Valtioneuvoston asetus eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain (1332/2022) 5 §:n 2 momentin ja 6 §:n 2 momentin, eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain (1333/2022) ja maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 9 §:n 3 momentin, 10 §:n 6 momentin ja 10 e §:n 3 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä ovat maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 9 §:n 3 momentti laissa 1335/2022 ja 10 e §:n 3 momentti laissa 1357/2014:

1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään tuen myöntämisen yleisistä edellytyksistä seuraavien maatalouden pinta-alaperusteisten tukien osalta:

1) jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115, jäljempänä suunnitelma-asetus, 16 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa sekä 69 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut tuet;

2) maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 9 §:ssä tarkoitetut kasvintuotannon tuet sekä 10 §:ssä ja 10 e §:ssä tarkoitetut kotieläintalouden tuet.

2 § Asetuksen soveltaminen Ahvenanmaan maakunnassa

Tätä asetusta sovelletaan Ahvenanmaan maakunnassa myönnettäessä 1 §:ssä tarkoitettuja tukia, jos asia kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) nojalla valtakunnan lainsäädäntövaltaan.

3 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) peruslohkolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 täydentämisestä yhteisen maatalouspolitiikan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä ehdollisuuden hallinnollisten seuraamusten soveltamisen ja laskennan osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2022/1172, jäljempänä laadunarviointiasetus, 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua viitelohkoa;

2) tiellä kulkuyhteyttä varten rakennettua tai maatalousmaalla kulun vuoksi muodostunutta pysyväisluonteista kulkuväylää;

3) vesistöllä vesilain (587/2011) 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vesistöä ja Ahvenanmaan maakunnan vesilain (Ålands författningssamling 1996:61) 3 §:n 30 kohdassa tarkoitettua vesistöä sekä viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän (LPIS) Vesistöt-karttatasossa olevaa uomaverkostomallia;

4) kesannolla Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (1384/2022) 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua alaa;

5) peltolohkorekisterillä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 68 artiklassa tarkoitettua viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää;

6) kaksitasouomalla ojaa, jossa alivesiuomaa reunustaa toiselle tai molemmille puolille perustettu tulvatasanne;

7) monimuotoisuuskaistalla peruslohkon ulkorajalle kylvämällä perustettua yksi- tai monivuotista kukka- tai nurmikasvustoa;

8) puulla vähintään neljä metriä korkeaa yksi- tai monirunkoista, monivuotista puuvartista kasvia tai latvuksellista puumaista pensasta, jonka runko ja haarat kasvavat pystyyn tai yläviistoon ja jonka puumaiset varret kasvavat paksuutta ja pituutta sekä alle neljä metriä korkeaa katajaa.

4 § Maatalousmaa

Maatalousmaalla tarkoitetaan tässä asetuksessa maataloustoimintaan käytettävää maata. Maatalousmaan tulee olla maan peittämää alaa. Maatalousmaahan katsotaan kuuluvaksi peruslohkojen sarkaojat ja niiden pientareet, muut tarkoituksenmukaiset lohkojen pientareet, suojakaistat ja muut vastaavat alueet. Vesilain 5 luvun 15 §:n ja Ahvenanmaan maakunnan vesilain 10 luvun 13 §:n mukaisiin suunnitelmiin perustuvien ojiin rakennettujen luonnonmukaisten uomien ja ojaan rakennettujen kaksitasouomien tulvatasanteet pientareineen mitattuna uoman keskeltä katsotaan olevan maatalousmaata, jos niistä ei ole maksettu eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain (1333/2022) 9 §:ssä tarkoitettua tai Ahvenanmaan vastaavan tukijärjestelmän mukaista korvausta taikka jos niitä ei koske mainitun lain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu kosteikkojen hoitoa koskeva ympäristösopimus.

Alojen, joiden pääasiallinen tarkoitus on muu kuin maataloustoiminta, ei katsota olevan maatalousmaata. Maatalousmaalla ei saa kasvaa puita, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä. Maatalousmaaksi ei katsota:

1) metsämaata, kitumaata, joutomaata eikä muuta metsätalousmaata;

2) metsänpohjan kasveja kasvavaa alaa;

3) metsäpuiden taimitarhaa;

4) muuta kuin 1–3 kohdassa tarkoitettua metsätaloustarkoitukseen kasvatettavaa puiden viljelmää;

5) joulupuuviljelmää;

6) leikkohavujen tuotantoalaa;

7) suota;

8) rakennettua kosteikkoa;

9) kalliota;

10) turvetuotantoaluetta;

11) puistoaluetta;

12) virkistys- tai piha-aluetta;

13) jaloittelutarhaa;

14) kiinteärakenteista ja -pohjaista kasvihuonetta;

15) kotitarveviljelmiä tonttialueiden puutarhoissa;

16) sisätilaviljelmiä ilman luonnonvaloa;

17) tietä;

18) vesistöä;

19) sienten viljelyalaa;

20) alaa, jolla ei ole todettu maataloustoimintaa kolmeen peräkkäiseen vuoteen;

21) tukikelvotonta alaa, joka on kooltaan yli 100 neliömetriä tai joka on erotettavissa ilmakuvalta;

22) aurinkopaneelirivin ja sen rakenteiden peittämää alaa;

23) alaa, jossa viljelykasvien juurilla ei ole mahdollisuutta kasvaa maahan asti;

24) muuta 1–23 kohdassa tarkoitettua vastaavaa alaa.

Metsämaalla tarkoitetaan tässä asetuksessa puun tuottamiseen käytettävää tai käytettävissä olevaa maata, jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu suotuisimpien kasvuolojen vallitessa ja ohjekiertoaikaa käytettäessä on vähintään yksi kuutiometri hehtaaria kohden kuorineen. Kitumaalla tarkoitetaan tässä asetuksessa maata, joka on yleensä suoperäistä tai kivistä ja jolla puuston keskikasvu on alle yksi kuutiometriä mutta vähintään 0,1 kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa. Joutomaalla tarkoitetaan tässä asetuksessa aluetta, joka on luontaisesti täysin tai lähes puutonta ja jonka puuntuotoskyky on alle 0,1 kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa. Taimitarhalla tarkoitetaan tässä asetuksessa alueita, joissa kasvatetaan kaupallisiin tarkoituksiin hedelmäpuiden, marjakasvien, koristepuiden ja –pensaiden tai perennakasvien sekä liitteessä 1 tarkoitettujen muiden puutarhakasvien taimia tai juurakoita.

Peltometsäviljelyssä maatalousmaalla voi olla puita ja pensaita tuulensuojaistutuksina sellaisilla peruslohkon reunoilla, jotka eivät rajoitu metsään. Peltometsäviljelyksi hyväksyttävässä tuulensuojaistutuksessa puiden ja pensaiden taimet on istutettava peruslohkon reunalle myötäillen lohkon reunan muotoa. Istutusalueen kokonaisleveys saa olla enintään kaksi metriä.

Maatalousmaalla on oltava tehtynä normaalit maataloustoiminnan edellyttämät peruskunnostustoimenpiteet. Maatalousmaan viljelykunnosta on huolehdittava aktiivisesti tai maatalousmaalla on oltava luonnostaan maataloustuotantoon soveltuvat olosuhteet. Maatalousmaan maaperän tulee soveltua kasvien viljelyyn. Kosteaviljelyn alat voivat olla maatalousmaata, jos aloilla pystytään tekemään kosteaviljelyyn soveltuvien lajien edellyttämät viljelytoimet. Kosteaviljelyllä tarkoitetaan viljelyä maatalousmaalla, jossa pohjaveden pintaa on nostettu säätösalaojituksen tai muiden teknisten ratkaisujen avulla ja jolla on tarkoitus tuottaa tällaisella alalla tuottamiseen soveltuvia maataloustuotteita.

5 § Maatalousmaan maankäyttölajit

Maatalousmaan katsotaan olevan maankäyttölajiltaan peltoa, jos se on peltoa, jota viljellään kasvien tuotantoa varten. Maatalousmaan katsotaan olevan maankäyttölajiltaan luonnonlaidunta ja -niittyä, jos se on pellon ulkopuolista ja pääosin nurmipeitteistä alaa, jota käytetään maataloustoimintaan.

6 § Kasvinviljelyyn liittyvä maataloustuotteiden tuottaminen maatalousmaalla

Kasvinviljelyyn liittyväksi maataloustuotteiden tuottamiseksi katsotaan viljely maatalousmaalla, jossa yksi- tai monivuotinen kasvusto on perustettu kylvämällä tai istuttamalla riittävällä siemen- tai taimimäärällä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta, tarkoituksena tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato tai tarkoituksenmukainen ilmasto- tai ympäristöhyöty. Jos kyse on kasvulohkosta, jolla viljellään liitteessä 1 tarkoitettuja puutarhakasveja, riittää, että lohkolle kylvetään esikasvi viimeistään mainittuna määräpäivänä. Jos lohkolle kuitenkin kylvetään tai istutetaan salaattikasveja, kiinankaalia, kukkakaalia, parsakaalia, kyssäkaalia, naurista, pinaattia tai tilliä, esikasviakaan ei tarvitse kylvää määräpäivään mennessä.

Jos poikkeukselliset sääolosuhteet estävät kylvämisen tai istuttamisen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta, kylvö tai istutus on tehtävä heti olosuhteiden salliessa. Poikkeuksellisena sääolosuhteena pidetään tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt kylvämisen.

Kasvien viljelyssä on käytettävä alueelle soveltuvaa lajia ja lajiketta ja tehtävä 1 momentissa tarkoitettuja tavoitteita tukevia viljelytoimenpiteitä. Viljelykasvien juurilla on oltava mahdollisuus kasvaa maatalousmaan maaperään. Pysyvien puutarhakasvien istutuksessa on käytettävä kasvilajin mukaan soveltuvin osin liitteessä 2 määriteltyä istutustiheyttä. Monivuotisten kasvien kasvustoa on hoidettava siten, että markkinakelpoisen sadon tuottaminen perustamisvuoden jälkeisinä vuosina on kasvikohtaisesti mahdollista. Tarvittaessa monivuotinen kasvusto on uudistettava. Lannoitus, kasvinsuojelu ja muut tavanomaiset viljelytoimet on tehtävä niin, että ne tukevat sadon tuottamista satokasveilla. Heinä- ja muiden nurmirehukasvustojen sato on korjattava tai kasvusto on niitettävä tai uudistettava viimeistään 15 päivänä syyskuuta.

7 § Maatalousmaan avoimena säilyttämisvaatimus

Peltoalat ja pysyvän nurmen alat, joita ei käytetä maataloustuotteiden tuottamiseen, on hoidettava laiduntamalla, niittämällä tai uudistamalla alat vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta, jos niillä on kasvustoa. Sellaisten suunnitelma-asetuksen 31 ja 70 artiklassa tarkoitettuihin sitoumuksiin kuuluvien alojen, joilla ei tuoteta maataloustuotteita, Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain (1332/2022) 5 §:ssä tarkoitettu maatalousmaan avoimena säilyttäminen on hoidettava laiduntamalla, niittämällä tai uudistamalla alat kunkin sitoumukseen sisältyvän toimenpiteen ehtojen mukaisesti.

Puuvartisia kasveja sisältävillä aloilla 1 momentissa tarkoitettu maatalousmaan avoimena säilyttämisvaatimus koskee istutettujen puuvartisten kasvien rivi- ja taimivälejä. Avoimena säilyttäminen on hoidettava niittämällä, laiduntamalla tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Kuolleet puut ja pensaat on poistettava alalta.

Suojakaistat ja monimuotoisuuskaistat sekä suunnitelma-asetuksen 70 artiklan mukaiset ympäristösopimusalat, joilla ei tuoteta maataloustuotteita, on säilytettävä avoimena.

8 § Maatalousmaan käyttö muuhun kuin maataloustoimintaan

Maataloustoimintaan liittyvät tilapäiset, pienet maataloustuotantoon käyttämättömät alat katsotaan maatalousmaaksi, jos ne täyttävät 4 §:ssä säädetyt edellytykset. Maatalousmaalla voidaan tilapäisesti ja lyhytaikaisesti varastoida säilörehupaaleja, säilörehuaumoja, lannoitteita tai muuta vastaavaa tavaraa. Maatalousmaalla voi olla maataloustuotantoon liittyviä tilapäisiä ja kevytrakenteisia rakennelmia.

