Kirkkojärjestys

Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti säädetään kirkkolain (652/2023) 1 luvun 1 §:n 2–4 momentin ja 2 §:n 1 momentin nojalla:

1 luku. Yleiset säännökset

1 § Kirkon tunnustus

Suomen evankelis-luterilainen kirkko (kirkko) tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.

Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

2 § Kirkon jäseneksi ottaminen

Kirkon jäseneksi otetaan asianomaisen tai hänen vanhempansa tai huoltajansa hakemuksesta:

1) lapsi pyhässä kasteessa tai aikaisemmin oikein toimitetun kasteen perusteella;

2) rippikoulun käynyt kirkkoon aikaisemmin kuulunut henkilö, joka ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa;

3) toiseen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja myös muuhun kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa tehdyn sopimuksen kirkon jäseneksi tulemisesta;

4) muu 15 vuotta täyttänyt henkilö siten, että hän tarpeellisen opetuksen jälkeen saa kasteen tai, jos hänet on oikein kastettu, tunnustaa kirkon uskon.

Kirkkoherra päättää jäseneksi ottamisesta. Jos hän ei hyväksy hakemusta, hänen on siirrettävä asia kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston ratkaistavaksi.

Henkilö, joka on otettu kirkon jäseneksi 1 momentin 2–4 kohdan mukaisesti, katsotaan rippikoulun käyneeksi ja konfirmoiduksi.

3 § Kirkon jäsenen osallistuminen seurakunnan toimintaan

Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan muusta toiminnasta kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti.

Muun kristillisen kirkon tai kristillisen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan muusta toiminnasta, toimia kummina sekä saarnata jumalanpalveluksessa ja avustaa ehtoollisen jakamisessa samoin perustein kuin kirkon jäsenellä, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa asiasta tehdyn sopimuksen.

Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista. Lisäksi hänen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.

4 § Kirkollisten juhlapäivien määräytyminen

Kirkkolain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettujen kirkollisten juhlapäivien aika määräytyy niin kuin läntisessä kristikunnassa vanhastaan on ollut tapana. Kuitenkin juhannuspäivää vietetään kesäkuun 19 päivää seuraavana lauantaina ja pyhäinpäivää lokakuun 30 päivää seuraavana lauantaina.

2 luku. Kirkon hallinnollinen jako

1 § Aloite seurakuntajaon muuttamiseksi

Aloite seurakuntajaon muuttamiseksi toimitetaan tuomiokapitulille. Aloite on perusteltava ja siihen on liitettävä asian arvioimiseksi tarpeellinen selvitys. Jos aloite koskee seurakunnan jonkin alueen siirtämistä toiseen seurakuntaan, alue on yksilöitävä. Seurakuntaneuvoston aloitteeseen on liitettävä yhteisen kirkkovaltuuston lausunto.

Tuomiokapituli voi hylätä aloitteen heti, jos se on ilmeisen epätarkoituksenmukainen. Jos sama aloite tulee vireille uudelleen vuoden kuluessa hylkäämispäätöksen tekemisestä, se on otettava valmisteltavaksi.

2 § Seurakuntajaon muuttamisen valmistelu

Tuomiokapituli voi määrätä yhden tai useamman selvittäjän valmistelemaan seurakuntajaon muuttamista tai seurakuntayhtymän perustamista, muuttamista taikka lakkauttamista ja tekemään siitä ehdotuksen. Selvittäjällä on oikeus tutkia seurakuntien ja seurakuntayhtymien toimintaa, hallintoa ja taloutta koskevia asiakirjoja sekä saada niiden viranomaisilta apua tehtävänsä suorittamiseen. Selvittäjä antaa tuomiokapitulille ehdotuksensa ja selvityksessä kertyneet asiakirjat.

Tuomiokapitulin on kuultava aloitteesta, selvityksestä ja seurakunnan jäsenen kannanotosta niiden seurakuntien ja seurakuntayhtymien kirkkovaltuustoja, seurakuntaneuvostoja ja yhteisiä kirkkovaltuustoja, joita ehdotettu muutos koskee.

