Maa- ja metsätalousministeriön asetus zoonooseista

Näytteiden pakkaamisesta ja lähettämisestä on sovittava erikseen tutkimuksen tekevän laboratorion kanssa. Näytteet on lähetettävä laboratorioon ensisijaisesti näytteenottopäivänä. Jos tämä ei ole mahdollista, näytteet on säilytettävä jäähdytettyinä ennen lähettämistä.

Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä jäähdytettyinä tutkimukseen saakka. Näytteiden tutkiminen on aloitettava viimeistään 96 tunnin kuluttua näytteenotosta.

2 Näytteenotto sikoja tai nautoja teurastavassa teurastamossa

2.1 Näytemäärä

Näytteet otetaan normaalisti teurastuslinjassa teurastettavista eläimistä.

Teurastetuista lihasioista, emakoista ja naudoista otetaan vuosittain koko maassa kustakin eläinryhmästä vähintään 2100 imusolmukenäytettä. Näistä näytteistä vähintään 780 kappaletta otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna. Loput, vähintään 1320 näytettä kustakin eläinryhmästä, kohdennetaan teurastettaviin eläimiin valikoivalla otannalla. Kohdennusperusteina ovat salmonellan esiintymisen suurempi todennäköisyys ja mahdollisen salmonellatartunnan aiheuttamien haitallisten vaikutusten suuruus. Emakoiden näytemääriin sisältyvät sekä emakoista että karjuista otetut näytteet.

Teurastetuista sioista, sisältäen lihasiat, emakot ja karjut, ja naudoista otetaan vuosittain koko maassa molemmista eläinryhmistä vähintään 2100 ruhon pintasivelynäytettä. Näytteet otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna.

Ruokavirasto laatii vuosittain teurastamoita koskevan näytteenottosuunnitelman, jossa ilmoitetaan teurastusmääriin perustuva näytteiden lukumäärä, laatu ja tyyppi teurastamokohtaisesti. Teurastamoiden on otettava näytteet näytteenottosuunnitelman mukaisesti.

Niissä teurastamoissa, joissa teurastetaan nautoja ja sikoja korkeintaan 1  000 eläinyksikköä vuodessa, otetaan teurastetuista lihasioista, emakoista (sisältää emakot sekä karjut) ja naudoista kustakin eläinryhmästä vähintään kaksi imusolmukenäytettä vuodessa sekä teurastetuista sioista, sisältäen lihasiat, emakot ja karjut, ja naudoista molemmista eläinryhmistä vähintään kaksi ruhon pintasivelynäytettä vuodessa. Näytteet otetaan satunnaistetusti. Eläinyksiköiden laskennassa täysikasvuiset naudat vastaavat 1,00 eläinyksikköä, muut naudat vastaavat 0,50 eläinyksikköä, siat (elopaino yli 100 kilogrammaa) vastaavat 0,20 eläinyksikköä ja muut siat vastaavat 0,15 eläinyksikköä.

Tässä kohdassa kuvatut nautojen ja sikojen ruhojen pintasivelynäytteet korvaavat komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 2 luvun 2.1.3 ja 2.1.4 kohtien mukaiset näytteet nautojen ja sikojen osalta.

2.2 Imusolmukenäytteet lihasioista, emakoista ja naudoista

Suolistuksen jälkeen otetaan ohut- ja umpisuolialueelta (ileocaecum) puhtaasti vähintään 5 imusolmuketta, jotka asetetaan samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai -purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Naudan tunnistetietona käytetään EU-tunnusta.

2.3 Pintasivelynäytteet naudan ruhoista

Näytteet otetaan lihantarkastuksessa hyväksytyistä ruhoista ennen niiden jäähdytystä. Ruhosta otetaan kaksi pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm 2 :n kokoinen alue ruhossa.

