamisesta pitopaikkaan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään, mitä pitopaikkoja ja minkä eläintautien valvontaa pakollinen zoonoosivalvonta koskee, sekä annetaan tarkemmat säännökset valvontaan sisältyvistä velvoitteista ja näytteiden tutkimisesta laboratoriossa.

12 § Vapaaehtoinen terveysvalvonta ja pitopaikkojen terveysluokitus

Toimijalla on oikeus saada pitopaikalleen terveysluokka pitopaikasta aiheutuvaa eläintaudin leviämisvaaraa kuvaavan luokittelun mukaisesti, jos hän sitoutuu valvomaan kyseessä olevaa eläintautia pitopaikassa ja täyttää eläintaudin valvontaa koskevat edellytykset (vapaaehtoinen terveysvalvonta).

Vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sitoutuneen toimijan tulee teettää eläimille säännöllisiä terveystarkastuksia, ottaa tai otattaa eläimistä tarvittavat näytteet eläintaudin varalta, lähettää näytteet laboratorioon tutkittaviksi, pitää kirjaa näytteiden ottamisesta ja lähettämisestä sekä tarvittaessa tehdä viranomaiselle ilmoitus eläintaudin esiintymisestä pitopaikassa. Vapaaehtoiseen terveysvalvontaan voi myös sisältyä kieltoja, ehtoja ja rajoituksia, jotka koskevat luetteloituihin tai taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten taikka niiden sukusolujen tai alkioiden hankintaa pitopaikasta, jota terveysvalvonta ei koske, tai alempaan terveysluokkaan kuuluvasta pitopaikasta tai luonnosta, sekä eläinten merkitsemiseen ja eläimiä, sukusoluja ja alkioita koskevaan kirjanpitoon liittyviä velvoitteita.

Pitopaikat, joita vapaaehtoinen terveysvalvonta koskee, jaetaan terveysluokkiin sen mukaan, kuinka suurella todennäköisyydellä niissä ei esiinny eläintautia, jota valvotaan. Luokittelussa otetaan huomioon pitopaikassa pidettävillä ja niiden kanssa kosketuksessa olleilla eläimillä epäillyt ja todetut eläintaudit, 2 momentissa tarkoitettujen tutkimusten tulokset sekä se, kuinka kauan pitopaikassa on toteutettu vapaaehtoista terveysvalvontaa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään, minkälaisia pitopaikkoja ja minkä eläintautien valvontaa vapaaehtoinen terveysvalvonta koskee. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella myös annetaan tarkemmat säännökset vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sisältyvistä velvoitteista, kielloista, ehdoista ja rajoituksista sekä siitä, kuinka pitopaikat jaetaan 3 momentissa tarkoitettuihin terveysluokkiin.

13 § Sitoutuminen vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sekä päätös terveysluokasta

Toimijan, joka haluaa sitoutua vapaaehtoiseen terveysvalvontaan, tulee ilmoittaa asiasta aluehallintovirastolle. Aluehallintovirasto tekee päätöksen pitopaikan terveysluokasta.

Aluehallintovirasto saa peruuttaa terveysluokkaa koskevan päätöksensä, jos pitopaikassa ei noudateta 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kieltoja, ehtoja, rajoituksia ja velvoitteita. Aluehallintoviraston tulee peruuttaa terveysluokkaa koskeva päätös, jos toimija ilmoittaa lopettavansa terveysvalvonnan kyseisen pitopaikan osalta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä ja niiden tekemisessä noudatettavasta menettelystä.

14 § B- tai c-luokan taudin hävittämisohjelmaan sisältyvä pitopaikkojen luokittelu

Luetteloituja lajeja pitäviä pitopaikkoja voidaan luokitella eläinterveyssäännöstön 31 ja 32 artiklan nojalla säädetyllä tavalla pitopaikan taudista vapaan aseman tai vektoreilta suojatun aseman perusteella alueella, jolla toteutetaan 8 §:ssä tarkoitettua hävittämisohjelmaa b- tai c-luokan taudin vastustamiseksi. Aluehallintovirasto tekee pitopaikan asemaa koskevat päätökset.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset hävittämisohjelmaan sisältyvästä pitopaikkojen luokittelusta ja sitä koskevasta päätöksenteosta.