Tuomiokapitulin on tarvittaessa hankittava seurakunnan nimestä Kotimaisten kielten keskuksen lausunto, jos suunniteltu nimi ei ole ollut aiemmin seurakunnan nimenä tai jos nimen asianmukaisuus on muutoin syytä tarkistaa.

Kirkkohallitus voi päättää seurakuntajaon muuttamisesta ilman 2 momentissa tarkoitettuja lausuntoja, jos seurakuntajakoon on kirkkolain 2 luvun 14 §:n 4 momentissa tarkoitetun kuntajaon muutoksen johdosta tehtävä vain vähäinen muutos.

3 § Sopimus seurakunnan osa-alueen hallinnon järjestämisestä

Seurakuntajaon muutoksen ollessa vireillä kirkkovaltuustot tai seurakuntaneuvostot voivat tehdä sopimuksen seurakunnan osa-alueen hallinnon järjestämisestä. Sopimus tulee voimaan samaan aikaan kuin kirkkohallituksen päätös seurakuntajaon muuttamisesta.

4 § Kirkkohallituksen päätös omaisuuden jaosta

Kirkkohallitus päättää omaisuuden jaosta seurakuntajaon muuttamista koskevassa päätöksessä. Kirkkohallitus voi erityisestä syystä jättää omaisuuden jaosta päättämisen tapahtuvaksi myöhemmin ja päättää vain jaon tarpeellisuudesta sekä tarvittaessa jakoperusteista tehtävistä poikkeuksista.

5 § Jakoperuste

Kun seurakunta jaetaan alueellisesti eri seurakunniksi, kukin niistä saa omaisuutta läsnä olevien jäsentensä lukumäärän osoittamassa suhteessa seurakuntajaon voimaantulopäivän tilanteen mukaan.

Kun osa seurakunnan alueesta liitetään toiseen seurakuntaan tai seurakunnan osasta muodostetaan uusi seurakunta, seurakunnan omaisuus, velat ja muut vastaavat sitoumukset jaetaan liitosseurakunnalle tai uudelle seurakunnalle seurakuntajaon voimaantulopäivän tilanteen mukaisten läsnä olevien jäsenten lukumäärän suhteessa.

6 § Poikkeukset jakoperusteista

Jakoperusteista poiketen ja jakoon ottamatta:

1) on jätettävä seurakunnan pääkirkko sekä siihen kuuluvat kirkon käyttöä palvelevat rakennukset irtaimistoineen sekä kirkon yhteydessä oleva hautausmaa sille seurakunnalle, josta alue erotetaan;

2) on annettava sellainen kirkko, kappeli, seurakuntatalo, hautausmaa tai muu kiinteistö tai rakennus, joka pääasiallisesti palvelee tiettyä aluetta, sille seurakunnalle, johon alue tulee kuulumaan.

Jakopäätöksessä voidaan määrätä siirtyvän omaisuuden käytöstä seurakuntien kesken.

Jakoperusteista voidaan poiketa, jos niiden säännönmukaisesta soveltamisesta aiheutuisi jonkin seurakunnan talouden ilmeinen heikentyminen tai muu olennainen haitta. Jakoperusteista voidaan poiketa myös silloin, kun aiemmin toteutettu seurakuntajaon muutos joudutaan purkamaan ja säännönmukaisten jakoperusteiden soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Tällöin on otettava erityisesti huomioon aiemmasta seurakuntajakoa koskevasta päätöksestä kulunut aika sekä asianomaisten seurakuntien taloutta koskevat seikat.

