Laki lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuun henkivakuutusluokkaan 3 kuuluvien vakuutusten osalta 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla yhteen mainitun pykälän 2–5 momentin mukaiset määrät.

Jos 18 §:n mukaista toimintaa harjoittava lisäeläkelaitos vastaa sijoitusriskistä, vakuutusten vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 4 prosentin osuus.

Jos 18 §:n mukaista toimintaa harjoittava lisäeläkelaitos ei vastaa sijoitusriskistä eikä sillä ole oikeutta muuttaa hallintokulujen kattamiseksi tarkoitettuja kuormituksia viiden vuoden kuluessa, vakuutusten vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 1 prosentin osuus.

Vakuutusten, joiden riskisumma on nollaa suurempi, riskisummasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 0,3 prosentin osuus.

Jos 18 §:n mukaista toimintaa harjoittava lisäeläkelaitos ei vastaa sijoitusriskistä ja sillä on oikeus muuttaa hallintokulujen kattamiseksi tarkoitettuja kuormituksia viiden vuoden kuluessa, vakuutusten viimeksi kuluneen tilikauden hallintokuluista lasketaan 25 prosentin osuus.

21 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 5

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuun henkivakuutusluokkaan 5 kuuluvien vakuutusten osalta 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla 1 prosentti vakuutuksiin liittyvistä varoista.

22 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 6

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuun henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvien vakuutusten osalta 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla 4 prosenttia vakuutusten vakuutusmaksuvastuun määrästä viimeksi kuluneen tilikauden lopussa. Näin saatu tulos kerrotaan 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla suhdeluvulla.

23 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä vahinkovakuutusluokista 1 ja 2

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten osuus 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärästä on 2–5 momentissa tarkoitettujen laskelmien tuloksista suurin.

Lisäeläkelaitoksen viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettujen vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 vakuutusmaksutulosta lasketaan yhteen 18 prosenttia ensimmäisestä 50 000 000 eurosta ja 16 prosenttia sen yli menevästä osasta. Tämä tulos kerrotaan suhdeluvulla, josta säädetään 24 §:n 3 momentissa.

Jos lisäeläkelaitoksen viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettujen vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 vakuutusmaksutuotto on suurempi kuin vakuutusmaksutulo, 2 momentin mukainen laskelma tehdään käyttäen vakuutusmaksutulon sijasta vakuutusmaksutuottoa.

Lisäeläkelaitoksen kolmen viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettujen vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 omalla vastuulla olevasta korvauskulujen keskiarvosta lasketaan yhteen 26 prosenttia ensimmäisestä 35 000 000 eurosta ja 23 prosenttia sen ylimenevästä osasta. Tämä tulos kerrotaan suhdeluvulla, josta säädetään 24 §:n 3 momentissa.

Jos 1 momentissa tarkoitettu 2–4 momentin mukaisesti määräytyvä omien varojen vähimmäismäärä on pienempi kuin edeltävän vuoden omien varojen vähimmäismäärä, omien varojen vähimmäismäärän on oltava vähintään edeltävän vuoden omien varojen vähimmäismäärä kerrottuna suhdeluvulla, joka saadaan, kun tilikauden lopun omalla vastuulla oleva vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten korvausvastuu jaetaan tilikauden alun omalla vastuulla olevalla korvausvastuulla. Tämä suhdeluku ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 1.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää tässä pykälässä säädettyjen määrien muuttamisesta Euroopan unionin tilastotoimiston Eurostatin julkaiseman Euroopan kuluttajahintaindeksin muutosten perusteella. Tarkistettu euromäärä pyöristetään ylöspäin lähimpään täyteen 100 000 euroon.

24 § Suhdeluvut laskettaessa vakavaraisuuspääoman vähimmäismääriä

Edellä 19 §:n 2 momentissa ja 22 §:ssä tarkoitettu suhdeluku saadaan vertaamalla kyseisen vakuutusryhmän viimeksi kuluneen tilikauden omalla vastuulla olevaa vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summaa vastaavaan summaan ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä. Käytettävä suhdeluku ei saa olla pienempi kuin 0,85.

Edellä 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu suhdeluku saadaan vertaamalla kyseisen vakuutusryhmän viimeksi kuluneen tilikauden kyseessä olevien vakuutusten omalla vastuulla olevaa riskisummaa vastaavaan riskisummaan ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä. Käytettävä suhdeluku ei saa olla pienempi kuin 0,5.

Edellä 23 §:n 2 ja 4 momentissa tarkoitettu suhdeluku saadaan vertaamalla kolmen viimeksi kuluneen tilikauden omalle vastuulle jäävää korvauskulua vastaavaan korvauskuluun ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä. Käytettävä suhdeluku ei saa olla pienempi kuin 0,5.

25 § Tervehdyttämissuunnitelma ja rahoitussuunnitelma

Jos lisäeläkelaitoksen 18 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu omien varojen määrä on pienempi kuin 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu omien varojen vähimmäismäärä, sen on viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Tervehdyttämissuunnitelmassa on osoitettava, miten lisäeläkelaitos vuoden kuluessa täyttää omien varojen vähimmäismäärän.

Lisäeläkelaitoksen, jonka vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin yksi kolmasosa 19 §:ssä tarkoitetusta vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärästä, on laadittava ja viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma. Rahoitussuunnitelmassa on osoitettava, että lisäeläkelaitoksen vakavaraisuuspääoma on vakuutusmaksuja lisäämällä tai muulla tavoin kolmen kuukauden kuluessa lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelman hyväksymisestä suurempi kuin yksi kolmasosa vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärästä. Jos rahoitussuunnitelman mukaisia toimenpiteitä ei sanotussa ajassa ole saatu toteutetuiksi, Finanssivalvonta voi erityisen painavista syistä jatkaa määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimisesta ja toimittamisesta sen hyväksyttäviksi.

26 § Ylikatteen palauttamista koskevat poikkeukset lisäeläkekassassa

Jos lisäeläkekassa takaa itse biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton ja etuuksien tason, eläkejärjestelyyn ei sovelleta 14 eikä 15 §:ää.

27 § Varojen erillisyys

Lisäeläkelaitoksen on pidettävä maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn varat ja velat sekä tuotot ja kulut omissa osastoissaan erillään lisäeläkelaitoksen muista varoista.

Maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteena olevat varat, joita ei lain mukaan ole käytettävä muihin tarkoituksiin, on käytettävä yksinomaan kyseisen järjestelyn eläkkeiden ja muiden etuuksien turvaamiseen.

28 § Lisäeläkelaitoksen vastuullinen vakuutusmatemaatikko

Lisäeläkelaitoksella on oltava vastuullinen vakuutusmatemaatikko, jonka kelpoisuuden sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vakuutusyhtiölain (521/2008) 31 luvun 6 §:n perusteella tai jonka kelpoisuus on mainitun luvun 7 §:n nojalla rinnastettavissa tähän.

Lisäeläkelaitoksen vakuutusmatemaatikon on suoritettava laitoksen tilasta vakuutustekninen tutkimus vähintään joka toinen vuosi sekä muulloinkin, jos Finanssivalvonta pitää sitä tarpeellisena.

Vastuullisen vakuutusmatemaatikon nimittämisestä ja erottamisesta on ilmoitettava Finanssivalvonnalle.

6 luku. Varojen sijoittaminen ja vastuuvelan kattaminen

1 § Varoja koskevat yleiset periaatteet

Lisäeläkelaitoksen varoja ei saa käyttää sen toiminnalle ilmeisen vieraaseen tarkoitukseen 1 luvun 3 §:n 1 momentin vastaisesti.

2 § Lainanottoa ja takausta koskevat rajoitukset

Lisäeläkelaitos ei saa ottaa muuta lainaa kuin tilapäisiä, lyhytaikaisia luottoja maksuvalmiutensa ylläpitämiseksi.

Lisäeläkelaitos ei saa antaa takausta.

3 § Sijoittamista koskevat yleiset periaatteet

Lisäeläkelaitoksen varat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti sekä maksuvalmius varmistaen. Lisäeläkelaitoksen varat on sijoitettava siten, että varmistetaan sijoitusten suojaus, laadukkuus, tuottavuus ja rahaksi muutettavuus kokonaisuutena. Lisäeläkelaitoksen varoja sijoitettaessa on huolehdittava niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta.

Lisäeläkelaitoksen sijoitukset saman liikkeeseenlaskijan tai samaan yritysryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden varoihin eivät saa asettaa lisäeläkelaitosta alttiiksi liialliselle riskien keskittymiselle.

Lisäeläkelaitoksen on sijoitettava varansa vakuutettujen ja etuudensaajien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Lisäeläkelaitoksen tulee eturistiriitatilanteessa varmistaa, että sijoitukset tehdään vain vakuutettujen ja etuudensaajien edun mukaisesti. Lisäeläkelaitos voi varoja sijoittaessaan ottaa huomioon sijoitusten pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön sekä sosiaalisiin ja hallintotapaan liittyviin tekijöihin.

Finanssivalvonta voi yksittäistapauksessa määrätä, jos siihen 1 momentin soveltamisen kannalta on erityistä syytä, ettei tiettyjä varoja saa lukea lisäeläkekassan vastuuvelan katteeseen.

