Valtioneuvoston asetus jätteistä

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään jätelain (646/2011) nojalla:

1 luku. Yleiset säännökset

1 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) jäteöljyllä kokonaan tai osittain mineraaliöljystä tai synteettisestä öljystä koostuvaa, alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa soveltumatonta voiteluainetta tai teollisuusöljyä;

2) öljyjätteellä jäteöljyä tai muuta öljyä sisältävää jätettä;

3) yhdyskuntajätevesilietteellä yhdyskuntien jäteveden tai muun laadultaan siihen rinnastettavan jäteveden puhdistamossa syntyvää lietettä, ei kuitenkaan saostus- ja umpisäiliölietettä;

4) taajamalla rakennusryhmää, jossa on vähintään 200 asukasta ja jossa rakennusten välinen etäisyys on yleensä enintään 200 metriä.

2 § Jätteen hyödyntämis- ja loppukäsittelytoimet

Tämän asetuksen liitteessä 1 on luettelo toimista, jotka ovat jätteen hyödyntämistä, ja liitteessä 2 toimista, jotka ovat loppukäsittelyä.

3 § Jätteen vaaraominaisuudet

Ominaisuuksista, joiden perusteella jäte luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi, säädetään jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY, jäljempänä jätedirektiivi, liitteessä III, sellaisena kuin se on jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY liitteen III korvaamisesta annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1357/2014 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY liitteen III muuttamisesta vaarallisuusominaisuuden HP 14 ”ympäristölle vaarallinen” osalta annetussa neuvoston asetuksessa (EU) 2017/997.

4 § Jäteluettelo ja vaarallinen jäte

Liitteessä 3 säädetään luettelo jätteistä (jäteluettelo) sekä siitä, mitkä jäteluettelossa mainituista jätteistä luokitellaan vaarallisiksi jätteiksi.

5 § Vapaa-ajan asunnossa syntyvä jäte

Jätelain 32 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vapaa-ajan asunnossa syntyvää jätettä on pääasiassa omaan käyttöön tarkoitetuissa kesämökeissä, vuokrattavissa lomamökeissä ja -osakkeissa ja muissa vastaavissa vapaa-ajan asuinrakennuksissa syntyvä jäte. Tällaisena jätteenä ei kuitenkaan pidetä hotellinomaisia palveluja tarjoavassa lomakylässä syntyvää jätettä.

6 § Jätelain soveltaminen puolustusvoimien toimintaan

Jätelakia ei sen 4 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin sovelleta seuraaviin puolustusvoimien toimintoihin:

1) alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen kuuluvien johtokeskusten sekä valvonta- ja viestiasemien toiminnot;

2) teollisuus-, tuotanto-, varikko- ja korjaamotoiminnot;

3) valmiusmateriaalivarastointiin liittyvät toiminnot;

4) sotilasilmailu ja siihen liittyvät toiminnot;

5) alus- ja linnaketoiminnot sekä sotasatamissa suoritettavat toiminnot;

6) koe- ja tutkimustoiminnot;

7) ampuma- ja räjäytystoiminnot;

8) sotilaalliset harjoitus- ja koulutustoiminnot;

9) normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin liittyvät toiminnot.

2 luku. Jätehuollon järjestämistä koskevat yleiset vaatimukset

7 § Jätteen pakkaaminen ja merkitseminen sekä jätteestä annettavat tiedot

Jäte on tarpeen mukaan pakattava, merkittävä ja siitä on annettava tiedot siten, että jätteen säilyttämisestä ja kuljettamisesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle ja että jätteelle voidaan järjestää sen laadun mukainen käsittely.

8 § Vaarallisen jätteen pakkaus

Vaarallisen jätteen pakkauksen on oltava tiivis ja tiiviisti uudelleen suljettava ja sen on kestettävä tavanomaisesta käytöstä, siirtämisestä ja säilytysolosuhteista aiheutuva kuormitus ja rasitus. Pakkauksen ja sulkimen materiaalit eivät saa reagoida vaarallisen jätteen kanssa siten, että jätteestä aiheutuu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Vaarallisen jätteen pakkaus on 1 momentissa säädettyjen vaatimusten mukainen, jos se täyttää aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008, jäljempänä CLP-asetus, 35 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaarallisia aineita tai seoksia sisältäviä pakkauksia koskevat vaatimukset.