Ensimmäinen pintasivelynäyte otetaan reiden sisäpinnalta, lantio-ontelosta ja reiden ulkopinnalta yhtenäiseltä noin 700 cm 2 :n (20 cm x 35 cm) alueelta. Sivelyalue ulottuu leveyssuunnassa reiden ulkopinnalle vain noin 5 cm:n verran.

Toinen pintasivelynäyte otetaan rinta- ja vatsaontelon seinämän sisä- ja ulkopinnoilta rintalastan alueelta. Sekä seinämän sisä- että ulkopinnoilta sivellään noin 5 cm:n levyinen alue. Siveltävä alue on kokonaisuudessaan kooltaan noin 700 cm 2 (10 cm x 70 cm).

Näytteenotossa käytetään kahta kostutettua näytteenottosientä tai sidetaitosta. Samasta ruhosta otetut näytteet yhdistetään sivelyn jälkeen samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Naudan tunnistetietona käytetään EU-tunnusta.

2.4 Pintasivelynäytteet sikojen ruhoista

Näytteet otetaan lihantarkastuksessa hyväksytyistä ruhoista ennen niiden jäähdytystä. Ruhosta otetaan kolme pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm 2 :n kokoinen alue ruhossa.

Ensimmäinen pintasivelynäyte otetaan reiden sisäpinnalta, lantio-ontelosta ja reiden ulkopinnalta yhtenäiseltä noin 600 cm 2 :n (15 cm x 40 cm) alueelta. Sivelyalue ulottuu leveyssuunnassa reiden ulkopinnalle vain noin 5 cm:n verran.

Toinen pintasivelynäyte otetaan rinta- ja vatsaontelon seinämän sisä- ja ulkopinnoilta rintalastan alueelta. Sekä seinämän sisä- että ulkopinnoilta sivellään noin 5 cm:n levyinen alue. Siveltävä alue on kokonaisuudessaan kooltaan noin 600 cm 2 (10 cm x 60 cm).

Kolmas pintasivelynäyte otetaan päästä. Posken ulkopinnalta sivellään noin 200 cm 2 :n alue (esimerkiksi kummastakin poskesta 10 cm x 10 cm).

Näytteenotossa käytetään kolmea kostutettua näytteenottosientä tai sidetaitosta. Samasta ruhosta otetut näytteet yhdistetään sivelyn jälkeen samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai -purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää.

3 Näytteenotto sian, naudan, ankan, hanhen tai helmikanan lihaa käsittelevässä leikkaamossa

Lihasikojen, emakoiden (sisältää emakot sekä karjut), nautojen ja eri siipikarjalajien lihasta otetaan näytteet erikseen eläinryhmäkohtaisesti. Näytteenoton on oltava satunnaistettua. Alkuperältään kotimaisesta ja ulkomaisesta lihasta otetaan näytteitä samassa suhteessa kuin niitä leikataan. Näytteet otetaan leikkaamon toiminnan aikana. Näytteeksi otetaan lihanpaloja tai leikkaamisen yhteydessä syntynyttä lihamurskaa vähintään 25 grammaa. Näyte otetaan leikkaamon tuotantolinjalta tai yksittäispöytään kiinnittyneestä lihamurskasta.

3.1 Näytteenottotiheys

Otettavien näytteiden määrä riippuu leikkaamon eläinryhmäkohtaisesta viikoittaisesta tuotannosta seuraavasti:

Eläinryhmäkohtainen tuotanto yli 100 000 kilogrammaa viikossa: yksi näyte päivässä kyseistä eläinryhmää kohti.

Eläinryhmäkohtainen tuotanto 20 000–100 000 kilogrammaa viikossa: yksi näyte viikossa kyseistä eläinryhmää kohti.

Eläinryhmäkohtainen tuotanto 5 000–20 000 kilogrammaa viikossa: yksi näyte kuukaudessa kyseistä eläinryhmää kohti.

Eläinryhmäkohtainen tuotanto alle 5 000 kilogrammaa viikossa: vähintään kaksi näytettä vuodessa kyseistä eläinryhmää kohti.

4 Näytteenotto kana-, broileri- tai kalkkunateurastamossa

Kanan, broilerin ja kalkkunan sekä näiden emolintujen ruhojen salmonellanäytteenotosta säädetään komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteen I 2 luvun 2.1.5 kohdassa ja 3 luvun 3.2 kohdassa. Näytteenottovaatimukset eivät koske ruhoja, jotka käytetään hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa kuumennettavien lihavalmisteiden valmistukseen.

4.1 Näytteenottotiheys

Teurastamossa on toteutettava näytteenotto vähintään kerran viikossa linturyhmää kohden.

Teurastamoissa, joissa teurastetaan korkeintaan 150  000 lintua vuodessa, näytteenottotiheys riippuu teurastettavien lintujen määrästä seuraavasti:

Teurastettujen lintujen määrä vuodessa 100 000–150 000 kappaletta: näytteenotto joka toinen kuukausi kyseistä linturyhmää kohden.

Teurastettujen lintujen määrä vuodessa 10  000–100 000 kappaletta: näytteenotto kolme kertaa vuodessa kyseistä linturyhmää kohden.

Teurastettujen lintujen määrä vuodessa alle 10  000 kappaletta: näytteenotto kerran vuodessa kyseistä linturyhmää kohden.

Alennettua näytteenottotiheyttä voidaan soveltaa kaikissa teurastamoissa sellaiseen linturyhmään, jonka teurastusmäärä on edellä mainitun mukainen.

5 Näytemäärän lisääminen salmonellan toteamisen jälkeen

Jos teurastamossa otetussa ruhon pintasively- tai niskanahkanäytteessä tai leikkaamossa otetussa liha- tai lihamurskanäytteessä todetaan salmonella, elintarvikehuoneistossa on lisättävä näytteenottoa siten, että tutkimustuloksen varmistumista seuraavan viiden työpäivän aikana otetaan yhteensä vähintään 59 näytettä. Lisättyyn näytteenottoon on sisällytettävä salmonellan esiintymistä selvittäviä tuotantoympäristönäytteitä ja ruhojen pintasivelynäytteitä, ruhojen niskanahkanäytteitä taikka liha- tai lihamurskanäytteitä. Jos näiden 59 näytteen joukossa on yksi tai useampia positiivisia näytteitä, näytteenottoa jatketaan ottamalla jälleen vähintään 59 näytettä viiden seuraavan työpäivän aikana.

Niissä teurastamoissa, joissa teurastetaan korkeintaan 1  000 eläinyksikköä vuodessa tai teurastetaan korkeintaan 150  000 lintua vuodessa, ja sellaisissa leikkaamoissa, joissa tuotetaan korkeintaan 5 000 kilogrammaa luutonta lihaa viikossa, näytteenottoa on lisättävä siten, että tutkimustuloksen varmistumista seuraavan viiden työpäivän aikana otetaan jokaisena päivänä vähintään yksi näyte. Lisätty näytteenotto kohdistetaan siihen eläin- ja näytelajiin, josta positiivinen tulos saatiin. Lisäksi näytteenottoon sisällytetään tuotantoympäristönäytteitä salmonellan varalta. Jos näytteiden joukossa on yksi tai useampia positiivisia näytteitä, näytteenottoa jatketaan ottamalla jälleen vähintään yksi näyte jokaisen seuraavan viiden työpäivän aikana. Eläinyksiköiden laskennassa täysikasvuiset naudat vastaavat 1,00 eläinyksikköä, muut naudat vastaavat 0,50 eläinyksikköä, siat (elopaino yli 100 kilogrammaa) vastaavat 0,20 eläinyksikköä ja muut siat vastaavat 0,15 eläinyksikköä.

6 Näytteiden mukana laboratorioon toimitettavat tiedot

Näytteiden mukana laboratorioon on toimitettava seuraavat tiedot:

1) näytteenottopaikka ja -aika, näytteenottaja;

2) tieto näytteen lajista, ja tuotantoympäristönäytteitä lukuun ottamatta tieto eläinlajista tai -ryhmästä, josta näyte on peräisin. Tiedot tulee jaotella seuraavasti:

– imusolmukenäyte: nauta, lihasika tai emakko, ja onko kyseessä satunnaistetusti vai kohdennetusti otettu näyte

– ruhon pintasivelynäyte: nauta, sika, lammas, vuohi tai hevonen

– ruhon niskanahkanäyte: broileri, kalkkuna tai kana

– leikkaamon lihamurskanäyte: nauta, lihasika, emakko, kana, broileri, kalkkuna, ankka, hanhi tai helmikana

– leikkaamon lihanäyte: kana, broileri tai kalkkuna

– jauhelihanäyte: kana, broileri tai kalkkuna

– raakalihavalmistenäyte: kana, broileri tai kalkkuna

– tuotantoympäristönäyte;

3) tieto siitä, onko näytteen liha kotimaista vai ulkomaista alkuperää;

4) kanan, broilerin ja kalkkunan ruhojen niskanahkanäytteiden sekä liha-, jauheliha- ja raakalihavalmistenäytteiden osalta tieto näytteiden kuulumisesta samaan erään;

5) tieto siitä, jos näyte on salmonellan toteamisen takia otettu lisänäyte; sekä

6) nautojen ja sikojen imusolmukenäytteiden osalta tieto, josta voidaan tunnistaa eläimen teurastettavaksi toimittanut pitopaikka.

Jos näytteessä todetaan salmonella, Ruokavirastoon toimitettavan mikrobikannan mukana on ilmoitettava edellä mainitut tiedot. Imusolmukenäytteen osalta on lisäksi ilmoitettava pitopaikan omistajan nimi sekä pitopaikan osoite ja sijaintikunta.

7 Laboratorion tekemään ilmoitukseen sisältyvät tiedot

Laboratorion on toimitettava vähintään kuukausittain tiedot Ruokavirastolle salmonellan varalta tutkimistaan näytteistä ja tutkimustuloksista jaoteltuna seuraavasti:

1) naudan, lihasian ja emakon imusolmukenäytteet: kustakin ryhmästä satunnaisesti ja kohdennetusti otetut näytteet sekä näiden molempien näytetyyppien osalta tutkittujen eläinten määrä ja salmonellapositiivisten eläinten määrä;

2) naudan, sian, lampaan, vuohen ja hevosen ruhojen pintasivelynäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen ruhojen määrä ja salmonellapositiivisten ruhojen määrä sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta;

3) naudan, lihasian, emakon, ankan, hanhen ja helmikanan leikkaamon lihamurskanäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen näytteiden määrä ja salmonellapositiivisten näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina, sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta;

4) kanan, broilerin ja kalkkunan ruhojen niskanahkanäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta;

5) kanan, broilerin ja kalkkunan lihanäytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina, sekä tieto salmonellan toteamisen takia otettujen lisänäytteiden tutkimisesta;

6) kanan, broilerin tai kalkkunan lihasta valmistetun jauhelihan näytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina; sekä

7) kanan, broilerin tai kalkkunan lihasta valmistetun raakalihavalmisteen näytteet: kustakin ryhmästä tutkittujen erien ja näytteiden määrä sekä salmonellapositiivisten erien ja näytteiden määrä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevan lihan näytteet eroteltuina.

Lisäksi laboratorion on ilmoitettava Ruokavirastolle näytteiden tutkimisessa käyttämänsä tutkimusmenetelmä.

Liite 5

KAMPYLOBAKTEERINÄYTTEENOTTO TEURASTAMOISSA JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN

1 Tutkittavien teurastuserien määrä

Teurastamon on tutkittava vuosittain 1.6.–31.10. välisenä aikana kaikki teurastamansa broilereiden teurastuserät.

Ruokavirasto laatii vuosittain 1.1.–31.5. ja 1.11.–31.12. välisille ajanjaksoille näytteenottosuunnitelman. Teurastuseriä on tutkittava näinä kuukausina yhteensä määrä, jolla voidaan osoittaa maan tasolla kampylobakteerin 1 %:n esiintyvyys teurastuserissä 1 %:n tarkkuudella ja 95 %:n luottamustasolla. Suunnitelmassa ilmoitetaan teurastusmääriin perustuva tutkittavien teurastuserien määrä teurastamokohtaisesti. Teurastamon on jaettava näytteenotto mahdollisimman tasaisesti näytteenottokuukausien ajalle ja otettava näytteet satunnaistetusti.

2 Näytteenotto ja näytteiden käsittely

Kustakin tutkittavasta teurastuserästä on otettava teurastamossa näytteeksi kokonainen, ehjä umpisuoli 10 linnusta. Näytteenotto on kohdistettava tasaisesti koko teurastuserän lintuihin. Näytteet on merkittävä siten, että teurastuserän toimittanut pitopaikka ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Näytteet on säilytettävä viileässä ja toimitettava laboratorioon mahdollisimman nopeasti käytettävän tutkimusmenetelmän ohjeen mukaisesti.

3 Näytteiden tutkiminen

Näytteiden tutkiminen on aloitettava 72 tunnin kuluessa näytteenotosta. Laboratoriossa 10 umpisuolinäytettä voidaan yhdistää yhdeksi yhteisnäytteeksi.

Liite 6

STEC-TUTKIMUKSET RUHOISTA

1 Pintasivelynäytteiden lukumäärä

Teurastetuista naudoista otetaan vuosittain koko maassa vähintään 500 ruhon pintasivelynäytettä. Näytteet otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna.

Ruokavirasto laatii vuosittain teurastamoita koskevan näytteenottosuunnitelman, jossa ilmoitetaan teurastusmääriin perustuva näytteiden määrä teurastamokohtaisesti. Teurastamoiden on otettava näytteet näytteenottosuunnitelman mukaisesti.

Niissä teurastamoissa, joissa teurastetaan korkeintaan 1 000 nautaa vuodessa, otetaan vähintään kaksi näytettä vuodessa. Jos teurastamossa teurastetaan alle 100 nautaa vuodessa, näytteitä ei tarvitse ottaa.

2 Näytteenotto, näytteiden käsittely ja tutkiminen

Näytteet otetaan lihantarkastuksessa hyväksytyistä ruhoista ennen niiden jäähdytystä. Ruhosta otetaan kaksi pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm 2 :n kokoinen alue ruhossa.

Ensimmäinen pintasivelynäyte otetaan reiden sisäpinnalta, lantio-ontelosta ja reiden ulkopinnalta yhtenäiseltä noin 700 cm 2 :n (20 cm x 35 cm) alueelta. Sivelyalue ulottuu reiden ulkopinnalle vain noin 5 cm:n leveydeltä.

Toinen pintasivelynäyte otetaan rinta- ja vatsaontelon seinämän sisä- ja ulkopinnoilta rintalastan alueelta. Sekä seinämän sisä- että ulkopinnoilta sivellään noin 5 cm:n levyinen alue. Siveltävä alue on kokonaisuudessaan kooltaan noin 700 cm 2 (10 cm x 70 cm).

Näytteenotossa käytetään kahta kostutettua näytteenottosientä tai sidetaitosta. Samasta ruhosta otetut näytteet yhdistetään sivelyn jälkeen samaan muovipussiin tai -purkkiin. Muovipussi tai purkki merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Naudan tunnistetietona käytetään EU-tunnusta.

Näytteiden käsittely ja tutkiminen tehdään käytettävän tutkimusmenetelmän mukaisesti. Näytteiden tutkiminen voidaan kuitenkin aloittaa 48 tunnin kuluessa näytteenotosta.