4 § Sijoitussuunnitelma ja sijoituspolitiikka

Lisäeläkelaitoksen hallituksen on laadittava laitoksen varojen sijoittamista koskeva suunnitelma. Sijoitussuunnitelmassa tulee olla sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys, joka on julkistettava. Selvitystä on tarkistettava ilman viivytystä kaikkien merkittävien sijoituspolitiikkaa koskevien muutosten jälkeen ja vähintään joka kolmas vuosi. Sijoituspolitiikan periaatteita koskevassa selvityksessä tulee olla vähintään:

1) selvitys käytetyistä sijoitusriskien mittaamis- ja hallintamenetelmistä sekä strategiasta, jota noudattaen eläkelaitos on jakanut sijoittamansa varat ottaen huomioon vastuuvelan luonteen ja keston;

2) selvitys prosesseista riskien hallitsemiseksi;

3) selvitys ympäristön sekä sosiaalisten ja hallintotapaan liittyvien tekijöiden huomioon ottamisesta sijoituspolitiikassa;

4) selvitys lisäeläkelaitoksen luottoarviointiprosessista sekä sen riittävyydestä ottaen huomioon lisäeläkelaitoksen toiminnan koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus.

Sijoitussuunnitelma on toimitettava Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä sijoitussuunnitelmasta.

5 § Katettava vastuuvelka

Lisäeläkelaitoksen on katettava 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka, josta on ensin vähennetty:

1) jälleenvakuuttajan osuus enintään Finanssivalvonnan hyväksymään määrään;

2) takautumisoikeuteen perustuvat saamiset.

Lisäeläkelaitoksen katettavasta vastuuvelasta voidaan vähentää 5 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun katevajauksen kuolettamatta oleva määrä.

6 § Katevarojen arvostaminen

Varat, joilla katetaan 5 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka, arvostetaan käypään arvoon.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitettujen varojen arvostamisesta.

7 § Vastuuvelan katteeksi hyväksyttävät varat ja vakuudet

Edellä 5 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka on katettava tässä pykälässä säädetyllä omaisuudella. Vastuuvelan katteen on oltava:

1) joukkovelkakirjalainoja ja muita raha- ja pääomamarkkinavälineitä;

2) velkasitoumuksiin perustuvia lainasaamisia ja muita saamisia;

3) osakkeita ja muita tuotoltaan vaihtelevia omistusosuuksia sekä pääomalainoja ja muita sitoumuksia, joilla on heikompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla;

4) osuuksia sijoitus- ja vaihtoehtorahastoissa;

5) kiinteistöjä, rakennuksia vuokraoikeuksineen ja kiinteään omaisuuteen kohdistuvia sopimukseen tai muuhun oikeustoimeen perustuvia vuokra- ja käyttöoikeuksia tai muita vastaavia oikeuksia, jotka on kirjattu erityisinä oikeuksina kiinteistörekisteriin;

6) osakkeita ja osuuksia kiinteistöyhteisöissä;

7) rakennusaikaisia saamisia kiinteistöyhteisöltä, joka omistaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja varoja ja jossa katteen haltijana olevalla lisäeläkelaitoksella on määräämisvalta;

8) muita arvopapereita;

9) vakuutusmaksusaamisia osakkailta sekä muita saamisia jälleenvakuuttajilta kuin 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja jälleenvakuuttajien osuuksia;

10) verotuksessa vahvistettuja verosaamisia ja muita saamisia valtioilta sekä muilta julkisyhteisöiltä;

11) saamisia takuurahastoilta;

12) muita kuin 5 kohdassa tarkoitettuja aineellisiin hyödykkeisiin luettavia varoja;

13) rahaa ja pankkisaamisia sekä talletuksia luottolaitoksissa ja muissa laitoksissa, joilla on oikeus vastaanottaa talletuksia;

14) korkosaamisia, vuokrasaamisia, muita tulojäämiä ja muita vastaavia siirtosaamisia sekä menoennakoita.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, lisäeläkesäätiön vastuuvelan katteena voi olla vastuuvajaus, jonka täyttämiseksi on asetettu katekelpoinen vakuus. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakuuksien arvostuksesta ja vakuuksien merkityksestä luettaessa katteeseen niitä sitoumuksia, joihin vakuudet liittyvät.

Lisäeläkelaitoksen hakemuksesta Finanssivalvonta voi erityisistä syistä hyväksyä enintään 2 vuoden määräajaksi vastuuvelan katteeksi muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta, joka on riskiltään samankaltaista kuin 1 momentissa tarkoitettu omaisuus.

Lisäeläkelaitoksen on luetteloitava vastuuvelan kate. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä kateluettelon muodosta ja säilyttämisestä, omaisuuserien merkitsemisestä luetteloon, luettelon laatimisajankohdasta sekä vastuuvelan katteena olevan omaisuuden luetteloon merkitsemisen ajankohdista.

8 § Vastuuvelan kattaminen kokonaan velkasitoumuksilla, talletuksilla ja rahasto-osuuksilla

Edellä 5 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka voidaan kattaa kokonaan:

1) velkasitoumuksilla, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtio, Ahvenanmaan maakunta tai kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenistä ainakin yksi on ETA-valtio;

2) velkasitoumuksilla, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtiossa sijaitseva kunta, kuntayhtymä, julkisyhteisönä toimiva seurakunta tai muu sellainen niihin rinnastettava alueellinen julkisyhteisö, jolla tai jonka jäsenillä on veronkanto-oikeus;

3) velkasitoumuksilla, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos tai vakuutusyhtiö;

4) talletuksilla ETA-valtiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa;

5) velkasitoumuksilla, joissa velallisena on yhteisö, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa ja jonka osakkeilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla;

6) Euroopan investointipankin liikkeelle laskemilla tai takaamilla sijoituksilla Euroopan strategisten investointien rahastoon, eurooppalaiseen pitkäaikaissijoitusrahastoon, eurooppalaiseen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneeseen rahastoon tai eurooppalaiseen riskipääomarahastoon;

7) velkasitoumuksilla, joiden panttivakuutena on 3 kohdassa tarkoitetun vakuutusyhtiön antamia henkivakuutuksia tai 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitettuja velkasitoumuksia.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos velan, velallisen tai takaajan luottoluokitus ei kuulu eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain (315/2015) 11 §:ssä tarkoitettuun luottoluokkaan 1.

9 § Vastuuvelan kattaminen osaksi velkasitoumuksilla

Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta enintään 70 prosenttia voidaan kattaa velkasitoumuksilla:

1) joissa velallisena on yhteisö, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa ja jonka osakkeilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla taikka monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä;

2) joilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla taikka monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä;

3) joiden vakuudeksi on voimassa kiinnitys 7 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun ETA-valtiossa sijaitsevaan omaisuuteen taikka joiden vakuutena on 7 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja osakkeita tai osuuksia kiinteistöyhteisöissä, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa;

4) joiden panttivakuutena on 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja velkasitoumuksia.

10 § Vastuuvelan kattaminen osaksi osakkeilla ja niihin rinnastettavalla omaisuudella

Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta enintään 70 prosenttia voidaan kattaa:

1) kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla taikka monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä olevilla osakkeilla, osuuksilla ja muilla yhteisöjen liikkeeseen laskemilla arvopapereilla lukuun ottamatta 9 §:ssä tarkoitettuja velkasitoumuksia;

2) sellaisten yhteisöjen osakkeilla, osuuksilla ja muilla näiden liikkeeseen laskemilla arvopapereilla, joilla on kotipaikka ETA-valtiossa, lukuun ottamatta 9 §:ssä tarkoitettuja velkasitoumuksia;

3) 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ottamilla pääomalainoilla ja muilla sitoumuksilla, joilla on heikompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla;

4) velkasitoumuksilla, joiden panttivakuutena on tässä pykälässä tarkoitettuja arvopapereita.

11 § Vastuuvelan kattaminen osaksi saamisilla, rahasto-osuuksilla ja muilla sijoituksilla

Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta enintään 25 prosenttia voidaan kattaa 2 momentissa tarkoitetuilla varoilla.

Tässä momentissa tarkoitettujen varojen osalta vastuuvelan katteeksi hyväksyttävien varojen enimmäismäärä, laskettuna prosentteina 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta on:

1) muut saamiset jälleenvakuuttajilta kuin 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut jälleenvakuuttajien osuudet yhteensä 25 prosenttia;

2) verotuksessa vahvistetut tai muut vastaavat saamiset ETA-valtiossa sijaitsevalta julkisyhteisöiltä yhteensä 25 prosenttia, joista saaminen muulta yksittäiseltä julkisyhteisöltä kuin ETA-valtiolta voi olla enintään10 prosenttia;

3) 12 §:n 2 momentissa tarkoitetut sijoitusrahastojen ja vaihtoehtorahastojen osuudet yhteensä 25 prosenttia siten, että yhden sijoitusrahaston osuus voi olla enintään 5 prosenttia;

4) osakkeet ja osuudet ja muut yhteisöjen liikkeeseen laskemat arvopaperit, joilla käydään kauppaa muussa valtiossa kuin ETA- tai OECD-valtiossa säänneltyä markkinaa vastaavalla markkinalla, enintään 15 prosenttia;

5) muu kuin 7 §:n 1 momentin 5–7 kohdassa tarkoitettu omaisuus, enintään 10 prosenttia.