9 § Vaarallisen jätteen merkitseminen

Vaarallisen jätteen pakkaukseen on merkittävä jätteen haltijan nimi, jätteen nimi sekä turvallisuuden ja jätehuollon järjestämisen kannalta tarpeelliset tiedot ja varoitukset.

Jos vaarallisella jätteellä on jokin 3 §:ssä mainituissa Euroopan unionin säädöksissä tarkoitetuista vaaraominaisuuksista HP 1–8, 10, 11 tai 14, on pakkaukseen lisäksi merkittävä jätteen pääasiallisia vaaraominaisuuksia aiheuttavat aineet sekä tehtävä CLP-asetuksessa säädetyt varoitusmerkinnät. Jos jäte ei koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan olennaisesti poikkea siitä aineesta, josta jäte on pääosin muodostunut, ja jäte säilytetään aineen alkuperäisessä pakkauksessa, voidaan myös käyttää pakkauksessa ennestään olevia vastaavia merkintöjä täydentämällä niitä 1 momentissa säädetyin tiedoin.

Jos vaarallisen jätteen koostumusta ei voida kohtuudella selvittää, on pakkauksessa oltava suomen- ja ruotsinkielisinä:

1) merkintä ”Vaarallista jätettä, koostumus tuntematon. Farligt avfall, sammansättningen obekant”;

2) CLP-asetuksen mukaiset:

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja merkintöjä ei tarvitse tehdä vaarallisen jätteen pakkaukseen, jota käytetään yksinomaan jätteen kuljettamiseen ja joka on merkitty vaarallisten aineiden kuljettamisesta annettujen säännösten mukaisesti, eikä vaarallisen jätteen pakkaukseen, joka säilytetään turvallisuuden kannalta riittävän hyvin merkityssä vastaanottopaikassa.

10 § Jätteen keräys

Kiinteistön haltijan, kunnan, jätteen haltijan, tuottajan, jakelijan ja muun toimijan on järjestäessään yhdyskuntajätteen ja siihen rinnastettavan jätteen keräyksen huolehdittava siitä, että:

1) jätteen vastaanottopaikkaan on esteetön pääsy ja jäte voidaan turvallisesti kuormata poiskuljetusta varten;

2) vastaanottopaikassa on riittävä määrä kannellisia säiliöitä, maahan upotettavia syväkeräyssäiliöitä, jätelavoja tai muita jäteastioita, jotka soveltuvat kerättäville jätelajeille;

3) jäteastioiden käytöstä ja tyhjennyksestä ei aiheudu loukkaantumisen vaaraa käyttäjälle tai tyhjentäjälle eikä muuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;

4) jäteastian kanteen tai etuseinään kiinnitetään selvästi erottuva merkintä, jossa on tiedot astiaan kerättävästä jätelajista sekä keräyksestä vastaavan yrityksen tai yhteisön yhteystiedot, ja jäteastiaan tai sen välittömään läheisyyteen asetetaan selvästi nähtäville kerättävää jätelajia koskevat lajitteluohjeet;

5) jäteastia tyhjennetään riittävän usein siten, että kertyvä jäte mahtuu astiaan ja astia voidaan aina sulkea eikä jätteestä aiheudu ympäristön likaantumista tai roskaantumista taikka hajua tai muuta hygieenistä haittaa;

6) alueellisilla vastaanottopaikoilla jäteastian täyttymistä seurataan siten, että astioiden tyhjentäminen voidaan tehdä ajoissa ja aiheuttamatta katkoksia jätteen vastaanottoon;

7) jäteastia pidetään kunnossa ja puhdistetaan riittävän usein siten, että keräyksestä ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle; sekalaisen yhdyskuntajätteen jäteastia kuitenkin vähintään kerran vuodessa ja biojäteastia vähintään kaksi kertaa vuodessa;

8) jätteen keräyksen johdosta roskaantunut vastaanottopaikka ja sen ympäristö siivotaan viivytyksettä;

9) vastaanottopaikassa on kerättävän jätteen ominaisuudet huomioon ottaen riittävän tiivis pohja ja tarpeelliset säänkestävät katteet, vesien johtamis- ja käsittelyjärjestelyt ja muut rakenteet keräyksestä johtuvan terveydelle ja ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi;

10) luvaton jätteen toimittaminen vastaanottopaikkaan estetään tarvittaessa rakenteellisin ja muin teknisin keinoin.