Maatalousmaalla saa tehdä viljelykuntoa parantavia kunnostustoimenpiteitä tai muita vastaavia toimenpiteitä, yhdyskuntateknisiä töitä sekä harjoittaa matkailuun ja vapaa-aikaan liittyvää toimintaa ja muuta vastaavaa toimintaa, jos toiminta ei vahingoita kasvustoa, joka on perustettu sadontuottotarkoituksessa. Maatalousmaalla, jota käytetään muuhun kuin maataloustoimintaan, on noudatettava suunnitelma-asetuksen 2 jaksossa säädettyjä ehdollisuuden vaatimuksia. Edellä mainitut vaatimukset koskevat maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 9 §:ssä tarkoitettuja kasvintuotannon tukia siltä osin kuin kyse on suunnitelma-asetuksen 13 artiklassa säädetyistä vaatimuksista. Käyttö muuhun kuin maataloustoimintaan ei saa vaarantaa alan maatalouskäyttöä seuraavana kasvukautena.

9 § Maatalousmaan poistaminen maatalouskäytöstä

Jos maatalousmaata poistetaan maatalouskäytöstä, siitä on ilmoitettava tukihakemuksessa. Poistettavan alan korvauskelpoisuuteen sovelletaan 14 §:ää.

Jos ala myöhemmin kunnostetaan maatalousmaaksi ja sitä käytetään maataloustoimintaan, se on ilmoitettava tukihakemuksessa. Tuenhakijan tulee pyydettäessä toimittaa alasta paikkaan sidottu valokuva tai muu riittävä todiste, joka osoittaa sen olevan maatalousmaata.

10 § Pysyvä nurmi

Pysyvän nurmen alaan hyväksytään alat, joilla on heinäkasveja tai muita nurmirehukasveja yli 50 prosenttia kasvulohkon alasta. Jos yli 50 prosenttia kasvulohkon alasta on heinäkasveja tai muita nurmirehukasveja, pysyvän nurmen kasvulohkolla voi olla muita laidunnettavia ja tuotantoeläinten rehuksi soveltuvia kasveja kuin heinä- ja nurmirehukasveja, joista lehtipensaat ja lehtipuiden taimet voivat olla yksittäin tai pieninä ryhminä.

Pysyvän nurmen alaksi ei katsota puhtaita typensitojakasveja sisältäviä kasvustoja ja yksilajisia siemenviljelyksessä olevia nurmikasveja eikä ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (78/2023) 10 §:n 4 kohdassa tarkoitetun lohkokohtaisen toimenpiteen aloja.

Mitä tässä pykälässä säädetään pysyvästä nurmesta, sovelletaan myös suojakaistaan, joka on Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 2 §:n 8 kohdassa tarkoitettua alaa. Tämän pykälän säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä tarkoitettuun suojakaistaan.

11 § Pysyvät kasvit

Pysyviin kasveihin kuuluvaksi lyhytkiertoiseksi energiapuuksi katsotaan alat, joille on istutettu puuvartisia monivuotisia kasveja tai joilla on perusrunkoja tai korjuun jälkeen maahan jääneitä kantoja, joihin tulee seuraavalla kasvukaudella uusia versoja. Lyhytkiertoisiksi energiapuiksi katsotaan haapa, hybridihaapa, poppeli ja paju, jos niiden sadonkorjuun enimmäiskiertoaika on korkeintaan seitsemän vuotta. Pajun istutustiheyden on oltava vähintään 6  000 kasvia hehtaarilla ja muiden lyhytkiertoisten energiapuiden istutustiheyden vähintään 2 000 kasvia hehtaarilla.

12 § Tukikelpoinen hamppu

Hampun lajikkeista tukeen oikeuttavat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 täydentämisestä lisävaatimuksilla eräille tukitoimityypeille, jotka jäsenvaltiot täsmentävät mainitun asetuksen mukaisissa, vuosia 2023–2027 koskevissa YMP:n strategiasuunnitelmissaan, sekä säännöillä, jotka koskevat hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa toimenpidevaatimuksessa (GAEC-toimenpidevaatimus) 1 mainittua osuutta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2022/126 2 ja 3 artiklassa tarkoitetut lajikkeet, joiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,3 prosenttia. Yhdelle kasvulohkolle voi kylvää vain yhtä tukikelpoista hamppulajiketta. Hamppua sisältävä seoskasvusto ei oikeuta tukeen. Tuenhakijan on tukea hakiessaan ilmoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 soveltamissäännöistä yhteisen maatalouspolitiikan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1173 8 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitetut tiedot.

13 § Tukikelpoinen ala Euroopan unionin suorissa viljelijätuissa

Maatalousmaa on suunnitelma-asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tukimuodoissa tukikelpoista, jos sille on perustettu kasvusto tämän asetuksen 6 §:n mukaisesti viimeistään 30 päivänä kesäkuuta sinä vuonna, kun tukea haetaan, tai aiemmin, tai jos se on luonnonlaitumena ja -niittynä pysyvää nurmea, ja kasvulohko on ilmoitettu Ruokaviraston määräämällä tavalla. Kasvulohkon on oltava tukikelpoinen kasvukauden loppuun asti, kuitenkin vähintään 31 päivään elokuuta asti, jollei muualla toisin säädetä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen alojen lisäksi seuraavat alat ovat tukikelpoisia:

1) koeviljely- tai tutkimustoimintaan käytettävät kenttäkoeruudut yhdessä tarpeellisine hoitokäytävineen, jos kasveja viljellään maaperässä;

2) pienet vierekkäiset viljelykasvien alat yhdessä;

3) viljelytoimien varmistamiseksi tarpeellinen päiste;

4) hoitokäytävät puutarhakasvien tai muiden erikoiskasvien kasvulohkolla;

5) kasvulohkoon sisältyvä tai oman kasvulohkon muodostava kasvipeitteinen muokkaamaton suojakaista vesistöjen varrella;

6) kasvulohkoon sisältyvä tai oman kasvulohkon muodostava monimuotoisuuskaista;

7) Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:ssä tarkoitetut suojellut puut ja luonnonmuistomerkit erikseen digitoituina.

Jos yli 50 prosenttia kasvulohkon alasta on heinäkasveja tai muita nurmirehukasveja, pysyvän nurmen kasvulohkolla voi olla maisemapiirteenä muita puita kuin laidunnettavia ja tuotantoeläinten rehuksi soveltuvia lehtipuiden taimia enintään 50 kappaletta hehtaarilla, jos ne ovat kasvulohkolla hajanaisesti. Puiden määrässä ei oteta huomioon peltometsäviljelyn tuulensuojapuurivien puita.

14 § Korvauskelpoinen ala eräissä maaseudun kehittämisen korvauksissa

Suunnitelma-asetuksen 69 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa korvausmuodoissa korvauskelpoista alaa on sellainen ala, joka oli korvauskelpoista vuonna 2022 ympäristökorvauksessa tai luonnonhaittakorvauksessa. Ala, joka on maankäyttölajiltaan luonnonlaidunta tai -niittyä ja joka oli vuonna 2022 vain luonnonhaittakorvauksessa korvauskelpoista, on korvauskelpoista kuitenkin vain luonnonhaittakorvauksessa.

Ala säilyy korvauskelpoisena, vaikka sillä ei väliaikaisesti harjoiteta maataloustoimintaa, jos se säilyy maatalousmaana. Ala menettää korvauskelpoisuutensa, jos:

1) maankäyttölajiltaan luonnonlaidunta tai -niittyä olevan alan, joka on korvauskelpoista ainoastaan luonnonhaittakorvauksessa, maankäyttölaji muuttuu pelloksi;

2) pinta-alamonitoroinnissa tai valvonnassa todetaan, että ala ei ole enää maatalousmaata.

Korvauskelpoisen alan on täytettävä 13 §:n 3 momentissa säädetyt vaatimukset.

15 § Harkinnanvarainen korvauskelpoisuus