Valtioneuvoston asetus eläinten hyvinvointikorvauksesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain (1333/2022) nojalla:

1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115, jäljempänä suunnitelma-asetus, 70 artiklan mukaisesta eläinten hyvinvointikorvauksesta ja sen toimeenpanosta. Eläinten hyvinvointikorvaus on osa Euroopan komission hyväksymää Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaa vuosille 2023–2027. Eläinten hyvinvointikorvausta voidaan myöntää ja maksaa strategiasuunnitelman voimassaoloaikana valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa.

2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) naudalla maidon, lihan tai muiden elintarvikkeiden tai vuodan tuottamiseksi taikka muuta vastaavaa tarkoitusta varten pidettävää nautaeläintä lukuun ottamatta Belgian Blue -rotuisia nautoja ja vesipuhveleita;

2) vasikalla alle kuuden kuukauden ikäistä nautaa;

3) sialla lihan tai muiden elintarvikkeiden tuottamiseksi tai siitoskäyttöä taikka muuta tarkoitusta varten pidettävää sikaa, ei kuitenkaan villisikaa eikä lemmikkieläimenä pidettävää minisikaa;

4) lihasialla lihantuotantoon tarkoitettua yli kolmen kuukauden mutta alle kahdeksan kuukauden ikäistä sikaa;

5) emakolla eläinyksiköistä eräissä maaseudun kehittämisen korvauksissa ja kansallisissa maa- ja puutarhatalouden tuissa annetun valtioneuvoston asetuksen (1378/2022) 2 §:n 15 kohdassa tarkoitettua sikaa;

6) ensikolla vähintään kahdeksan kuukauden ikäistä sikaa sen ensimmäisestä tiineytyksestä porsimiseen;

7) siipikarjalla munivia kanoja ja näiden emoja sekä lihantuotantoon kasvatettavia broilereita ja kalkkunoita;

8) munivalla kanalla vähintään 16 viikon ikäistä kanaa, jonka munantuotanto käytetään kulutukseen tai poikasten tuotantoon;

9) broilerilla lihantuotantoa varten jalostettua noin 40 vuorokauden iässä teurastettavaa kananpoikaa sekä luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/848 mukaisesti harjoitettavassa tuotannossa yli 81 vuorokauden iässä teurastettavaa kananpoikaa;

10) karitsalla vähintään kahden kuukauden ja enintään 12 kuukauden ikäistä lammasta;

11) pässillä yli 12 kuukauden ikäistä urospuolista lammasta;

12) vuohipukilla yli 12 kuukauden ikäistä urospuolista vuohta, ei kuitenkaan kääpiövuohta;

13) karitsakamarilla rajattua aluetta, jonne kaikki karitsat mahtuvat samanaikaisesti ja jossa on karitsoille sopiva rehustus.

3 § Sitoumuskausi

Eläinten hyvinvointikorvausta koskeva hyvinvointisitoumus alkaa sitoutumisvuoden tammikuun 1 päivänä ja päättyy joulukuun 31 päivänä.

4 § Hyvinvointisitoumukseen valittavat eläinlajikohtaiset toimenpiteet

Viljelijä voi valita nautatilalla seuraavia toimenpiteitä:

1) nautojen hyvinvointisuunnitelma;

2) nautojen poikima-, hoito- ja sairaskarsinat;

3) vasikoiden olosuhteiden parantaminen;

4) urospuolisten nautojen olosuhteiden parantaminen;

5) nuorkarjan laidunnus;

6) emo- ja lypsylehmien laidunnus;

7) nautojen ulkoilu.

Viljelijä voi valita sikatilalla seuraavia toimenpiteitä:

1) sikojen hyvinvointisuunnitelma;

2) vapaaporsitus;

3) parannetut porsimisolosuhteet;

4) emakoiden ja ensikoiden olosuhteiden parantaminen;

5) vieroitettujen porsaiden olosuhteiden parantaminen;

6) lihasikojen olosuhteiden parantaminen.

Viljelijä voi valita lammas- ja vuohitilalla seuraavia toimenpiteitä:

1) lampaiden ja vuohien hyvinvointisuunnitelma;

2) lampaiden ja vuohien olosuhteiden parantaminen;

3) lampaiden ja vuohien laidunnus.

Viljelijä voi valita siipikarjatilalla seuraavia toimenpiteitä:

1) siipikarjan hyvinvointisuunnitelma;

2) siipikarjan olosuhteiden parantaminen.

5 § Toimenpiteiden valinta

Viljelijä voi valita eläinlajikohtaisia toimenpiteitä vuosittain eläinten hyvinvointikorvausta hakiessaan. Viljelijä voi sitoutua toteuttamaan toimenpiteitä yhden tai usean eläinlajin osalta. Kunkin eläinlajin osalta on valittava vähintään kyseisen eläinlajin hyvinvointisuunnitelmaa koskeva toimenpide. Viljelijä voi valita eläinlajikohtaisen toimenpiteen, jos toimenpide soveltuu maatilan tuotantorakenteeseen sekä sen teknisiin järjestelyihin. Viljelijän on toteutettava toimenpidettä sen eläinlajin tai eläinryhmän tuotantoeläinten osalta, jotka ovat toimenpiteen kohteena ja viljelijän hallinnassa.

Jos viljelijä valitsee 4 §:n 1 momentin 7 kohdassa ja 5 tai 6 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet, hänen on noudatettava kummankin toimenpiteen ehtoja.

6 § Rajoitukset toimenpiteitä valittaessa

Viljelijä ei voi valita 4 §:n 1 momentin 5–7 kohdassa eikä 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sellaisen eläinlajin osalta, josta hän on antanut sitoumuksen luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta. Jos viljelijä on valinnut jonkin edellä mainituista toimenpiteistä sellaisen eläinlajin osalta, josta hän antaa sitoumuksen luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, viljelijän on luovuttava valitsemastaan toimenpiteestä.

Viljelijä ei voi valita 4 §:n 1 momentin 5–7 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, jos maatilalla on vain läpi vuoden ulkona kasvatettavia biisoneja taikka Galloway-, Texas Longhorn- tai Ylämaankarja-rotuisia nautoja.

Jos viljelijä on valinnut 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, poikinutta lypsylehmää ja emolehmää saa pitää erillisessä vähintään yhdeksän neliömetrin karsinassa tai muussa vastaavassa tilassa vain väliaikaisesti.

Viljelijä voi valita 4 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä vain toisen.

Viljelijä ei voi valita 4 §:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimenpidettä, jos maatilalla on tuotantoa virikehäkeissä.

7 § Eläinten hyvinvointikorvauksen maksamisen edellytyksenä olevan eläinmäärän laskeminen

Eläinten hyvinvointikorvauksen maksamisen edellytyksenä olevaa eläinyksikkömäärää laskettaessa maatilan keskimääräinen eläinmäärä kalenterivuoden aikana otetaan huomioon eläinyksiköistä eräissä maaseudun kehittämisen korvauksissa ja kansallisissa maa- ja puutarhatalouden tuissa annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä säädetyllä tavalla.

Viljelijän on ilmoitettava tukihakemuksessa korvausta hakiessaan sikojen ja siipikarjan osalta keskimääräinen eläinmäärä, josta hän hakee korvausta. Jos on kyse 4 §:n 2 momentin 6 kohdassa ja 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, korvausta haettaessa on ilmoitettava sitoumusvuoden aikana teurastettavien eläinten kokonaismäärä. Jos korvausta on haettu sioista tai siipikarjasta, viljelijän on ilmoitettava toteutunut eläinmäärä viimeistään Ruokaviraston määräämänä ajankohtana. Jos on kyse 4 §:n 2 momentin 6 kohdassa ja 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, viljelijän on toimitettava myös puolivuosittaiset teurasraportit.

Jos 4 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua toimenpidettä toteutetaan vain osan maatilan emakoiden ja ensikoiden osalta, eläinmäärää laskettaessa otetaan huomioon vain sellaiset toimenpiteen toteuttamiseen käytettävät porsituskarsinat, joissa emakot ja ensikot voivat porsia vapaasti. Eläinmäärä lasketaan siten, että yksi edellä mainittu porsituskarsina vastaa kahta eläinyksikköä.

8 § Eläinten hyvinvointikorvauksen myöntämisen yleiset edellytykset

Eläinten hyvinvointikorvaus voidaan myöntää eläimestä, joka on tunnistettu ja rekisteröity sitoumuskauden alusta asti tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 102 ja 117 artiklassa sekä IV osan I osaston 2 luvun 1 jaksossa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 22 ja 23 artiklassa, III osan I osaston 1 ja 2 luvussa, II osaston 1 ja 2 luvussa sekä III osaston 1 ja 2 luvussa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 soveltamissäännöistä tiettyjen pidettävien maaeläinten jäljitettävyyden osalta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/520 3 ja 13–15 artiklassa säädetyn mukaisesti sekä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) mukaisesti. Täyden korvauksen myöntämisen edellytyksenä on, että tilan kaikki kalenterivuoden aikana tukikelpoiset ja mahdollisesti tukikelpoiset naudat, lampaat ja vuohet on tunnistettu ja rekisteröity edellä mainittujen säädösten mukaisesti ja että eläimet ovat ilmoitetussa pitopaikassa. Pitopaikan toimijan on noudatettava tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 102 ja 117 artiklassa säädettyä kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteita.

Kunkin eläinlajin osalta on toteutettava kyseisen eläinlajin hyvinvointisuunnitelmaa koskevaa toimenpidettä, jotta muista kyseistä eläinlajia koskevista toimenpiteistä voidaan myöntää eläinten hyvinvointikorvausta.

9 § Eläinlajikohtaisten toimenpiteiden vähimmäisvaatimukset

Eläinten hyvinvointikorvauksen eläinlajikohtaisten toimenpiteiden vähimmäisvaatimuksena on eläinsuojelulain (247/1996) 4 ja 5 §: ssä säädetyn noudattaminen.

Nautatilalla on noudatettava 1 momentissa säädetyn lisäksi nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (592/2010) 6 §:n 3 ja 4 momentissa, 10 §:ssä ja 13 §:n 2 momentissa säädettyä.

Sikatilalla on noudatettava 1 momentissa säädetyn lisäksi sikojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (629/2012) 12 §:ssä ja 15 §:n 3 ja 4 momentissa säädettyä.

Lammas- ja vuohitilalla on noudatettava 1 momentissa säädetyn lisäksi lampaiden suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (587/2010) 8 §:ssä ja 12 §:n 4 momentissa sekä vuohien suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (589/2010) 8 §:ssä sekä 11 §:n 4 momentissa säädettyä.

Siipikarjatilalla on noudatettava 1 momentissa säädetyn lisäksi kanojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (673/2010) 6 §:ssä sekä 9 §:n 2 ja 3 momentissa, broilereiden suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (375/2011) 7 §:ssä ja 10 §:n 2 ja 5 momentissa sekä kalkkunoiden suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (677/2010) 7 §:ssä sekä 10 §:n 1 ja 3 momentissa säädettyä.

10 § Nautojen hyvinvointisuunnitelma

Nautojen hyvinvointisuunnitelmaa koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien nautojen osalta. Viljelijällä on oltava kokonaisvaltainen nautojen hyvinvointisuunnitelma sitoumuskauden alusta lähtien. Hyvinvointisuunnitelma on vuosittainen toiminnan hallinta- ja kehittämissuunnitelma, jonka tulee sisältää tilakohtaisia toimia nautojen hyvinvoinnista, terveydenhoidosta ja bioturvallisuudesta. Hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattava maatilan olosuhteet ja tuotantotapa huomioon ottaen:

1) pitopaikan olosuhteet;

2) varautuminen häiriötilanteisiin;

3) tuotannon toteuttaminen;

4) eläinryhmäkohtainen voimassa oleva ruokintasuunnitelma ja rehuanalyysi sekä ilmastoystävällisen ruokinnan toteuttaminen;

5) tautisuojaus;

6) hyvinvoinnin parantaminen;

7) mahdolliset havainnot ja kehittämistarpeet.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 9 §:n 1 momentissa ja 11 §:ssä sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 1 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa säädettyä.

11 § Nautojen poikima-, hoito- ja sairaskarsinat

Nautojen poikima-, hoito- ja sairaskarsinoita koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien nautojen osalta. Jokaista alkavaa poikimatonta 50 naudan ryhmää kohti on oltava vähintään yksi kiinteä tai osista koottavissa oleva erillinen karsina tai muu vastaava tila sairastunutta, hoidettavaa tai poikivaa nautaa varten. Ryhmä- tai yksilökarsinassa alle 12 kuukauden ikäisillä naudoilla on oltava tilaa vähintään kuusi neliömetriä eläintä kohden ja yli 12 kuukauden ikäisillä naudoilla tilaa on oltava vähintään yhdeksän neliömetriä eläintä kohden.

Poikineilla lypsylehmillä ja emolehmillä on oltava jokaista alkavaa 20 eläimen ryhmää kohden vähintään yksi kiinteä tai osista koottavissa oleva erillinen karsina tai muu vastaava tila sairastunutta, hoidettavaa tai poikivaa eläintä varten. Ryhmä- tai yksilökarsinassa pinta-alan on oltava vähintään yhdeksän neliömetriä eläintä kohden. Lypsylehmien koneellinen lypsäminen on oltava mahdollista.

Ryhmäkarsinoissa eläinten erilleen aitaamiseen on varauduttava. Makuualueen on oltava

kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä. Yli kuuden kuukauden ikäisillä naudoilla voidaan käyttää myös rakolattiakarsinoita, jos niissä on makuualueella rakolattiapehmikkeitä, kumitettuja palkkeja tai muita vastaavia lattiaa pehmentäviä rakenteita.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 1 ja 4 momentissa sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentissa ja 11 §:ssä säädettyä.

12 § Vasikoiden olosuhteiden parantaminen

Vasikoiden olosuhteiden parantamista koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien alle kuuden kuukauden ikäisten nautojen osalta. Vasikoilla on oltava runsaasti kuivitettu, kiinteäpohjainen ja pehmeä makuualue. Vähintään kuukauden ikäisiä vieroitettuja vasikoita on pidettävä ryhmäkarsinoissa, jos ryhmästä erottamiseen ei ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Ryhmäkarsinassa on oltava tilaa 2,25 neliömetriä vasikkaa kohden. Jos vasikka on emän kanssa, tilaa on oltava kymmenen neliömetriä. Tähän pinta-alaan saa sisältyä makuualat ja vasikoiden vasikkapiilot sekä lantakäytävät.

Maatilalla on oltava vasikalle pakastettua ternimaitoa tai ternimaitokorviketta. Ternimaidon laatu on mitattava ennen pakastamista. Pakastetun ternimaidon laadusta on pidettävä kirjaa. Vasikan on saatava maito tai maitojuoma imemällä nisästä tai tutista koko juottokauden ajan.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 1 ja 4 momentissa sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä ja 12 §:n 3 momentissa säädettyä.

13 § Urospuolisten nautojen olosuhteiden parantaminen

Urospuolisten nautojen olosuhteiden parantamista koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien vähintään kuuden kuukauden ja enintään 18 kuukauden ikäisten urospuolisten nautojen osalta. Jokaista edellä mainittua nautaa kohden pinta-alaa on oltava lämminkasvattamossa vähintään 3,5 neliömetriä ja kylmäkasvattamossa vähintään 5,5 neliömetriä. Makuualuetta on oltava vähintään puolet eläinkohtaisesta vähimmäispinta-alasta. Makuualue on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä tai rakolattiakarsinoissa makuualueella on käytettävä rakolattiapehmikkeitä, kumitettuja palkkeja tai muita vastaavia lattiaa pehmentäviä rakenteita.

Urospuolista nautaa ei saa pitää kytkettynä ellei tilapäinen, perusteltu ja hyväksyttävä syy sitä edellytä. Eri sukupuolta olevia yli kahdeksan kuukauden ikäisiä nautoja, lukuun ottamatta siitossonneja, ei saa pitää samassa karsinassa. Jos on kyse ylämaankarjasta, edellä mainittu ikäraja on kymmenen kuukautta.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 1 ja 4 momentissa, 4 §:n 1 momentissa ja 8 §:ssä sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentissa säädettyä.

14 § Nuorkarjan laidunnus

Nuorkarjan laidunnusta koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien vähintään kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden ikäisten naaraspuolisten nautojen osalta. Edellä mainitut naudat on päästettävä laitumelle vähintään 90 päivänä. Laidunnuksesta on pidettävä kirjaa.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n 1 momentissa säädettyä.

15 § Emo- ja lypsylehmien laidunnus

Emo- ja lypsylehmien laidunnusta koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien yli kahden vuoden ikäisten naaraspuolisten nautojen osalta. Edellä mainitut naudat on päästettävä laitumelle vähintään 90 päivänä. Laidunnuksesta on pidettävä kirjaa.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n 1 momentissa säädettyä.

16 § Nautojen ulkoilu

Nautojen ulkoilua koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien vähintään kuuden kuukauden ikäisten nautojen osalta. Edellä mainitut naudat on päästettävä ulkoilemaan vähintään 120 päivän aikana. Ulkoilusta on pidettävä kirjaa.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n 1 momentissa säädettyä.

17 § Sikojen hyvinvointisuunnitelma

Sikojen hyvinvointisuunnitelmaa koskevaa toimenpidettä on toteutettava maatilan kaikkien sikojen osalta. Viljelijällä on oltava kokonaisvaltainen sikojen hyvinvointisuunnitelma sitoumuskauden alusta lähtien. Hyvinvointisuunnitelma on vuosittainen toiminnan hallinta- ja kehittämissuunnitelma, jonka tulee sisältää tilakohtaisia toimia sikojen hyvinvoinnista, terveydenhoidosta ja bioturvallisuudesta. Hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattava maatilan olosuhteet ja tuotantotapa huomioon ottaen:

1) pitopaikan olosuhteet;

2) varautuminen häiriötilanteisiin;

3) tuotannon toteuttaminen;

4) eläinryhmäkohtainen voimassa oleva ruokintasuunnitelma ja rehuanalyysi sekä muu ruokinnan toteuttaminen;

5) tautisuojaus;

6) hyvinvoinnin parantaminen;

7) mahdolliset havainnot ja kehittämistarpeet.

Toimenpiteen vähimmäistasona on noudatettava eläinsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentissa sekä sikojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentissa ja 15 §:n 1 momentissa säädettyä.

18 § Vapaaporsitus