12 § Vastuuvelan kattaminen osaksi sijoitusrahasto- ja vaihtoehtorahasto-osuuksilla

Osuudet sijoitusrahastoissa ja vaihtoehtorahastoissa luetaan 8–11 §:ssä tarkoitettuun omaisuuteen ja lasketaan mainituissa pykälissä säädettyihin enimmäismääriin.

Jos sijoitusrahaston tai vaihtoehtorahaston varoja sijoitetaan muuhun kuin 8–10 §:n ja 11 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, rahasto-osuudet luetaan 11 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin sijoituksiin.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, 5 §:ssä tarkoitettua vastuuvelkaa voidaan kattaa osuuksilla sellaisissa sijoitusrahastoissa ja vaihtoehtorahastoissa, jotka sijoittavat varansa 7 §:n 1 momentin 5–7 kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen.

Katettavasta vastuuvelasta enintään määrä, joka vastaa 25 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä, voidaan sijoittaa yhteen tässä pykälässä tarkoitettuun sijoitusrahastoon tai vaihtoehtorahastoon.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään osuuksista sijoitus- ja vaihtoehtorahastoissa, sovelletaan myös Euroopan investointipankin liikkeelle laskemiin tai takaamiin sijoituksiin Euroopan strategisten investointien rahastoon, eurooppalaiseen pitkäaikaissijoitusrahastoon, eurooppalaiseen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneeseen rahastoon ja eurooppalaiseen riskipääomarahastoon.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä rahasto-osuuksien lukemisesta vastuuvelan katteeseen.

13 § Osakkaana olevaan yhteisöön sijoittamista koskevat rajoitukset

Jos lisäeläkelaitoksessa on useita osakkaita, sijoitukset osakkaana olevaan yhteisöön on tehtävä varovaisuutta noudattaen ja ottaen huomioon varojen riittävä hajauttaminen.

Lisäeläkelaitos saa sijoittaa osakkaanaan olevaan yhteisöön enintään viisi prosenttia varoistaan. Jos osakas kuuluu konserniin, sen kanssa samaan konserniin kuuluviin yrityksiin saa sijoittaa enintään kymmenen prosenttia lisäeläkelaitoksen varoista. Edellä säädettyä rajoitusta ei sovelleta osakkaalle annettuun lainaan, jolle on annettu osakkaasta riippumaton katekelpoinen vakuus.

Lisäeläkesäätiöllä on oikeus vakuutta vastaan antaa varojaan velaksi osakkaalle. Osakkaan on suoritettava saamastaan ja myös muulla perusteella syntyneestä velasta lisäeläkesäätiölle vähintään 5 luvun 5 §:n mukaisesti vastuuvelkaa laskettaessa käytettävän koron suuruinen korko.

14 § Lisäeläkesäätiön osakkaaseen sidoksissa olevaan omaisuuteen sijoittamista koskevat rajoitukset

Sen lisäksi, mitä 7 §:ssä säädetään, lisäeläkesäätiön 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta voidaan kattaa enintään 25 prosenttia tässä pykälässä tarkoitetuilla varoilla.

Tässä momentissa tarkoitettujen varojen osalta vastuuvelan katteeksi hyväksyttävien varojen enimmäismäärä, laskettuna prosentteina 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta on:

1) velkasitoumukset, joissa velallisena on lisäeläkesäätiön osakas ja joilla ei ole osakkaasta riippumatonta 7–10 §:n mukaista vakuutta yhteensä 25 prosenttia;

2) lisäeläkesäätiössä osakkaana olevan yhteisön osakkeet ja osuudet, jos niillä käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, enintään 10 prosenttia.

Edellä 1 momentissa ja 15 §:ssä tarkoitetulla omaisuudella voidaan kattaa yhteensä enintään 25 prosenttia vastuuvelasta.

Sen lisäksi, mitä 7 §:ssä säädetään, lisäeläkesäätiön vastuuvelan katteeksi hyväksytään myös luottotoiminnassa hyväksyttävät turvaavat vakuudet.

15 § Lisäeläkelaitoksen osakkaan toimintaan liittyvään omaisuuteen sijoittamista koskevat rajoitukset

Vastuuvelan kokonaismäärän katteena olevista varoista saa olla sijoitettuna omaisuuteen, jonka arvo riippuu pääosin osakkaan toiminnasta, enintään 25 prosenttia, josta yhden toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaan kohteeseen saa olla sijoitettuna enintään 15 prosenttia vastuuvelan bruttomäärän katteena olevista varoista.

Finanssivalvonta voi erityisestä syystä myöntää määräajaksi poikkeuksen 1 momentin säännöksistä.

16 § Säännellyn markkinan ulkopuolelle sijoittamista koskevat rajoitukset

Lisäeläkelaitoksen varat on sijoitettava pääasiallisesti säännellylle markkinalle. Sijoitukset säännellyn markkinan ulkopuolelle on pidettävä varovaisuuden edellyttämällä tasolla.

Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta voidaan kattaa yhteensä enintään 10 prosenttia seuraavalla omaisuudella, jos sillä ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla taikka monenkeskisessä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä:

1) osakkeet, osuudet ja osakkeisiin rinnastettavat arvopaperit;

2) sitoumukset, joilla on heikompi etuoikeus kuin velallisen muilla sitoumuksilla;

3) joukkovelkakirjat;

4) muut sijoitusvälineet, joilla on pitkän aikavälin sijoitushorisontti.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta:

1) joukkovelkakirjoihin, joista 8 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaan vastaa valtio, kunta, vakuutusyhtiö, luottolaitos tai muu niihin rinnastettava yhteisö;

2) 7 §:n 1 momentin 5–7 kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei myöskään sovelleta 12 §:ssä tarkoitettuihin sijoitusrahasto-osuuksiin tai vaihtoehtorahaston osuuksiin, ellei kyseessä ole sijoitusrahasto tai vaihtoehtorahasto, jonka varoista yli 70 prosenttia on sijoitettu arvopapereihin, joilla ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla. Vaikka sijoitusrahaston tai vaihtoehtorahaston varoista yli 70 prosenttia olisi sijoitettu arvopapereihin, joilla ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, 2 momenttia ei sovelleta, jos yli 70 prosenttia sijoitusrahaston tai vaihtoehtorahaston varoista on sijoitettu 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuihin velkasitoumuksiin.

17 § Vakuudettomiin velkasitoumuksiin sijoittamista koskevat rajoitukset

Katettavasta vastuuvelasta enintään määrä, joka vastaa viittä prosenttia 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta, voidaan kattaa velkasitoumuksella, johon ei liity vakuutta, joka 8–10 §:n mukaan voitaisiin sellaisenaan hyväksyä vastuuvelan katteeksi.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta:

1) velkasitoumuksiin, joissa 8 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaan velallisena on valtio, kunta, vakuutusyhtiö, luottolaitos tai muu niihin rinnastettava yhteisö;

2) joukkovelkakirjalainoihin ja muihin pääomamarkkinavälineisiin.

18 § Johdannaissopimusten käyttäminen

Lisäeläkelaitos voi käyttää johdannaissopimuksia, jos ne pienentävät sijoitusriskiä tai mahdollistavat sijoitusten tehokkaan hoidon. Johdannaissopimusten kohde-etuuksien yhteismäärä saa olla enintään yhtä suuri kuin niiden raha- ja pääomamarkkinavälineiden sekä osakkeiden ja osuuksien yhteismäärä, jotka ovat lisäeläkelaitoksen vastuuvelan katteena. Lisäeläkelaitoksen on johdannaissopimuksia tehdessään vältettävä liiallista yhteen vastapuoleen liittyvää riskiä sekä muita johdannaisiin liittyviä riskejä. Lisäeläkelaitoksen toimintaan liittyvät johdannaissopimukset on luettava lisäeläketoiminnan varoihin. Johdannaissopimukset on arvostettava varovaisuutta noudattaen ottaen huomioon kohde-etuus.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä lisäeläkelaitosten johdannaissopimusten käytöstä.

19 § Sijoitukset yhteen yhteisöön

Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta enintään 5 prosenttia voidaan kattaa sijoituksella yhteen yhteisöön. Sijoituksena yhteen yhteisöön pidetään sijoituksia:

1) saman yhteisön osakkeisiin, muihin niihin rinnastettaviin arvopapereihin sekä saman yhteisön pääomalainoihin;

2) saman velallisen antamiin velkasitoumuksiin;

3) eri velallisten antamiin velkasitoumuksiin, joiden vakuutena on sijoituksia yhteen yhteisöön tai yhden yhteisön antama takaus tai takausvakuutus.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta:

1) velkasitoumuksiin, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtio ja joissa velan, velallisen tai takaajan luottoluokitus kuuluu eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuun luottoluokkaan 1;

2) velkasitoumuksiin, joissa velallisena on Ahvenanmaan maakunta tai sellainen kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenistä ainakin yksi on ETA-valtio, jonka luottoluokitus kuuluu eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuun luottoluokkaan 1;

3) 12 §:n mukaisiin osuuksiin sijoitusrahastoissa tai vaihtoehtorahastoissa.

20 § Sijoitukset yhteen konserniin

Sovellettaessa 9, 10, 15 ja 19 §:ssä säädettyjä enimmäisrajoja on laskettava yhteen sellaiset sijoitukset eri omaisuuslajeihin, jotka kohdistuvat tai liittyvät yhteisön kanssa samaan konserniin kuuluvaan muuhun yhteisöön.

21 § Valuuttariski

Enintään 30 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla muun valuutan kuin euron määräisiä tai sellaisia varoja ja sitoumuksia, joita ei ole täysin suojattu valuuttakurssien muutoksilta.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä valuuttariskin rajoittamisesta ja valuuttaliikkeen järjestämisestä.

22 § Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan kate

Sijoitussidonnaiseen lisäeläkejärjestelyyn ei sovelleta, mitä 7–12, 16, 17, 19 ja 20 §:ssä säädetään. Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelasta on katettava vähintään 95 prosenttia järjestelyn arvonkehityksen määrääviin sijoituskohteisiin kuuluvilla varoilla. Sijoituskohteisiin tulee kuulua omaisuuseriä, joiden käypä arvo on jatkuvasti vaikeuksitta määriteltävissä ja jotka voidaan muuttaa rahaksi järjestelyn ehtojen mukaisesti.

Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelasta vähintään 70 prosenttia on katettava arvopapereilla ja muilla sitoumuksilla, joilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, sekä osuuksilla sijoitusrahastoissa tai vaihtoehtorahastoissa, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä sijoitussidonnaisten lisäeläkejärjestelyjen sijoitusriskin seurannasta.

23 § Etuus- ja maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn katteen erillisyys

Etuus- ja maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan kate on eriytettävä toisistaan. Lisäksi sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan kate on eriytettävä muun maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteesta.

24 § Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuus

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:

1) siitä, että jotkin 7 §:n mukaiset katteeseen hyväksyttävät varat arvostetaan niiden käyvästä arvosta poikkeavasti, jos se on omaisuuslajin luonteeseen liittyvän käyvän arvon suuren vaihtelun vuoksi tai muusta syystä välttämätöntä;

2) 11 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen varojen osalta vastuuvelan katteeksi hyväksyttävistä varoista, jos se on näiden varojen erityisen riskillisyyden vuoksi välttämätöntä.

25 § Varojen sijainti ETA-valtiossa

Arvopaperin katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa sen liikkeeseenlaskijalla on kotipaikka. Lisäksi arvopaperin katsotaan sijaitsevan ETA-valtiossa, jos sillä käydään kauppaa säännellyllä markkinalla taikka monenkeskisessä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.

Sijoitusrahaston rahasto-osuuksiin sovelletaan 1 momenttia. Vaihtoehtorahastojen katsotaan sijaitsevan ETA-valtiossa, jos rahastoyhtiöllä tai vaihtoehtorahaston hoitajalla on kotipaikka ETA-valtiossa ja lisäksi sijoitusrahaston tai vaihtoehtorahaston varoista yli 70 prosenttia on sijoitettu ETA-valtiossa sijaitseviin varoihin.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vastuuvelan katteeseen kuuluvien varojen ja sitoumusten sijainnista.

26 § OECD-valtioiden rinnastaminen ETA-valtioihin

ETA-valtioon rinnastetaan muutkin kuin siihen kuuluvat OECD-valtiot sovellettaessa 7–12, 14, 16–20 ja 25 §:ää.

27 § Omaisuudenhoitajan nimeäminen

Lisäeläkelaitoksella on oikeus nimetä omaisuudenhoitajakseen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lisäeläkelaitos tai yhteisö sekä ETA-valtioon sijoittunut omaisuudenhoitaja, joka on hyväksytty tämän toiminnan harjoittamiseen jonkin 3 luvun 16 §:n 2 momentissa mainitun direktiivin mukaisesti.

28 § Säilytysyhteisön nimeäminen

Jos vakuutetut ja etuudensaajat kantavat lisäeläkejärjestelyn sijoitusriskin kokonaan, lisäeläkelaitoksen tulee nimetä lisäeläkejärjestelyn 30 §:ssä tarkoitettuun varojen säilyttämiseen ja 31 §:ssä tarkoitettuun varojen valvontaan yksi tai useampi ETA-valtioon sijoittautunut säilytysyhteisö, joka on hyväksytty jonkin 3 luvun 16 §:n 2 momentin 1 tai 3–5 kohdassa mainitun direktiivin mukaisesti. Säilytysyhteisö on nimettävä kirjallisella sopimuksella. Sopimuksessa tulee määrittää säilytysyhteisölle toimitettavat tiedot, jotta säilytysyhteisö voi suorittaa sille säädetyt tehtävät.

29 § Säilytysyhteisön toimintaperiaatteet ja vahingonkorvausvelvollisuus

Säilytysyhteisön on varoja säilyttäessään sekä valvontatehtäviä suorittaessaan toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattitaitoisesti, riippumattomasti sekä vakuutettujen ja etuudensaajien edun mukaisesti.

Säilytysyhteisö ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, joka voi aiheuttaa eturistiriitoja sen ja lisäeläkelaitoksen tai sen ja vakuutettujen tai etuudensaajien välillä, ellei se ole toiminnallisesti ja hierarkkisesti erottanut säilytystehtäviensä hoitamista sellaisista muista tehtävistä, joihin voi liittyä eturistiriitoja, ja ellei se tunnista, käsittele ja valvo eturistiriitoja ja ilmoita niistä vakuutetuille, etuudensaajille ja lisäeläkelaitoksen hallitukselle.

Säilytysyhteisö on vastuussa lisäeläkelaitokselle, vakuutetuille ja etuudensaajille tappioista, joita niille aiheutuu säilytysyhteisön velvoitteiden tahallisesta tai huolimattomasta laiminlyömisestä taikka tehtävien puutteellisesta suorittamisesta. Tähän vastuuseen ei vaikuta se, onko säilytysyhteisö siirtänyt kaikki tai osan säilyttämistään varoista kolmannelle osapuolelle.

30 § Säilytysyhteisön tehtävät

Kun lisäeläkelaitoksen lisäeläkejärjestelyyn liittyvät rahoitusvälineistä muodostuvat ja säilytettäväksi kelpaavat varat annetaan säilytysyhteisön säilytettäväksi, säilytysyhteisön tulee säilyttää kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon rahoitusvälinetilille tai jotka voidaan fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle. Säilytysyhteisön on tätä varten varmistettava, että rahoitusvälineet, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon rahoitusvälinetilille, kirjataan säilytysyhteisön kirjanpitoon lisäeläkelaitoksen nimissä avatuille erillisille tileille rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU mukaisesti, jotta niiden voidaan milloin tahansa todeta kuuluvan edellä tarkoitetulle lisäeläkelaitokselle tai vakuutetuille ja etuudensaajille.

Jos lisäeläkelaitoksen lisäeläkejärjestelyyn liittyvät varat koostuvat muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista varoista, säilytysyhteisön on todennettava, että lisäeläkelaitos omistaa varat, ja sen on pidettävä niistä kirjaa. Todentaminen on tehtävä lisäeläkelaitoksen toimittamien tietojen ja asiakirjojen perusteella sekä saatavilla olevan ulkopuolisen näytön perusteella. Säilytysyhteisön on pidettävä kirjanpitonsa ajan tasalla.

31 § Valvontaan nimetyn säilytysyhteisön ja lisäeläkelaitoksen valvontatehtävät

Valvontaan nimetyn säilytysyhteisön on 30 §:ssä tarkoitettujen tehtävien lisäksi:

1) toteutettava lisäeläkelaitoksen toimeksiannot, jos ne eivät ole ristiriidassa lain tai lisäeläkelaitoksen sääntöjen kanssa;

2) varmistettava, että lisäeläkelaitoksen varoja koskeviin toimiin liittyvät maksut suoritetaan lisäeläkelaitokselle yleisesti käytössä olevia määräaikoja noudattaen;

3) varmistettava, että varojen tuotot käytetään lisäeläkelaitoksen sääntöjen mukaisesti.

Jos valvontatehtäviin ei nimetä säilytysyhteisöä, lisäeläkelaitoksen on otettava käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan, että lisäeläkelaitos suorittaa 1 momentissa tarkoitetut tehtävät.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, Finanssivalvonta voi määrätä säilytysyhteisölle muita valvontatehtäviä.

32 § Eturistiriitojen ehkäiseminen ja ratkaiseminen lisäeläkelaitoksessa

Jos vakuutetut ja etuudensaajat eivät kanna lisäeläkejärjestelyn sijoitusriskiä kokonaan, lisäeläkelaitoksella on oltava järjestelmä, jolla ehkäistään ja ratkaistaan sen ja vakuutettujen tai etuudensaajien välisiä lisäeläkejärjestelyn varojen säilyttämiseen ja omaisuudenhoitoon liittyviä eturistiriitoja. Lisäeläkelaitoksen edellä tarkoitetun järjestelmän on:

1) varmistettava, että rahoitusvälineitä hoidetaan ja suojellaan asianmukaisesti;

2) pidettävä kirjaa, jonka avulla lisäeläkelaitos kykenee yksilöimään kaikki varat jatkuvasti ja viipymättä;

3) toteutettava tarvittavat toimenpiteet varojen säilyttämiseen liittyvien eturistiriitojen estämiseksi;

4) toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyynnöstä tiedot siitä, miten varoja säilytetään.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta järjestelmästä.

33 § Omistajaohjauksen periaatteet

Lisäeläkelaitos, joka sijoittaa säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön osakkeeseen, on laadittava tässä toiminnassa sovellettavat omistajaohjauksen periaatteet.

Omistajaohjauksen periaatteissa on kuvattava yleisellä tasolla:

1) miten omistajaohjaus liittyy lisäeläketoiminnan sijoitusstrategiaan;

2) menettelytavat 1 momentissa tarkoitetun kohdeyhtiöiden toiminnan seuraamiseksi lisäeläketoiminnan sijoitusstrategian kannalta merkityksellisissä asioissa;

3) menettelytavat äänioikeuden ja muiden osakkeisiin liittyvien oikeuksien käyttämiseksi 1 momentissa tarkoitetussa kohdeyhtiöissä;

4) miten lisäeläkelaitos käy vuoropuhelua 1 momentissa tarkoitettujen kohdeyhtiöiden, niiden muiden osakkeenomistajien ja sidosryhmien kanssa;

5) miten lisäeläkelaitos tunnistaa, ehkäisee ja estää vaikuttamiseen liittyviä eturistiriitoja.

Omistajaohjauksen periaatteisiin on sisällyttävä toimenpiteitä eturistiriitojen välttämiseksi ja käsittelemiseksi.

34 § Omistajaohjauksen periaatteiden julkistaminen ja vuosittainen selvitys

Lisäeläkelaitoksen on julkistettava internetsivuillaan tai pidettävä muutoin vastaavalla tavalla yleisesti saatavilla maksutta 33 §:ssä tarkoitetut omistajaohjauksen periaatteet ja vuosittainen selvitys niiden toteutumisesta. Selvityksessä on ainakin julkistettava tiedot lisäeläkelaitoksen äänestyskäyttäytymisestä, merkittävimmistä äänestystapahtumista sekä mahdollisesta arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) tarkoitetun valtakirjaneuvonantajan käytöstä. Jos sijoituspalvelulain (747/2012) 6 b luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuudenhoitaja, sijoitusrahastolaissa (213/2019) tarkoitettu rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rekisteröitymisvelvollinen vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa omistajaohjauksen periaatteita lisäeläkelaitoksen lukuun, lisäeläkelaitoksen on julkistettava tieto siitä, missä omaisuudenhoitaja, rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahaston hoitaja on asettanut tällaiset äänestystiedot yleisesti saataville.

Jos lisäeläkelaitos ei laadi 33 §:ssä mainittuja omistajaohjauksen periaatteita kokonaan tai osittain tai julkista niitä tai niitä koskevaa selvitystä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, sen on julkistettava selvitys poikkeamisen syistä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään lisäeläkelaitoksesta, sovelletaan myös lisäeläkelaitokseen, jonka lisäeläketoiminnan lukuun sijoituspalvelulaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys tai ulkomainen ETA-luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu ETA-vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa omistajaohjauksen periaatteita.

35 § Lisäeläkelaitoksen toiminnan yhteensovittaminen omistajaohjauksen periaatteiden kanssa

Lisäeläkelaitoksen, jolla on omistajaohjauksen periaatteet, on sijoitusstrategiastaan julkistettava tiedot, miten sen oman pääoman ehtoinen sijoittaminen sovitetaan yhteen lisäeläkelaitoksen vastuuvelan luonteen ja keston kanssa. Lisäeläkelaitoksen on sijoitusstrategiastaan julkistettava tiedot myös siitä, miten oman pääoman ehtoinen sijoittaminen vaikuttaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sen varojen tuottoon.

Lisäeläkelaitoksen, jonka lukuun sijoituspalvelulain 6 b luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuudenhoitaja, sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rekisteröitymisvelvollinen vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa sijoitustoimintaa, on julkistettava omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan kanssa tekemästään järjestelystä:

1) tiedot siitä, kuinka omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan kanssa tehty järjestely kannustaa omaisuudenhoitajaa, rahastoyhtiötä tai vaihtoehtorahaston hoitajaa sovittamaan sijoitusstrategiansa ja -päätöksensä yhteen lisäeläkelaitoksen vastuuvelan luonteen ja keston kanssa erityisesti pitkäaikaisten vastuiden osalta;

2) tiedot siitä, kuinka kyseinen järjestely kannustaa omaisuudenhoitajaa, rahastoyhtiötä tai vaihtoehtorahaston hoitajaa tekemään sijoituspäätökset kohdeyhtiön keskipitkän tai pitkän aikavälin taloudellisen ja muun tuloksellisen suoriutumisen arviointien perusteella ja vaikuttamaan kohdeyhtiöön siten, että kohdeyhtiön tulos paranee keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

3) tiedot siitä, kuinka omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan tulosten arviointimenetelmä ja arvioinnin aikavälin pituus ja omaisuudenhoitopalveluista palkitseminen sopivat yhteen lisäeläkelaitoksen vastuuvelan luonteen ja keston kanssa erityisesti pitkäaikaisten vastuiden osalta ja kuinka niissä otetaan huomioon pitkän aikavälin absoluuttinen tulos;

4) tiedot siitä, miten lisäeläkelaitos valvoo omaisuudenhoitajalle, rahastoyhtiölle tai vaihtoehtorahaston hoitajalle aiheutuvia salkun kiertonopeuden kustannuksia ja määrittelee tavoitteeksi asetetun salkun kiertonopeuden tai kiertonopeuden rajat sekä valvoo niitä;

5) omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan kanssa tehdyn järjestelyn kesto.

Jos 2 momentissa tarkoitetun omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan kanssa tehtyyn järjestelyyn ei sisälly yhtä tai useampaa 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista, lisäeläkelaitoksen on esitettävä selvitys poikkeamisen syistä.

Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään lisäeläkelaitoksesta, sovelletaan myös lisäeläkelaitokseen, jonka lukuun sijoituspalvelulaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys tai ulkomainen ETA-luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu ETA-vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa sijoitustoimintaa.

Tässä pykälässä tarkoitettujen tietojen on oltava maksutta yleisesti saatavilla lisäeläkelaitoksen internetsivuilla. Jos 2 momentissa tarkoitetut tiedot muuttuvat olennaisesti, muuttuneet tiedot on päivitettävä internetsivuille vähintään vuosittain.

7 luku. Lisäeläkejärjestelystä annettavat tiedot

1 § Mahdollisille vakuutetuille ja automaattisesti liitettäville vakuutetuille annettavat tiedot

Lisäeläkelaitoksen on annettava ennen lisäeläkejärjestelyyn liittymistä mahdollisille vakuutetuille, joita ei liitetä automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn, sekä vakuutetuille, jotka liitetään automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn, viipymättä lisäeläkejärjestelyyn liittämisen jälkeen seuraavat tiedot:

1) heidän käytettävissään olevat merkitykselliset vaihtoehdot, sijoitusvaihtoehdot mukaan luettuina;

2) lisäeläkejärjestelyn merkitykselliset ominaisuudet, etuuksien luonne mukaan luettuna;

3) tiedot siitä, onko ympäristöön ja ilmastoon liittyvät, sosiaaliset ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät huomioitu sijoituspolitiikassa ja, jos on, miten;

4) mistä lisätietoja on saatavilla.

Kun vakuutetut kantavat sijoitusriskin tai voivat tehdä sijoituspäätöksiä, lisäeläkelaitoksen on annettava mahdollisille vakuutetuille tiedot lisäeläkejärjestelyyn liittyvien sijoitusten aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä vähintään viiden vuoden ajalta tai kaikilta lisäeläkejärjestelyn toimintavuosilta, jos niitä on vähemmän kuin viisi, sekä tiedot vakuutettujen ja etuudensaajien kantamien kustannusten rakenteesta.

2 § Lisäeläkejärjestelyyn liityttäessä annettavat tiedot

Kun vakuutettu liittyy lisäeläkejärjestelyyn, lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetulle ja tarvittaessa hänen edustajalleen tiedoksi lisäeläkelaitoksen säännöt, joista käy ilmi vakuutetun lisäeläkeoikeuksien laajuus, etuuksien saamiseen liittyvät edellytykset ja valintamahdollisuudet sekä kohtuullisen ajan kuluessa olennaiset tiedot sääntöihin tehdyistä muutoksista.

Sääntöjä annettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota:

1) eläke-etujen laajuuteen;

2) eläke-etujen saamiseen liittyviin edellytyksiin ja valintamahdollisuuksiin;

3) eläkkeen yhteensovittamiseen lakisääteisen eläkkeen ja muiden etuuksien kanssa.

3 § Tiedot maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn liityttäessä

Kun vakuutettu liittyy maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn, lisäeläkelaitoksen on kiinnitettävä 2 §:ssä tarkoitettuja sääntöjä vakuutetulle antaessaan erityistä huomiota:

1) vakuutettujen maksuosuuksien määräytymisperusteisiin;

2) maksujen laiminlyönnin seuraamuksiin;

3) vakuutettujen oikeuteen keskeyttää maksujen suorittaminen;

4) järjestelystä eroamisen vaikutuksiin;

5) vakuutettujen oikeuteen vaihtaa sijoituskohteita työsuhteen aikana ja sen jälkeen;

6) siihen, onko järjestelyyn kertyneet varat mahdollista siirtää toiseen vakuutuslaitokseen.

Sen lisäksi, mitä 2 §:ssä säädetään, liityttäessä maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn vakuutetulle on toimitettava tiedot vahvistetusta sijoitussuunnitelmasta ja sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisista seikoista.