7 § Järjestelytoimikunnan kokoonpano

Tuomiokapituli määrää järjestelytoimikuntaan puheenjohtajaksi uuden tai laajenevan seurakunnan kirkkoherran sekä muut jäsenet ja näille henkilökohtaiset varajäsenet. Jäsenten ja varajäsenten tulee olla vaalikelpoisia seurakuntajaon muutoksen kohteena olevan seurakunnan luottamustoimeen. Järjestelytoimikunnan jäsenmäärä puheenjohtaja mukaan lukien määräytyy seurakuntien läsnä olevien jäsenten lukumäärän perusteella seuraavasti:

Seurakuntien jäsenmäärä	Järjestelytoimikunnan jäsenmäärä
20 000 tai alle	9
20 001–30 000	11
30 001–40 000	13
yli 40 000	15

Järjestelytoimikunta muodostetaan siten, että tuomiokapituli määrää seurakuntien kirkkoneuvostojen tai seurakuntaneuvostojen ehdotusten perusteella jokaisesta seurakunnasta yhden jäsenen ja jakaa muut paikat seurakuntien läsnä olevien jäsenten lukumäärien suhteessa.

8 § Järjestelytoimikunnan tehtävät

Sen lisäksi, mitä kirkkolain 2 luvun 16 §:n 2 momentissa säädetään, järjestelytoimikunnan tehtävänä on:

1) valita seurakunnan vaalilautakunta ja sen puheenjohtaja sekä päättää äänestyspaikoista;

2) valmistella kirkkovaltuuston ensimmäisen kokouksen asiat;

3) hoitaa muut valmistelu- ja täytäntöönpanotehtävät;

4) tehdä henkilöstön siirtämistä ja sijoittamista koskevat päätökset, jollei evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta annetun lain (653/2023) 34 ja 35 §:stä muuta johdu.

9 § Uuden tai laajentuvan seurakunnan hallinnon järjestäminen

Kun seurakuntavaalien tulos on vahvistettu tai kirkkovaltuusto on muodostettu edellisen vaalin tuloksen perusteella, järjestelytoimikunnan puheenjohtajan on viipymättä kutsuttava valtuutetut ensimmäiseen kokoukseen.

Ensimmäisessä kokouksessaan kirkkovaltuusto:

1) hyväksyy seurakunnan hallintosäännön;

2) valitsee jäsenet kirkkoneuvostoon;

3) asettaa toimielimet;

4) päättää virkojen perustamisesta;

5) hyväksyy talousarvion.

Kirkkoneuvosto on heti toimivaltainen. Sen alaisten toimielinten toimikausi alkaa seurakuntajaon muutoksen tultua voimaan.

Seurakuntayhtymään kuuluvan seurakunnan seurakuntaneuvosto järjestää seurakunnan hallinnon soveltaen, mitä tässä pykälässä säädetään kirkkovaltuustosta.

10 § Selvittäjän ja järjestelytoimikunnan kustannukset

Tuomiokapituli päättää selvittäjän ja järjestelytoimikunnan toiminnasta aiheutuneiden kustannusten jakamisesta seurakuntien kesken.

3 luku. Seurakunta ja seurakuntayhtymä

1 § Kirkolliset kirjat ja saarna

Jumalanpalveluksessa ja kirkollisissa toimituksissa on noudatettava kirkkokäsikirjaa ja muita kirkolliskokouksen hyväksymiä kirkollisia kirjoja.

Saarna on pidettävä kirkkokäsikirjan määräämistä teksteistä, ja sen on oltava kirkon tunnustuksen mukainen. Saarna ei saa sisältää kiihotusta tai sopimatonta viittausta henkilöön.

Kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.

2 § Pääjumalanpalvelus ja muut jumalanpalvelukset

Jumalanpalvelus on kaikille avoin.

Pääjumalanpalvelus pidetään sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä seurakunnan kirkossa. Jos seurakunnalla on useita kirkkoja, se pidetään kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston päättämässä kirkossa tai kirkoissa. Pääjumalanpalvelus voidaan pitää myös muualla kuin kirkossa.

Itsenäisyyspäivänä ja valtiollisten tilaisuuksien yhteydessä jumalanpalvelus pidetään niin kuin siitä erityisiä tilaisuuksia varten määrätään.

Muita jumalanpalveluksia pidetään tarpeen mukaan.

3 § Pääjumalanpalveluksen alkamisaika

Pääjumalanpalvelus aloitetaan kello 10. Kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto voi perustellusta syystä päättää, että pääjumalanpalvelus aloitetaan säännöllisesti muuhun kellonaikaan. Kirkkoherra voi yksittäistapauksessa päättää pääjumalanpalveluksen alkamisesta muuhun aikaan.