15 § Rokotukset ja muut käsittelyt

A–c-luokan taudin, muun torjuttavan eläintaudin tai valvottavan eläintaudin vastustamiseksi saadaan eläimet määrätä rokotettaviksi tai muuten käsiteltäviksi, jos eläintaudin esiintymistä ei voida ilman kohtuuttomia kustannuksia tai menetyksiä estää tai rajoittaa ja eläintaudin esiintyminen aiheuttaa vakavaa haittaa eläintenpidolle tai ihmisten terveydelle tai jos eläinterveyssäännöstössä tai sen nojalla annetussa säädöksessä sitä edellytetään. Rokottamis- tai käsittelyvelvollisuus saadaan ulottaa koskemaan kaikkia niitä luetteloituun tai taudille alttiiseen lajiin kuuluvia eläimiä, joille rokote on saatavissa tai käsittely toteutettavissa, taikka vain sellaisia eläimiä tai pitopaikkoja, joihin liittyy erityinen riski eläintaudin esiintymisestä ja leviämisestä tai joissa esiintyvä tauti on omiaan aiheuttamaan erityistä haittaa eläintenpidolle tai ihmisten terveydelle.

Toimija tai lemmikkieläinten pitäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että rokottamis- tai käsittelyvelvollisuuden piiriin kuuluvat eläimet rokotetaan tai käsitellään vaaditulla tavalla. Toimija tai lemmikkieläinten pitäjä on myös velvollinen merkitsemään rokotetut ja käsitellyt eläimet ja pitämään kirjaa rokotuksista ja käsittelyistä, jos eläintaudin vastustaminen sitä edellyttää, sekä tekemään eläinterveysviranomaiselle tarvittavat rokotuksia ja käsittelyitä koskevat ilmoitukset. Eläinterveysviranomaisten tulee toteuttaa tarvittavat tutkimukset rokotusten ja käsittelyjen vaikutusten seuraamiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään pakollisten rokotusten ja käsittelyjen toteuttamisesta, siitä mitä eläimiä ja pitopaikkoja rokottamis- tai käsittelyvelvollisuus koskee, käytettävistä rokotteista ja käsittelyistä, rokotus- ja käsittelytavasta, rokotusten ja käsittelyjen tiheydestä sekä rokotuksiin ja käsittelyihin liittyvästä merkitsemis-, kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuudesta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan myös antaa tarkempia säännöksiä rokotuksiin ja käsittelyihin liittyvistä viranomaistutkimuksista.

Sen lisäksi, mitä tässä pykälässä säädetään, Ruokavirasto saa a–c-luokan taudin, muun torjuttavan eläintaudin tai valvottavan eläintaudin vastustamiseksi toteuttaa luonnonvaraisten eläinten syöttirokotuksia.

16 § Eläinnäyttelyiden ja muiden vastaavien tilaisuuksien järjestäminen

Sen, joka järjestää nautaeläinten, lampaiden, vuohien, sikojen tai siipikarjan eläinnäyttelyn tai muun vastaavan tilaisuuden, johon kootaan mainittuja eläimiä väliaikaisesti useasta eri pitopaikasta, on pyrittävä varmistamaan, ettei tilaisuudesta aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa tai vaaraa ihmisten terveydelle sekä huolehdittava siitä, että tilaisuuteen ei tuoda eläimiä, joiden tiedetään tai epäillään voivan levittää eläintautia. Nautaeläimiä, lampaita, vuohia, sikoja ja siipikarjaa on pidettävä tilaisuudessa siten, ettei eläinten pitopaikan terveysluokka taikka 14 §:ssä tarkoitettu taudista vapaa asema tai vektoreilta suojattu asema vaarannu, sekä erillään sellaisista muista eläinlajeista, joilla saattaa olla mainittuihin eläimiin tarttuvia eläintauteja.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettuihin tilaisuuksiin tuotavien nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan terveydelle asetettavista vaatimuksista.

17 § Varotoimenpiteet kasvaneen taudin leviämisuhkan vuoksi

Jos a–c-luokan tautia tai uutta tautia taikka muuta torjuttavaa eläintautia esiintyy Suomessa taikka jos sitä epäillään esiintyvän luonnonvaraisissa eläimissä tai leviävän Suomeen luonnonvaraisten eläinten tai vektoreiden välityksellä tai muulla vastaavalla tavalla, saadaan koko maan tai sen tietyn riskialueen osalta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin eläintaudin leviämisen estämiseksi.

Tässä tarkoituksessa voidaan:

1) velvoittaa toimijoita seuraamaan luetteloituun tai taudille alttiiseen lajiin kuuluvien eläinten terveydentilaa;

2) velvoittaa toimijoita pitämään luetteloituun tai taudille alttiiseen lajiin kuuluvia eläimiä sisätiloissa;

3) velvoittaa toimijoita pitämään eri lajeihin kuuluvia eläimiä pitopaikassa toisistaan erillään;