4 § Lisäeläkkeen eläke-etuusote

Lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetuille veloituksetta vähintään kerran vuodessa sähköisessä muodossa tai paperijäljennöksenä lisäeläkejärjestelyn keskeiset tiedot sisältävä asiakirja, jonka otsikossa on maininta lisäeläkkeen eläke-etuusote. Vakuutetulle on toimitettava pyynnöstä paperijäljennös sähköisesti toimitettujen tietojen lisäksi. Lisäeläkkeen eläke-etuusotteen tietojen tulee olla tarkkoja ja ajantasaisia.

Lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa on ilmoitettava vakuutetulle vähintään:

1) vakuutetun henkilötiedot ja eläkeikä;

2) lisäeläkelaitoksen nimi ja osoite sekä vakuutetun lisäeläkejärjestelyn tunnistetiedot;

3) tiedot lisäeläkejärjestelyn tarjoamista takeista ja tarvittaessa, mistä lisätietoja on saatavissa;

4) tiedot vakuutetun eläkeiän perusteella tehdyistä lisäeläke-ennusteista ja vastuuvapauslauseke, jossa todetaan, että ennusteet saattavat poiketa etuuksien lopullisesta arvosta, sekä talousskenaarioihin perustuvien lisäeläke-ennusteiden osalta myös ennusteen kannalta paras mahdollinen skenaario ja epäedullinen skenaario ottaen huomioon lisäeläkejärjestelyn erityisluonne;

5) tiedot vakuutetulle kertyneistä etuuksista tai karttuneesta pääomasta ottaen huomioon lisäeläkejärjestelyn erityisluonne;

6) tiedot lisäeläkelaitoksessa vakuuttavan työnantajan ja vakuutetun lisäeläkejärjestelyyn suorittamista maksuista vähintään viimeisten 12 kuukauden ajalta ottaen huomioon lisäeläkejärjestelyn erityisluonne;

7) erittely lisäeläkelaitoksen vähentämistä kustannuksista vähintään viimeisten 12 kuukauden ajalta;

8) tiedot koko lisäeläkejärjestelyn rahastointitasosta;

9) selkeästi tarkka päivämäärä, johon tiedot viittaavat;

10) tietoihin tulleet merkittävät muutokset edelliseen vuoteen verrattuna.

Lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa on 2 momentissa ilmoitettavien tietojen lisäksi ilmoitettava, mistä ja millä tavalla vakuutettu saa:

1) käytännönläheiset lisätiedot lisäeläkejärjestelyn vakuutetulle tarjoamista vaihtoehdoista;

2) vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sekä sijoituspolitiikan periaatteita koskevan selvityksen;

3) tiedot olettamista, joita käytetään elinkorkoina ilmaistuihin määriin, erityisesti kun kyse on elinkoron tasosta, tarjoajan tyypistä ja elinkoron kestosta;

4) tiedot etuuksien tasosta työsuhteen päättyessä;

5) lisätietoja, jos kyse on lisäeläkejärjestelyistä, joissa vakuutetut kantavat sijoitusriskin ja joissa jäsen sidotaan sijoitusvaihtoehtoon kyseisessä lisäeläkejärjestelyssä vahvistetulla erityisellä säännöllä.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun lisäeläkkeen eläke-ennusteen laskennassa käytettävistä olettamista, joita lisäeläkelaitoksen on käytettävä määrittäessään sijoitusten vuotuisen tuottoprosentin, vuotuisen inflaation ja tulevat palkat. Vakuutettujen, etuudensaajien sekä tarvittaessa heidän edustajiensa on saatava pyynnöstä tarkemmat tiedot olettamista, joita on käytetty lisäeläkkeen eläke-etuusotteella ilmoitetun eläke-ennusteen ja mahdollisen talousskenaarion tuottamisessa.

5 § Vakuutetulle ja etuudensaajalle annettavat tiedot

Lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetuille ja etuudensaajille riittävästi tietoja lisäeläkejärjestelyn ehdoista, erityisesti seuraavat tiedot:

1) lisäeläkelaitoksen nimi ja ETA-valtio, jossa se on rekisteröity tai hyväksytty, sekä kyseisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen nimi;

2) lisäeläkejärjestelyn osapuolten oikeudet ja velvollisuudet;

3) sijoitusprofiilia koskevat tiedot;

4) vakuutettujen ja etuudensaajien kantamien rahoitusriskien luonne;

5) lisäeläkejärjestelyn täysimääräisiä tai osittaisia takeita taikka tiettyä etuuksien tasoa mahdollisesti koskevat ehdot tai, jos lisäeläkejärjestelyn nojalla ei anneta mitään takeita, maininta siitä;

6) mahdolliset mekanismit, joilla kertyneitä etuuksia suojataan, tai mahdolliset etuuksien vähentämismekanismit;

7) jos vakuutetut kantavat sijoitusriskin tai voivat tehdä sijoituspäätöksiä, tiedot lisäeläkejärjestelyyn liittyvien sijoitusten aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä vähintään viiden vuoden ajalta tai kaikilta lisäeläkejärjestelyn toimintavuosilta, jos niitä on vähemmän kuin viisi;

8) vakuutettujen ja etuudensaajien kantamien kustannusten rakenne järjestelmissä, joissa ei vahvisteta tiettyä etuuksien tasoa;

9) vakuutetuille tarjolla olevat lisäeläke-etuuksien ottamista koskevat vaihtoehdot;

10) jos vakuutetuilla on oikeus lisäeläkeoikeuksien siirtoon, tiedot tällaiseen siirtoon liittyvistä järjestelyistä.

Lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetulle vuosittain selvitys taloudellisesta tilanteestaan.

Niissä lisäeläkejärjestelyissä, joissa vakuutetut kantavat sijoitusriskin ja joissa tarjotaan useampi kuin yksi vaihtoehto, joilla on eri sijoitusprofiili, vakuutetuille on ilmoitettava ehdot, jotka koskevat saatavilla olevia sijoitusvaihtoehtoja ja oletuksena olevaa sijoitusvaihtoehtoa, sekä lisäeläkejärjestelyn sääntö, jonka mukaan vakuutettu liitetään yksittäiseen sijoitusvaihtoehtoon.

Lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetuille, etuudensaajille ja heidän edustajilleen kohtuullisen ajan kuluessa kaikki lisäeläkejärjestelyn sääntöihin tehtäviä muutoksia koskevat olennaiset tiedot sekä asetettava heidän saatavilleen selvitys vakuutusteknisen vastuuvelan merkittävien muutosten vaikutuksista vakuutettujen ja etuudensaajien kannalta.

6 § Pyynnöstä annettavat tiedot

Vakuutettujen, etuudensaajien sekä tarvittaessa heidän edustajiensa on saatava pyynnöstä:

1) lisäeläkelaitoksen tilinpäätös ja toimintakertomus ja, jos lisäeläkelaitos vastaa useammasta kuin yhdestä lisäeläkejärjestelystä, kunkin lisäeläkejärjestelyn tilinpäätös ja toimintakertomus;

2) lisäeläkelaitoksen sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys;

3) tieto lisäeläkelaitoksen säännöistä, jotka koskevat lisäeläkeoikeuksien siirtämistä toiseen lisäeläkelaitokseen siinä tapauksessa, että työsuhteen päättymisestä johtuen vakuutussuhde päättyy.

Liikkeen luovutuksen kohteena olevien toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot karttuneen lisäeläkkeen määrästä, etuuksien siirtymisestä ja heidän oikeuksistaan liikkeen luovutustilanteessa.

7 § Eläkkeelle jäädessä annettavat tiedot

Lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetulle hänen jäädessään lisäeläkkeelle tai muiden etuuksien erääntyessä yksityiskohtaiset tiedot niistä lisäeläke-etuuksista ja muista etuuksista, joihin hän on oikeutettu.

Jos lisäeläkelaitoksen tiedossa on, että vakuutettu jää lakisääteiselle eläkkeelle, sen on annettava vakuutetulle 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

8 § Lisäeläkkeen maksamista koskevat tiedot

Lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetuille lisäeläkkeen eläke-etuusotteen lisäksi tiedot heille tarjolla olevista vaihtoehdoista lisäeläke-etuuksien maksamiseksi hyvissä ajoin ennen vakuutetun eläkeikää tai vakuutetun pyynnöstä.

Lisäeläkelaitoksen on annettava etuudensaajille säännöllisesti tiedot maksussa olevista etuuksista ja vaihtoehdoista niiden maksamiseksi. Lisäksi etuudensaajille on ilmoitettava viipymättä päätöksen antamisen jälkeen ja kolme kuukautta ennen päätöksen täytäntöönpanoa sellaisesta päätöksestä, jonka seurauksena on maksettavien etuuksien väheneminen. Jos etuuksien maksussa ollessa etuudensaajat kantavat merkittävän sijoitusriskin, etuudensaajille on annettava säännöllisesti asianmukaiset tiedot.

9 § Lisäeläkelaitoksen antamien tietojen ajantasaisuus, esitystapa ja saatavillaolo

Lisäeläkelaitoksen antamien tässä luvussa tarkoitettujen tietojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1) ne on saatettu ajan tasalle säännöllisesti;

2) ne on kirjoitettu selkeästi käyttäen selkeää, ytimekästä ja ymmärrettävää kieltä sekä välttäen ammattikieltä ja teknisiä termejä;

3) niiden käsitteistö ja sisältö ovat johdonmukaisia ja tiedot eivät ole harhaanjohtavia;

4) niiden esitystapa on helppolukuinen;

5) ne ovat saatavilla suomen tai ruotsin kielellä;

6) ne on asetettu mahdollisten vakuutettujen, vakuutettujen ja etuudensaajien saataville veloituksetta sähköisessä muodossa tai paperijäljennöksenä.

10 § Vakuutetun ilmoitusvelvollisuus

Vakuutetun ja etuudensaajan on ilmoitettava lisäeläkelaitokselle osoitteensa ja muut yhteystietonsa.

Lisäeläkelaitoksen on kerrottava vakuutetulle hänen 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta annettaessa hänelle tässä luvussa säädettyjä tietoja.

11 § Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista

Jos lisäeläkelaitos ei anna vakuutetulle hänen liittyessään maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn tässä luvussa tarkoitettuja tietoja tai antaa niistä hänelle puutteellisia tai virheellisiä tietoja, järjestelyn katsotaan olevan vakuutetun ja etuudensaajan hyväksi voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutetulla oli saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti, jos maksuperusteisen järjestelyn lisäeläke-etuuksista tai muista seikoista on vakuutussuhteen aikana annettu puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutetun menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka lisäeläkelaitos on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta etuudesta tai muusta korvauksesta.

12 § Edunsaajaan sovellettavat säännökset

Mitä 5–11 §:ssä säädetään vakuutetuista, sovelletaan myös edunsaajaan.

13 § Kestävyyteen liittyvien tietojen antaminen

Kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta säädetään kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2088 sekä kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/852.

8 luku. Etuuden hakeminen ja suorittaminen

1 § Etuuden hakeminen

Etuutta on haettava kirjallisesti. Hakijan on annettava lisäeläkelaitokselle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen eläkelaitoksen vastuun arvioimiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuus hankkia selvitys.

2 § Hakemuksen jättämisaika ja etuuden vanhentuminen

Eläkettä on haettava vuoden kuluessa siitä, kun vakuutettu on saanut tietää vakuutustapahtumasta, jollei lisäeläkelaitoksen säännöissä ole määrätty pitempää aikaa. Eläkettä on joka tapauksessa haettava kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta.

Muuta etuutta kuin eläkettä on haettava kuuden kuukauden kuluessa vakuutustapahtumasta, jollei lisäeläkelaitoksen säännöissä ole määrätty pitempää aikaa. Hakemuksen myöhästymisestä huolimatta etuus voidaan myöntää joko kokonaan tai osaksi, jos sen epäämistä on pidettävä kohtuuttomana.

Jos eläkettä ei ole haettu 1 momentissa säädetyssä ajassa, vakuutettu menettää oikeutensa eläkkeeseen, ja jos muuta etuutta ei ole haettu 2 momentissa säädetyssä ajassa, vakuutettu menettää oikeutensa etuuteen.

3 § Eläkkeen takautuva suorittaminen

Eläkettä on suoritettava takautuvasti enintään eläkkeen hakemista edeltäneen kymmenen vuoden ajalta.

4 § Etuuden hakeminen vakuutetun puolesta

Jos vakuutettu ei iän, vamman, sairauden tai muun niihin rinnastettavan syyn takia kykene itse hakemaan eläkettä tai muuta etuutta, eikä hänellä ole edunvalvojaa eikä edunvalvontavaltuutettua, lisäeläkelaitoksen hyväksymä vakuutetun lähiomainen tai muu hänestä pääasiallisesti huolehtiva henkilö voi käyttää vakuutetun puhevaltaa kunnes tälle on määrätty edunvalvoja tai tälle on vahvistettu edunvalvontavaltuutettu.

5 § Etuudensaajan ilmoitusvelvollisuus

Etuudensaaja on velvollinen ilmoittamaan lisäeläkelaitokselle sellaisista muutoksista, jotka vaikuttavat hänen oikeuteensa saada etuutta tai etuuden määrään, jos tästä velvollisuudesta on mainittu etuutta koskevassa päätöksessä.

Lisäeläkelaitos voi vaatia etuudensaajalta selvityksen etuuden määrään vaikuttavista seikoista ja selvityksen siitä, että hän edelleen täyttää etuuden saamisen edellytykset. Jollei etuudensaaja toimita selvitystä lisäeläkelaitokselle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa, lisäeläkelaitos voi päättää, että etuuden suorittaminen keskeytetään, kunnes selvitys on toimitettu.

6 § Etuuden maksaminen kertasuorituksena

Lisäeläkelaitoksella on oikeus maksaa kertasuorituksena etuus, joka on pienempi kuin kolmekymmentä euroa kuukaudessa tai etuudensaajan suostumuksella pienempi kuin sata euroa kuukaudessa. Finanssivalvonta antaa kertasuorituksen laskennasta määräyksen, jota noudatetaan ellei muualla laissa toisin säädetä.

Edellä 1 momentissa säädettyjä euromääriä tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien työntekijän eläkelain (395/2006) 98 §:ssä tarkoitetulla työeläkeindeksillä. Tarkistettu euromäärä pyöristetään lähimpään euroon.

7 § Etuuden maksaminen ETA-valtioon

Etuus tulee maksaa etuudensaajalle ETA-valtioon samoin edellytyksin kuin Suomessa.

8 § Etuuden suorituksen viivästyminen

Etuuden suorituksen viivästyessä lisäeläkelaitoksen on maksettava myöhästyneelle suoritukselle korkolain (633/1982) 4 §:ssä tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuudenhakija on jättänyt lisäeläkelaitokselle hakemuksensa ja 1 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle viivästyskorkoa lasketaan eräpäivästä lukien.

Jos 1 momentissa tarkoitettua etuutta ei ole voitu etuudensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, lisäeläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este lisäeläkelaitoksen tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen vuoksi taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun sen kaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, lisäeläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa esteestä aiheutuvalta viivästysajalta.

9 § Etuuden alentaminen tai epääminen vakuutetusta johtuvasta syystä

Jos vakuutettu tai hänen edustajansa on järjestelyyn liittyessään tai etuutta hakiessaan vilpillisesti antanut lisäeläkelaitokselle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä lisäeläkelaitoksen sääntöjen mukaisen etuuden saamiseen tai suuruuteen, hakijalle kuuluva etuus voidaan evätä tai sitä voidaan alentaa siten kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Lisäeläkelaitos on vastuusta vapaa sellaista vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, hänelle kuuluva etuus voidaan evätä tai sitä alentaa tai jo myönnetyn etuuden suorittaminen keskeyttää sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

10 § Syyntakeettomuus ja pakkotila

Mitä 9 §:n 2 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos vakuutettu oli sellaisessa iässä tai mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Mainitussa momentissa säädettyä ei sovelleta myöskään, jos vakuutettu oli toiminut henkilön tai omaisuuden vahingoittumisen estämiseksi tai muun oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi sellaisissa olosuhteissa, että toimenpide oli kokonaisuutena puolustettavissa, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös vakuutetun edustajaan.

11 § Etuuden takaisinperintä

Jos etuutta on suoritettu enemmän kuin mihin etuudensaajalla on ollut oikeus, aiheettomasti maksettu etuus on perittävä takaisin.

Aiheettomasti maksettu etuus voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi ja etuuden maksamisen ei ole katsottava johtuneen vakuutetun tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Aiheettomasti maksettu etuus saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa suoritettavista etuuksista. Kulloinkin suoritettavasta etuudesta ei saa etuudensaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosan siitä etuuden osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun etuudesta on ennakkoperintälain (1118/1996) nojalla pidätetty ennakko tai rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978) nojalla lähdevero.

12 § Tieto oikeusturvakeinoista

Etuutta koskevasta päätöksestä on käytävä ilmi, millä tavalla asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja toimivaltainen tuomioistuin sekä kanneaika ja mistä se lasketaan.

Jos asia voidaan saattaa vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi, 1 momentissa säädettyä tiedonantovelvollisuutta sovelletaan myös vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annettaviin tietoihin.

13 § Kanneaika ja oikeuspaikka

Kanne lisäeläkelaitoksen päätöksestä on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon päätöksestä ja tästä määräajasta.

Vakuutetun lisäeläkelaitosta vastaan esittämä vaatimus voidaan tutkia myös siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä vaatimuksen esittäjällä on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

14 § Eläkkeen- ja muun etuudensaajaan ja edunsaajaan sovellettavat säännökset

Mitä tässä luvussa säädetään vakuutetusta, sovelletaan myös eläkkeen- ja muun etuudensaajaan sekä edunsaajaan.

9 luku. Sulautuminen

1 § Toimintapiiriä koskevat sulautumisen edellytykset

Lisäeläkesäätiö voi sulautua lisäeläkesäätiöön, jos sulautuvan lisäeläkesäätiön osakkaat täyttävät vastaanottavan lisäeläkesäätiön toimintapiiriä koskevat 1 luvun 5 §:ssä säädetyt vaatimukset. Lisäeläkekassa voi sulautua lisäeläkekassaan, jos sulautuvan lisäeläkekassan osakkaat täyttävät vastaanottavan lisäeläkekassan toimintapiiriä koskevat 1 luvun 6 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Sulautuvan lisäeläkelaitoksen vakuutustoiminta, joka sisältää vastuuvelan sekä muut velat ja varat, siirtyy selvitysmenettelyttä vastaanottavalle lisäeläkelaitokselle.