Jos kahdella samaan seurakuntayhtymään kuuluvalla seurakunnalla on yhteinen kirkko, yhteinen kirkkoneuvosto päättää pääjumalanpalvelusten aloittamisajoista.

4 § Jumalanpalveluksen toimittaja

Jumalanpalveluksen toimittaa seurakunnan pappi. Kirkkoherran suostumuksella tai lääninrovastin määräyksestä sen voi toimittaa myös muu pappi.

Jos pappi on estynyt toimittamasta jumalanpalvelusta, tulee jonkun paikalla olevista seurakunnan viranhaltijoista tai työntekijöistä taikka kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston jäsenistä menetellä siten kuin kirkkokäsikirjassa määrätään.

Kirkkoherra voi yksittäistapauksessa kutsua kirkon konfirmoidun ja kristillisestä vakaumuksesta tunnetun jäsenen tai muun kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön papin saarnaamaan jumalanpalveluksessa.

5 § Kolehti

Jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa ja seurakunnallisissa tilaisuuksissa voidaan kerätä kolehti kirkon ja seurakunnan toiminnan sekä niiden tehtävää vastaavien tarkoitusten tukemiseksi.

Kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto hyväksyy suunnitelman jumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista ottaen huomioon kirkkohallituksen päätöksen seurakunnan pääjumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista.

6 § Herran pyhä ehtoollinen

Ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa.

Ehtoollista saa viettää kirkossa, seurakunnan siunauskappelissa ja kappelissa. Ehtoollista saa viettää myös muussa paikassa, jonka tuomiokapituli on kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston esityksestä hyväksynyt tähän tarkoitukseen.

Ehtoollista saa tilapäisesti viettää kirkkoherran valvonnassa myös muualla. Puolustusvoimien kirkollisessa työssä saa kenttäpiispan valvonnassa viettää ehtoollista kirkon tai 2 momentin mukaisesti hyväksytyn paikan ulkopuolella.

Yksittäiselle henkilölle voidaan tarvittaessa jakaa ehtoollista kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla myös muualla kuin jumalanpalveluksessa.

7 § Oikeus osallistua ehtoolliseen

Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen.

Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempansa, huoltajansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun jäsenen kanssa. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa.

Piispainkokous määrää, millä edellytyksillä muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi yksittäistapauksessa osallistua ehtoolliseen.

Ehtoollinen voidaan pyynnöstä antaa myös muulle henkilölle kuin kirkon jäsenelle, jos hän on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen.

8 § Ehtoollisen toimittaja

Ehtoollisen toimittaa pappi. Lehtori voi avustaa ehtoollisen jakamisessa ja jakaa ehtoollista 6 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

Kirkkoherra voi myöntää kirkon konfirmoidulle, kristillisestä vakaumuksesta tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa. Puolustusvoimien kirkollisessa työssä kenttäpiispa päättää oikeudesta avustaa ehtoollisen jakamisessa.

Jos joku on kuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilassa ja hän haluaa ehtoollista, saa jokainen kristitty antaa hänelle ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa.

9 § Pyhä kaste

Kirkon jäsenen tulee saattaa lapsensa kastettavaksi ilman tarpeetonta viivytystä. Jos lapsen kastaminen viivästyy, kirkkoherran asiana on muistuttaa siitä lapsen vanhempia tai huoltajia.

Kasteen toimittaa pappi kirkossa tai muualla sen mukaan kuin pappi ja lapsen huoltajat siitä sopivat. Vähintään kahden kummin tai muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa. Kun kaste on toimitettu, kastetun puolesta rukoillaan sunnuntaina pääjumalanpalveluksessa. Kastetun nimi voidaan mainita rukouksen yhteydessä kastetun tai hänen huoltajiensa suostumuksella.

Oikea kaste on kristillisessä kirkossa tai kristillisessä uskonnollisessa yhdyskunnassa toimitettu kaste, joka on toimitettu vettä käyttäen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Oikein kastettua ei saa kastaa uudelleen.