Jätettä vastaanottopaikkaan toimittavan on pantava jäte sille varattuun jäteastiaan ja huolehdittava siitä, ettei astia jätteen vuoksi rikkoonnu eikä tarpeettomasti likaannu. Jäte on lajiteltava kiinteistöllä tai alueellisella vastaanottopaikalla järjestetyn erilliskeräyksen mukaisesti.

Vastaanottopaikan järjestäjän ja jätteen kuljettajan on huolehdittava jätteen kuormaamisen ajoittamisesta ja muista kuljetusjärjestelyistä siten, että vastaanottopaikan läheisyydessä asuville ja oleskeleville ei aiheudu melu- tai muuta vastaavaa häiriötä.

Edellä 1–3 momentissa säädettyjä vaatimuksia on soveltuvin osin noudatettava myös muun kuin yhdyskuntajätteen ja siihen rinnastettavan jätteen keräyksessä ja vastaanotossa.

11 § Jätteen kuljetus

Jäte on kuljetettava tiiviissä pakkauksessa tai umpinaisessa kuljetusvälineessä. Jäte voidaan kuljettaa myös peitettynä tai muulla tavoin, jos voidaan varmistua siitä, ettei jätettä pääse ympäristöön kuormauksen tai kuljetuksen aikana eikä jätteestä aiheudu tapaturmavaaraa.

12 § Jätteen pienimuotoinen käsittely kiinteistöllä

Biojätettä, saostus- ja umpisäiliölietettä tai siihen rinnastettavaa muuta jätettä kiinteistöllä pienimuotoisesti käsittelevän on huolehdittava siitä, että:

1) käsittelylaitteisto sijoitetaan ja rakennetaan, ja sen käyttö ja kunnossapito hoidetaan niin, ettei siitä aiheudu roskaantumista eikä haittaa terveydelle tai ympäristölle;

2) käsittelylaitteiston kapasiteetti suunnitellaan ja mitoitetaan siten, että se riittää kiinteistöllä syntyvän jätteen käsittelyyn käsittelyprosessin vaatima aika huomioon ottaen;

3) käsittelylaitteistoon ei sijoiteta jätteitä, joita käsittelyprosessissa ei ole suunniteltu käsiteltäväksi tai jotka haittaavat syntyvän lopputuotteen käyttöä;

4) jätettä käsitellään vain sitä varten suunnitellussa suljetussa laitteistossa, johon haittaeläinten pääsy on estetty ja josta ei pääse valumavesiä maaperään ja joka on talvella käytettäessä tarvittaessa lämpöeristetty;

5) kuivakäymäläjäte, saostus- ja umpisäiliöliete sekä niihin rinnastettava muu ulosteperäinen jäte käsitellään hygieeniseltä laadultaan haitattomaksi kalkkistabiloimalla, kompostoimalla tai muulla vastaavalla menetelmällä; jätettä kompostoitaessa käsittelyajan on oltava vähintään yksi vuosi viimeisen ulosteperäisen jätteen lisäyksen jälkeen ennen kuin kompostia voidaan käyttää kiinteistöllä maanparannusaineena;

6) käsittelyssä syntyvä lopputuote hyödynnetään terveyttä ja ympäristöä vaarantamatta.

Edellä 1 momentin 4 kohtaa ei sovelleta pelkän puutarhajätteen pienimuotoiseen käsittelyyn kiinteistöllä.

Saostus- ja umpisäiliölietteen ja kuivakäymäläjätteen käytöstä maanviljelyssä säädetään lannoitevalmistelaissa (539/2006) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä.

13 § Jätteen käsittelylaitoksen tai -paikan poistaminen käytöstä

Jätteen käsittelylaitos tai -paikka tai sen osa on jätteen vastaanoton lakattua viipymättä saatettava sellaiseen tilaan, ettei siitä käytöstä poistamisen jälkeen aiheudu jätelain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua vaaraa tai haittaa.

Ympäristöluvanvaraisen toiminnan lopettamisen jälkeisistä velvoitteista säädetään lisäksi ympäristönsuojelulain (527/2014) 94 §:ssä. Kaatopaikkojen käytöstä poistamisesta säädetään lisäksi kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (331/2013) ja kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamisesta kaivannaisjätteistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (190/2013).

3 luku. Viranomaiset ja asiantuntijalaitokset sekä niiden tehtävät

14 § Lupa- ja valvontaviraston tehtävät

Lupa- ja valvontaviraston on sen lisäksi, mitä jätelaissa säädetään:

1) huolehdittava ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallentamiensa jätteitä koskevien tietojen laadunvarmistuksesta;

2) kerättävä ja hankittava jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa tietoa tarpeen mukaan eriteltynä alueittain;

3) huolehdittava jätteitä ja jätehuoltoa koskevan koulutuksen, neuvonnan, tiedotuksen ja seurannan järjestämisestä.

15 § Suomen ympäristökeskuksen tehtävät

Suomen ympäristökeskuksen on sen lisäksi, mitä jätelaissa säädetään:

1) tehtävä jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä ja jätehuoltoa koskevaa tutkimusta ja seurantaa sekä järjestettävä näihin liittyvää koulutusta, neuvontaa ja tiedotusta;

2) osallistuttava valtakunnallisen jätesuunnitelman sekä jätelain nojalla annettavien säännösten ja jäteasioita koskevien ohjeiden valmisteluun sekä seurattava valtakunnallisen jätesuunnitelman toimeenpanoa;

3) osallistuttava ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettujen jätteitä koskevien tietojen laadunvarmistuksen kehittämiseen.

16 § Asiantuntijaviranomaiset ja -laitokset

Jätelain 27 §:ssä tarkoitettuja asiantuntijaviranomaisia ja -laitoksia ovat toimialallaan Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ruokavirasto, Tulli sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy.

4 luku. Jätteiden erilliskeräys ja hyödyntäminen

17 § Asumisessa syntyvän biojätteen kiinteistöittäinen erilliskeräys

Kunnan on järjestettävä asumisessa syntyvän muun biojätteen kuin puutarha- tai puistojätteen erilliskeräys vähintään jokaiselta taajamassa sijaitsevalta kiinteistöltä, jossa on viisi tai useampi asuinhuoneisto.

Yli 10 000 asukkaan taajamassa kunnan on järjestettävä 1 momentissa tarkoitettu erilliskeräys jokaiselta kiinteistöltä, jossa on vähintään yksi asuinhuoneisto.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä velvollisuutta ei sovelleta kiinteistöön, jonka biojäte käsitellään pienimuotoisesti jätelain 41 a §:ssä säädetyn mukaisesti.

18 § Asumisessa syntyvän pakkausjätteen kiinteistöittäinen erilliskeräys

Kunnan on järjestettävä jätelain 49 a §:n mukaisesti yhteistoiminnassa pakkausten tuottajayhteisön kanssa asumisessa syntyvän lasi-, metalli- ja muovi- sekä paperi- ja kartonkipakkausjätteen erilliskeräys vähintään jokaiselta taajamassa sijaitsevalta kiinteistöltä, jossa on viisi tai useampi asuinhuoneisto.

19 § Muun asumisessa syntyvän jätteen kiinteistöittäinen erilliskeräys

Kunnan on järjestettävä asumisessa syntyvän muun pienikokoisen metallijätteen kuin 18 §:ssä tarkoitetun pakkausjätteen ja mahdollisuuksien mukaan muun pienikokoisen muovijätteen kuin 18 §:ssä tarkoitetun pakkausjätteen erilliskeräys vähintään jokaiselta taajamassa sijaitsevalta kiinteistöltä, jossa on viisi tai useampi asuinhuoneisto.

20 § Kunnan järjestämä jätteen alueellinen vastaanotto

Kunnan on järjestettävä väestötiheys ja muut paikalliset olot sekä syntyvän jätteen määrä ja laatu huomioon ottaen riittävä määrä alueellisia vastaanottopaikkojavähintään seuraaville asumisessa syntyville jätteille:

1) paperi-, kartonki-, lasi-, metalli-, muovi- ja puujäte, ei kuitenkaan pakkausjäte, 19 §:ssä tarkoitettu pienikokoinen jäte eikä jätelain 48 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu paperituote;

2) puutarhajäte;

3) tekstiilijäte;

4) suurikokoiset käytöstä poistetut esineet;

5) vaarallinen jäte eriteltynä jätelajeittain.

Kunnan on lisäksi järjestettävä riittävä määrä alueellisia vastaanottopaikkoja seuraaville jätteille:

1) 1 momentin tai 26 §:ssä säädetyn mukaisesti lajiteltu sekä sekalainen kotitalouksien pienimuotoisissa itse tehtävissä rakennus- ja purkutoiminnoissa syntyvä jäte;

2) jätelain 32 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu maa- ja metsätaloudessa syntyvä vaarallinen jäte eriteltynä jätelajeittain.

21 § Muun kuin asumisessa syntyvän jätteen erilliskeräys

Jätteen haltijan on järjestettävä jokaiselta taajamassa tai asema- tai yleiskaavoitetulla palvelu-, matkailu- tai työpaikka-alueella sijaitsevalta kiinteistöltä yhdyskuntajätteen erilliskeräys vähintään seuraavasti:

1) muu biojäte kuin puutarha- tai puistojäte, jos sitä syntyy viikossa vähintään kymmenen kilogrammaa ja sitä ei käsitellä kiinteistöllä pienimuotoisesti siten kuin 12 §:ssä säädetään;

2) muovipakkausjäte sekä paperi- ja kartonkipakkausjäte, jos sitä syntyy viikossa vähintään viisi kilogrammaa;

3) lasipakkausjäte, jos sitä syntyy viikossa vähintään kaksi kilogrammaa;

4) metallipakkausjäte ja muu pienikokoinen metallijäte, jos niitä syntyy viikossa yhteensä vähintään kaksi kilogrammaa;

5) mahdollisuuksien mukaan muu kuin 2−4 kohdassa tarkoitettu muovi-, paperi-, kartonki-, lasi- ja metallijäte, puutarha- ja puistojäte, tekstiilijäte ja suurikokoiset käytöstä poistetut esineet.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu erilliskeräys voidaan järjestää yhteisesti samassa kiinteistössä olevien jätteen haltijoiden kesken.

Edellä 1 momentin 2−4 kohdassa tarkoitetusta tiettyä materiaalia olevasta jätteestä on tarvittaessa lajiteltava erikseen tasalaatuinen huomattavan suurina määrinä syntyvä jäte, jos näin järjestettävällä erilliskeräyksellä saavutetaan kierrätyksen edistämisen ja muutoin etusijajärjestyksen toimeenpanon kannalta paras lopputulos.

Kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän 1 momentissa tarkoitetun jätteen erilliskeräyksen järjestää jätelain 32 §:ssä säädetyn mukaisesti kunta.

Jätteen haltijan on noudatettava edellä tässä pykälässä tarkoitettuja vaatimuksia myös muun jätteen kuin yhdyskuntajätteen erilliskeräyksessä.

22 § Yhdyskuntajätteen erilliskeräystä ja alueellista vastaanottoa koskevat erityiset säännökset

Edellä 17–21 §:n mukaisesti erilliskerätty jäte on toimitettava käsittelyyn, jossa mahdollisimman suuri osa siitä valmistellaan mahdollisimman korkealaatuiseen uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen.

Pakkausjäte on mahdollisuuksien mukaan kerättävä yhdessä muun samaa materiaalia olevan jätteen kanssa. Tällöin on tarvittaessa yhdessä tuottajan kanssa varmistettava, että yhteiskeräys ei johda jätteen laadun heikkenemiseen tai muulla tavoin vähennä mahdollisuuksia jätteen uudelleenkäytön valmisteluun tai kierrätykseen.

23 § Yhdyskuntajätteen uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevat tavoitteet

Tavoitteena on, että yhdyskuntajätteestä valmistellaan uudelleenkäyttöön ja kierrätetään valtakunnallisesti kalenterivuosittain vähintään:

1) 55 painoprosenttia viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2025;

2) 60 painoprosenttia viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2030;

3) 65 painoprosenttia viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2035.

24 § Yhdyskuntajätteen uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden laskenta