2 § Sulautumissuunnitelma

Sulautumiseen osallistuvien lisäeläkelaitosten hallitusten on laadittava kirjallinen sulautumissuunnitelma, joka on päivättävä ja allekirjoitettava.

Sulautumissuunnitelmassa on oltava:

1) sulautumiseen osallistuvien lisäeläkelaitosten toiminimet, yritys- ja yhteisötunnukset ja kotipaikat;

2) selvitys sulautumisen syistä;

3) absorptiosulautumisessa ehdotus vastaanottavan lisäeläkelaitoksen mahdollisesta sääntömuutoksesta sekä kombinaatiosulautumisessa ehdotus perustettavan lisäeläkelaitoksen säännöiksi ja ehdotus siitä, miten perustettavan lisäeläkelaitoksen toimielinten jäsenet valitaan;

4) selvitys sulautuvan lisäeläkelaitoksen vastuuvelan ja muiden velkojen sekä varojen siirtymisestä vastaanottavalle lisäeläkelaitokselle;

5) selvitys siitä, että vastaanottava lisäeläkelaitos täyttää sulautumisen jälkeen 5 ja 6 luvussa säädetyt vaatimukset;

6) selvitys sulautuvan lisäeläkelaitoksen varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista, sulautumisen suunnitellusta vaikutuksesta vastaanottavan lisäeläkelaitoksen taseeseen sekä sulautumiseen sovellettavista kirjanpidollisista menetelmistä;

7) ehdotus sulautumisen täytäntöönpanon suunnitellusta rekisteröintiajankohdasta, joka saa olla enintään kuuden kuukauden kuluttua sulautumissuunnitelman tekemisestä;

8) ehdotus mahdollisiksi muiksi sulautumisen ehdoiksi.

3 § Sulautumisesta päättäminen

Lisäeläkekassassa sulautumisesta päättää kassankokous. Kassankokouksen päätökseksi tulee ehdotus, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Lisäeläkesäätiössä sulautumisesta päättää säätiön hallitus.

Sulautumisesta päättävä kassankokous on pidettävä tai hallituksen sulautumispäätös tehtävä neljän kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröinnistä, tai sulautuminen raukeaa.

Jos sulautumista ei hyväksytä sulautumissuunnitelman mukaisesti muutoksitta kaikissa sulautumiseen osallistuvissa lisäeläkelaitoksissa, sulautuminen raukeaa. Päätös sulautumisen hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä sulautumisen raukeaminen on viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnalle rekisteröitäväksi eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin.

4 § Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta

Sulautumiseen osallistuvien lisäeläkelaitosten on tehtävä Finanssivalvonnalle ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta kuuden kuukauden kuluessa sitä koskevan Finanssivalvonnan suostumuksen myöntämisestä, tai sulautuminen raukeaa. Ilmoitukseen on liitettävä:

1) kunkin sulautumiseen osallistuvan lisäeläkelaitoksen hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että sulautumisessa on noudatettu tämän lain säännöksiä;

2) selvitys siitä, että vastaanottava lisäeläkelaitos täyttää 6 luvussa säädetyt vaatimukset vastuuvelan kattamisesta;

3) hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan todistus eläkesäätiö- ja eläkekassalain 10 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten lähettämisestä;

4) sulautumiseen osallistuvien lisäeläkelaitosten sulautumista koskevat päätökset.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitettuun sulautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja annettavista selvityksistä.

5 § Sulautumisen rekisteröinti ja oikeusvaikutukset

Finanssivalvonta merkitsee sulautumisen eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin saatuaan 4 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen sulautumisen täytäntöönpanosta. Sulautuvan lisäeläkelaitoksen vakuutustoiminta, joka sisältää vastuuvelan ja muut velat ja varat, siirtyy selvitysmenettelyttä vastaanottavalle lisäeläkelaitokselle, kun sulautumisen täytäntöönpano on rekisteröity. Samanaikaisesti sulautuva lisäeläkelaitos purkautuu ja kombinaatiosulautumisessa vastaanottava lisäeläkelaitos syntyy.

Sulautuvan lisäeläkelaitoksen varoja ja velkoja ei saa merkitä vastaanottavan lisäeläkelaitoksen taseeseen korkeammasta arvosta kuin mikä niiden taloudellinen arvo on vastaanottavalle lisäeläkelaitokselle. Sitoumusta työn tai palvelun suorittamiseen ei sulautumisessa saa merkitä taseeseen.

10 luku. Jakautuminen

1 § Jakautumissuunnitelma

Jakautuvan lisäeläkelaitoksen hallituksen ja perustettavan lisäeläkelaitoksen perustajien on laadittava kirjallinen jakautumissuunnitelma, joka on päivättävä sekä kaikkien perustajien ja jakautuvan lisäeläkelaitoksen hallituksen allekirjoitettava.

Jakautumissuunnitelmassa on oltava:

1) jakautuvan lisäeläkelaitoksen toiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai vastaavat yksilöintitiedot sekä kotipaikka;

2) selvitys jakautumisen syistä;

3) laskelma jakautuvan lisäeläkelaitoksen vastuuvelasta ja varoista;

4) selvitys jakautuvan lisäeläkelaitoksen vastuuvelan sekä varojen ja velkojen jakamisesta;

5) jos jakautuvalla lisäeläkelaitoksella on tasoitusmäärä, selvitys tasoitusmäärän jakamisesta;

6) selvitys siitä, että jakautumiseen osallistuvat lisäeläkelaitokset täyttävät jakautumisen jälkeen 6 luvussa säädetyt vaatimukset;

7) ehdotus perustettavan lisäeläkelaitoksen säännöiksi;

8) perustettavan lisäeläkelaitoksen perustajien toiminimet, yritys- ja yhteisötunnukset tai vastaavat yksilöintitiedot, kotipaikat sekä perustettavan lisäeläkelaitoksen hallituksen jäsenet;

9) ehdotus jakautumisen täytäntöönpanon suunnitellusta rekisteröintiajankohdasta;

10) ehdotus mahdollisiksi muiksi jakautumisen ehdoiksi.

2 § Varojen osittamista koskevat periaatteet

Tasaavaa kirjanpitojärjestelmää noudattavan lisäeläkelaitoksen jakautuessa vastaanottavalle lisäeläkelaitokselle on siirrettävä siirtyvää vakuutuskantaa vastaava osuus jakautuvan lisäeläkelaitoksen vastuuvelan katteesta, muista varoista ja veloista ja, jos laitoksella on vakavaraisuuspääoma, vakavaraisuuspääomasta.

Osakaskohtaista kirjanpitojärjestelmää noudattavan lisäeläkesäätiön jakautuessa perustettavalle lisäeläkesäätiölle on siirrettävä jakautuvan osakkaan osakaskohtaista vakuutuskantaa tai sen siirtyvää osaa vastaava osuus jakautuvan lisäeläkesäätiön vastuuvelan katteesta, muista varoista ja veloista ja, jos laitoksella on vakavaraisuuspääoma, vakavaraisuuspääomasta.

Jollei jakautumissuunnitelmassa toisin sovita, luovutettaviin varoihin tulee sisällyttää jakautuvan osakkaan toimintaan liittyvät sijoitukset. Muut varat voidaan siirtää rahana. Jakautuvan lisäeläkelaitoksen, jolla on tasoitusmäärä, on haettava Finanssivalvonnan vahvistus tasoitusmäärän siirtoa koskeville perusteille kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman allekirjoittamisesta.

3 § Jakautumisen rekisteröinti ja oikeusvaikutukset

Kun jakautumisen täytäntöönpano on rekisteröity, kokonaisjakautumisessa jakautuvan lisäeläkelaitoksen varat ja velat sekä osittaisjakautumisessa jakautumissuunnitelmassa jaetut varat ja velat siirtyvät selvitysmenettelyttä vastaanottavalle lisäeläkelaitokselle. Samanaikaisesti perustettava lisäeläkelaitos syntyy ja kokonaisjakautumisessa jakautuva lisäeläkelaitos purkautuu.

Jos kokonaisjakautumisessa ilmaantuu varoja, joita ei ole jaettu jakautumissuunnitelmassa, ne kuuluvat vastaanottavalle lisäeläkelaitokselle samassa suhteessa kuin jakautuvan lisäeläkelaitoksen netto-omaisuus jaetaan 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun jakautumissuunnitelman mukaan, jollei jakautumissuunnitelmassa muuta määrätä.

Jakautumiseen osallistuvat lisäeläkelaitokset vastaavat yhteisvastuullisesti jakautuvan lisäeläkelaitoksen velasta, jota ei ole jaettu jakautumissuunnitelmassa ja joka on syntynyt ennen kuin jakautumisen täytäntöönpano on rekisteröity. Sellaisista jakautuvan lisäeläkelaitoksen veloista, joista toinen lisäeläkelaitos vastaa jakautumissuunnitelman mukaan, lisäeläkelaitoksen vastuun kokonaismäärä on kuitenkin enintään sille jäävän tai siirtyvän netto-omaisuuden arvo.

11 luku. Vakuutuskannan luovuttaminen, vapaaehtoinen selvitystila ja purkaminen

1 § Vakuutuskannan luovuttaminen