10 § Hätäkaste

Kirkon jäsenen tulee kastaa lapsi tai kastamaton aikuinen vettä käyttäen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jos tämän pelätään kuolevan eikä pappia ole heti saatavilla toimittamaan kastetta. Hätäkasteen voi toimittaa myös muu kristitty.

Hätäkasteesta on viipymättä ilmoitettava seurakuntaan. Hätäkaste vahvistetaan kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla.

11 § Kummit

Kastettavalla tulee olla ainakin yksi kummi, joka on konfirmoitu, evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäsen. Kummina voi lisäksi olla evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai kristilliseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö.

Kastetulle kirkon jäsenelle voidaan pyynnöstä kasteen jälkeen lisätä enintään kaksi kummia. Päätöksen kummin lisäämisestä tekee lapsen huoltajien tai aikuisen kastetun omasta hakemuksesta sen seurakunnan kirkkoherra, jonka jäsen kastettu on. Kummin lisääminen on merkittävä jäsenrekisteriin.

12 § Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen

Avioliittoon vihkimisen toimittaa pappi kirkossa tai muualla sen mukaan kuin vihittävät siitä papin kanssa sopivat.

Vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Avioliittoon vihkiminen voidaan toimittaa myös, jos toinen vihittävistä ei ole kirkon jäsen mutta kuuluu muuhun kristilliseen kirkkoon tai kristilliseen uskontokuntaan.

Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.

Sunnuntaina pääjumalanpalveluksessa rukoillaan niiden puolesta, joiden avioliittoaikomus tai solmittu avioliitto kuulutetaan seurakunnalle. Kuulutus edellyttää kihlakumppaneiden tai aviopuolisoiden suostumusta.

13 § Hautaan siunaaminen

Hautaan siunaamisen toimittaa pappi kirkossa tai siunauskappelissa, kappelissa, haudalla taikka vainajan kotona sen mukaan kuin hautauksesta huolehtivat henkilöt siitä papin kanssa sopivat.

Poikkeustapauksessa kirkon jäsenen hautaan siunaamisen voi toimittaa muunkin kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön pappi, jos se perustuu henkilön eläessään selvästi ilmaisemaan tahtoon ja siitä sovitaan seurakunnan kirkkoherran kanssa.

Seurakunnan jäsenen kuolemasta ilmoitetaan sunnuntaina pääjumalanpalveluksessa siten kuin kirkkokäsikirjassa määrätään.

14 § Kirkkoon kuulumattoman henkilön hautaan siunaaminen

Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos henkilö eläessään on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa tiedon nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

15 § Kirkollisen toimituksen toimittaja

Seurakunnan jäsenellä on oikeus saada omasta seurakunnastaan kirkollista toimitusta toimittamaan toivomansa pappi, jollei perusteltu syy sitä estä.

Pappi on velvollinen toimittamaan kirkollisen toimituksen seurakuntansa alueella myös toisen seurakunnan jäsenelle.

Pappi saa toimittaa kirkollisen toimituksen myös toisen seurakunnan alueella, jos sitä häneltä pyydetään.

Papin on annettava pyynnöstä todistus kirkollisesta toimituksesta asianomaiselle.

16 § Palkkio kirkollisesta toimituksesta

Kirkollisesta toimituksesta ei saa ottaa palkkiota.

Seurakunta voi kuitenkin maksaa palkkion papille, lehtorille ja kanttorille, jonka se on pyytänyt toimittamaan kirkollisen toimituksen seurakunnan puolesta.

17 § Kristillinen kasvatus ja opetus

Jokaisella kastetulla lapsella on oikeus saada kristillistä kasvatusta ja kirkon yhteisen uskon opetusta. Kristillisen kasvatuksen ja opetuksen antaminen on vanhempien ja huoltajien tehtävä. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä tehtävässä.

18 § Seurakunnan kasvatusvastuu

Seurakunnan tulee huolehtia eri-ikäisten jäsentensä kristillisestä kasvatuksesta ja hengellisen elämän hoitamisesta sekä tarjota mahdollisuus näihin myös niille, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä.